Lelumaailma

Kävimme tänään lelukaupassa sillä verukkeella, että katsoisimme lahjoja pienille sukulaisille, vaikka lopulta suurin osa ajasta menikin ihmetellen, ihastellen ja kauhistellen nykyajan leluja. Pehmoleluosasto lienee ainut paikka, jossa tunsin oloni jotenkin rauhalliseksi. Onko tämä merkki siitä että olen kasvanut aikuiseksi, vai siitä että olen muuten vain pudonnut nykyleluista kärryiltä?

Muistaakseni olen setvinyt tätä asiaa ennenkin, mutta joka joulu lelukauppaan mennessä asia tulee taas mieleen. Olen jo kauan tiedostanut sen, että tyttöjen lelut ovat täynnä pitkäsäärisiä alaikäisen näköisiä tyttönukkeja, joilla on pulleat huulet, paljon meikkiä ja liian paljastavat vaatteet. Positiivisena yllätyksenä huomasin, että Barbie-neiti oli jo huomattavasti kypsempi Bratz-pikkusiskoihinsa nähden ja istuskeli paketeissa vaaleanpunaisen kannettavan tietokoneensa ja jakkupuvun kanssa tai ulkoili puudelinsa kanssa lenkkarit jalassa.

Mutta missä on se tyttöjen nukke, joka on jo vuosikymmeniä ollut kirjoissa, televisiossa, tietokonepeleissä ja mainoksissa? Missä on se seikkaileva actionmanin työpari, yksityisetsivä, salainen agentti tai aarteenmetsästäjä? Onko tyttöjen yleisesti vaikeaa samaistua sellaisiin sankarittariin kuin Prinsessa Leiaan, Neiti Etsivään tai Sormusten Herran Rohanin neitoon, Eowyniin? Vai onko vain niin, että yhteiskunta mielummin tarjoaa heti pienestä pitäen tytöille hiustenlaittoa ja pojille rekka-autoa?

(Yllä:) Star Warsin Padme-nukkea taidetaan myydä lähinnä vanhemmille keräilijöille. Ainakaan tavallisesta lelukaupasta sitä ei läheskään aina löydä.

Löysin lelukaupasta oman osastonsa myös kotitalouskoneille, jossa oli vaaleanpunaisissa paketeissa pölynimuria, pyykkikonetta ja silitysrautaa. Pieni poika tepasteli osastolle perässäni ja alkoi tökkimään innoissaan punaisen pölynimurin pakettia. Ei mennyt kuin pari sekuntia ennenkuin pojan äiti haki lapsensa pois ja ohjasi hänet auto-osastolle. Mitä mahtaa liikkua vanhemman mielessä, jolta oma poika tulee kysymään josko hän saisi silitysraudan lentokoneen sijasta, tai vastaavasti kun tyttö tulee kysymään, josko hän saisi radio-ohjattavan auton barbien sijasta? Ehkä tiedän vastauksen sitten, kun itse olen vanhempi.

Jotenkin minusta tuntuu, etten ole ainoa tyttö, jonka lapsuuden leikit ovat olleet ihan yhtä paljon legojen, dinosaurusten ja radio-ohjattavien autojen kisailua kuin nukkien ja pehmolelujen teekestejä. Toivon, etten sorru pakottamaan lapsiani tiettyyn rooliin sitten kun olen vanhempi. Vai onko se sittenkin vain lapsen suojelemista? Nykyroolien opettelemista? Ehkä suurentelen turhaan tätä roolikokemusta. Ehkä aikaa oman identiteetin löytämiseen on sitten, kun lapsuuden kolhuista on selvitty.

Ehkä ne kolhut olisivat toisinaan paljon pienempiä, jos jokaisella olisi vapaus valita lelunsa ja kiinnostuksensa paketin vaaleanpunaiseen tai vaaleansiniseen väriin katsomatta.

Netistä löytynyttä

Koska itse olen ahkera tietokoneen ja netin käyttäjä, päätin linkittää tänne pari ns. hyödyllistä nettisivua. Vaikka laihduttamisen tarvetta minulla ei olekaan, www.kiloklubi.fi on kiva sivusto. Muistan koulussa käyttäneeni ohjelmaa, joka laskee tarkasti ravitsemustiedot oman kirjanpidon mukaan, mutta tämä kiloklubin versio on kansantajuisempi. Käytännössä pidän siis kirjaa jo pelkästään korkean kolesterolini vuoksi ja samalla tulee hieman itse tarkasteltua mitä sitä oikeastaan syö ja mihin aikaan päivästä. Lisäksi sivustolla on liikunta-osio ja oma edistyminen. Sivun ehkä paras puoli on se, että jos on rehellinen itseleen, eikä aseta järkyttäviä tavoitteita (Haluan liikkua joka päivä, ammattilaistasolla ja odotan tuloksia heti!), saa mukavasti seurattua omia arkirutiinejaan ruuan ja liikunnan suhteen.

Toinen mukava sivusto, jossa kannattaa käydä on www.maitojaterveys.fi ja tarkistaa oma kalsiumin saanti viikottain. Minulla jäi kalsiumin saanti vajaaksi. Juon joka päivä pari kuppia maitokahvia, syön murojen kanssa maitoa, syön maustamatonta jugurttia 3-4 dl päivässä ja appelsiinimehua. Täytynee skarpata, että pysyvät luut kunnossa. Kannattaa muistaa että elimistö ottaa kalsiumin joka tapauksessa luustosta, jos sitä ei saa muuten riittävästi. Ja tietenkin, että kalsiumin imeytymiseen tarvitaan D-vitamiinia ja magnesiumia.

Päivitys

Kirjoittelu on taas jäänyt vähemmälle ihan siksi, että olen ollut melkoisen kiireinen kaikenlaisten asioiden parissa. Lisäksi vähitellen ajatukseni ovat alkaneet kulkea uutta rataa. Nyt kirjoittaisin mielummin asioista Suomessa kuin Kreikassa. Ehkä se johtuu siitä, etten enää kummastele asioita niin paljoa ympärilläni. En halua vertailla, sillä oikeastaan siitä ei ole hyötyä. Vertailulla ei oikeastaan saavuta mitään. Sillä voi jopa saada aikaan sen, että tuntee itsensä ulkopuoliseksi lopulta.

Suurin antini viime- ja tämän kuun aikana on ollut ehdottomasti uudet ystävät koulun kautta ja pitkät pohdinnat monikulttuurisista parisuhteista niin heidän kuin oman puolison kanssa. Kuinka suuri rikkaus on olla ystäviä muista kulttuureista. Siinä aina huomaa, kuinka lopulta me kaikki olemme aivan samanlaisia ihmisiä. Ja kuinka välimatka ja erot pienenevät kun vain pitää sydämensä avoinna.

Loppuun vielä pieni tunnin projekti uudella piirtopöydälläni:


Kuvassa siis valmis kettu ja taustalla alkuperäinen hahmotelma.

Nykyajan nuoret

Tuntuu, että kesä on jatkunut loputtomasti. Se alkoi joskus toukokuun puolessa välissä ja kesti aina lokakuuhun, viime sunnuntaihin asti. Todennäköisesti sää paranee vielä muutamaan otteeseen ja saamme nauttia 25-asteesta vielä lähempänä jouluakin. Eilen tuuli oli kuitenkin todella voimakas ja viileä - ensimmäistä kertaa. Aloitin kreikan opinnot B-tasolla (aloittelijataso oli A) ja hihkuin ilosta nähdessäni tuttuja kasvoja yliopistolla. Turkkilainen ja korealainen ystävättäreni olivat Thessalonikissa taas kesän kotimaan reissujensa jälkeen ja lähiviikkoina olemme tavanneet niin koulussa kuin koulun jälkeen kahvilla. Harrastamamme kahvittelun lomassa tietenkin ulkomaalaistaustaisten naisten vertaistukea, joka on kullanarvoista. Vaikka meillä kaikilla onkin paikallisia ystäviä, on täysin eri asia jutella kulttuurillisista eroista ja samankailtaisuuksista, kotimaastaan ja uusista kokemuksista jonkun sellaisen kanssa, joka on kokenut saman.

Verratessani itseäni minua varttuneempiin, joiden tiedän muuttaneen Kreikkaan muualta totean, että minä ja kaksi ystävätärtäni olemme uutta sukupolvea heihin verrattuna. Emme siksi, että nykyajan nuoret olisivat jotenkin erilaisia ja erityisiä. Enemmänkin siksi, koska elämme täysin uutta aikakautta.

Tunnen paljon minua vanhempia ihmisiä, jotka neuvovat minua asioissa ulkomaille muutosta. Kuinka täytyy sopeutua ja juurtua, kuinka tärkeää on aloilleen asettuminen - jonnekin! Mutta minä kuulun nykyajan nuoriin. Siihen sukupolveen, joka kasvaa tietoisena kaikesta maailmassa. Minä ja niin monet muut minun sukupolvestani ovat tavanneet puolisonsa ja ystävänsä ensimmäistä kertaa internetissä. Siinä missä monet ihmiset kuvittelevat vanhojen mallien olevan parhaita, unohtavat he sen tosiseikan, ettei maailmansivu ole koskaan aikaisemmin kokenut internettiä. Siksi rohkenen sanoa, että me - nykyajan nuoret - kehitymme täysin erilaisessa ympäristössä verrattuna muihin. Suureellisesti sanottuna, meillä on kaikki tieto maailmassa, halusimme tai emme. On tietenkin niitä, jotka valitsevat perinteiset mallit, mutta on myös niitä jotka eivät. Se voi olla pelottavaa monien mielestä, mutta tärkeämpää kuin pelkääminen olisi avata silmät ja katsoa nykymaailmaa tosissaan. Ja sopeutua siihen.

Siispä yrittäessäni laittaa itseäni muottiin: ulkosuomalainen, maahanmuuttaja, nuori koulutettu nainen jne. huomaan epäonnistuvani siinä. Kun me kolme naista täysin erilaisista kulttuureista ja maailmankolkista kohtaa kahvilla maassa, joka on vieras heille kaikille, voivatko he laittaa itseään muottiin ja pitäisikö heidän? Yhteiskunta luokittelee meidät, se on helppoa ja tietyssä määrin tarpeellista yhteiskunnan normien mukaan. Kuitenkin olen itse päättänyt olla luokittelematta itseäni tai ystäviäni. En ole kuullut kenenkään sanovat pitkään aikaan kommenttia nykyajan nuorista. Ehkä se on siksi, etteivät nykyajan varttuneet aikuisetkaan täysin ymmärrä enää maailmaa. Mutta yritetään yhdessä. :)

opintoja ja kuntoilua

Kreikan opinnot alkavat taas ensiviikolla ja minun pitäisi päntätä tasokokeeseen. Olo on vain kumman levoton taas, haluaisin ainostaan piirtää päivät pitkät ja kuunnella musiikkia, käydä uusilla Bodycombat tunneilla, tehdä uusia hauskoja ruokia ja ...

Hmm. Tarvitsen motivaatiota. Toivon kovasti että koulun alkaminen tuo sen mukanaan tai muuten kotirouvaudun täydellisesti. Nautin toki kovasti kotona tekemisestä (tein uudet verhot meille!) ja laittamisesta, mutta lähiaikoina olen oikeastaan kaivannut kovasti aktiviteetteja. Olen iloinen uudesta kuntosalistani, jossa tosiaan aloitin käymään Bodycombat-, bodyattack- ja muilla tunneilla. Oli mielenkiintoista huomata, kuinka huonossa kunnossa olinkin lopulta. Ensimmäisen tunnin jälkeen jopa jalkapohjan lihakset ovat olleet kipeät. Ja minä kun luulin olleeni hyvässä kunnossa.. mutta ehkä tällä kertaa olen todella löytänyt harrastuksen, jossa pääsen kunnolla testaamaan kestävyyttäni.

Muuttolinnun tie

Palasin Kreikkaan viime sunnuntaina onnistuneen Suomen kesän jälkeen. Lentokentällä minua tervehtivät Kreikan kuuma tuuli ja oma kulta. Olin jotenkin hämmentynyt hetken aikaa säätilan muutoksesta, sillä olin lähtenyt aamulla Vantaalta kolean syksyisen sateen saattelemana ja saavuin Kreikkaan 32 asteen helteeseen. Olin jo ehtinyt unohtaa, että Kreikassa kesä jatkuu pitkälle syyskuuhun ja joskus sen ohikin.

Suomen ja Kreikan yhteinen huono puoli on kamala byrokraattisuus. Molemmissa maissa läsnä ja silti niin eritavalla. Päätin kuitenkin jatkaa Suomessa aloittamaani byrokratian rattaissa juoksemista ja sain kuin sainkin hoidettua (lähes) kaikki paperiasiani kolmessa päivässä. Wow.

Suunnitelmat lähitulevaisuudesta alkavat hitaasti muotoutua ja katsotaan mitä ensi kevät tuo tullessaan. Sitä ennen kuitenkin luvassa kenkien ostoa, matka Istanbuliin häihin ja Jouluksi Suomeen. Blogissa todennäköisesti luvassa ruokareseptejä ja vaatesuunnitelmia. Kestäkää mukana. :D

Oikea numero

Olen tehnyt nyt pari viikkoa työtä, jossa joudun puhumaan puhelimessa paljon. Tänään soittaessani eräälle yhteyshenkilölle, puhelimesta vastasikin vanhan miehen ääni.
"Haloo, kuka? Minä en kuullut" Hän sanoi. Vastasin uudelleen nimeni ja kysyin oikeaa henkilöä puhelimeen.
"Ei täällä asu sellaista henkilöä" mies vastasi, johon minä tietenkin vastasin nopeasti
"Ahaa, olen todella pahoillani häiritsemisestä, minulle taisi tulla väärä numero." Sormet kulkivat nopeasti tietokoneella samaan aikaan ja merkitsin numeron vääräksi. Tietokone poisti sen saman tien tiedoistamme, mutta puhelu jatkui.
"Ei, älkää olko pahoillanne. Kun minulle ei ole kukaan soittanut eikä käynyt kylässä enää pitkään aikaan, on mukavaa kun joku muisti minut."
Sydämeni särkyi. Tilanne oli omituinen enkä osannut lopettaa puhelua tavalliseen tapaan. Onnistuin kysymään häneltä
"Ai, niinkö.. no mutta miten teidän kesä on mennyt?". Mies vastasi että hyvin. Seurasi pieni hiljaisuus. Työpaikan vilinä tunkeutui taas korviini ja muistin että henkilökohtaiset puhelut ovat kiellettyjä.
"Oikein hyvää syksyn jatkoa teille, kiitos, hei hei!" Sanoin ja mies vastasi toivotukseeni. Suljin puhelimen. Puhelinnumero oli kadonnut ja samoin sen toisessa päässä ollut henkilö. Minua kadutti valtavasti saman tien. Miksen ottanut miehen numeroa ylös? Olisin voinut tehdä jotain merkityksellistä ja soittaa hänelle vielä töiden jälkeen ja jutella hetken. Jutella vain, tuoda hieman elämää sinne missä sitä ei ehkä ollut.

Toivon etten koskaan unohtaisi tuota puhelua. Ja toivon, että jokainen joka tämän lukee, soittaa sille vanhukselle tai vanhemmalle, jolle ei ole soittanut pitkään aikaan. Suomi on julma yhteiskunta. Kun olet työkyvytön, olet hyödytön. Toivokaa silloin, että teidän lapsenne soittavat välillä.

Hyvä ruoka, parempi mieli

Tosin tällä kertaa päätän puhua ruuasta vain siksi, koska minulla on kauhea nälkä. Joudun paastoamaan huomiseen asti kolesterolimittauksen vuoksi ja kuinka ollakaan satun löytämään ainoastaan kuvia ruoasta katseltavaksi.

Jokatapauksessa haluan jakaa ohjeen yhteen ehkä parhaista salaateista joita olen maistanut. Sain tämän salaatin idean ja ohjeen yhdistämällä erään Kreikassa syömäni granaattiomena rucolasalaatin ja ystävättäreltäni saamani hedelmä-kashewsalaatin ohjeen ja lisäämällä hitusen omaa sekaan:



Salaatin ainesosat ovat seuraavat:
Tomaattia, kurkkua, fetaa, punasipulia, banaania, omenaa, kurpitsan ja auringonkukan siemeniä, kashew-pähkinöitä, rucolasalaattia ja salaattikastiketta. Paprikaakin voi lisätä. Kastikkeen tein sekoittamalla punaviinietikkaa, valkoista balsamicoa, oliiviöljyä, sitruunapippuria, basilikaa sekä tinjamia.

Ei sisällä yhtään lihaa ja maistuu taivaalliselta. Siemenet ja pähkinät kannattaa ruskistaa hieman pannulla ennen lisäystä. Lisäksi täytyy todeta tähän loppuun näin yleisellä tasolla, että suomalainen ruoka on kyllä mahtavaa. Uudet juurekset, parsakaali ja kukkakaali sekä marjat ovat vertaansa vailla ja lohelle ei löydy kalana voittajaa. Olen aina pitänyt suomalaisista kasviksista paljon, mutta muuton jälkeen sitä on oikeasti tajunnut, mikä arvo kotimaisella tuoreella ruualla on.

Ei pitäisi kirjoitella nälkäisenä blogia.

Piirtämisestä ja muista aktiviteeteista

Äitini kertoi minulle mielenkiintoisen pienen tarinan pari päivää sitten. Piirtelin tapani mukaan viimeisimmän innostukseni, sarjakuvatussien, parissa keittiössä kun puheeksi tuli harrastukseni aloittaminen. Äiti sanoi, että ollessani noin kolme vuotias olin kerran tullut hänen luokseen surullisena ja turhautuneena kertoen, etten osaa piirtää. 5-vuotias siskoni oli mielestäni huomattavan paljon taitavampi piirtäjä. Äitini vastasi siihen minulle, että minä voisin olla ihan yhtä hyvä piirtäjä kuin siskonikin, eikä minun täten tarvitse tehdä muuta kuin jatkaa piirtämistä. Sen jälkeen aloin tuomaan äitille piirustuksia nähtäväksi jatkuvasti. Ja nyt olen tässä ja kirjoitan jokaiseen ansioluettelooni harrastuksen kohdalle piirtämisen tärkeimpänä ja rakkaimpana harrastuksenani.

Mitä jos äitini olisi vastannut minulle kuten vanhemmat toisinaan tavanomaisesti vastaavat: "Kuule kyllä sinä voit olla hyvä jossain muussa, sisko on hyvä tässä ja sinä jossain muussa." Tämä olkoon opetus myös minulle. Lapsen unelmia ei koskaan saisi kieltää eikä eriarvoisuuden tai -tasoisuuden tunnetta korostaa. Yritän muistaa tämän sitten kun itse olen äiti.

Aikani Suomessa on mennyt ihanasti ja se tulee jatkumaan vielä elokuun loppuun asti. Vaikka minulla onkin ikävä rakastani Kreikassa, on tämä Suomen reissu sielunelämälleni korvaamaton. Tämä on kotini, ja Kreikka on kotini. Mutta Suomessa koti on jokapaikassa minusta tuntuu. Hiekkatiet ja koivumetsät, liikenteen hiljaisuus ja raikas tuuli. Siinä on koti. Jatkuva ongelmani on tietenkin sijainnista huolimatta ylitsevuotava tarpeeni tehdä projekteja. Voisin alkaa pitämään projekti-idea päiväkirjaa. Kirjoitan siihen kaikki ideat ja katson mitä niistä oikeasti lopulta toteutan. Tällä hetkellä lähimpänä listalla on graafinen materiaali erääseen tapahtumaan, yksi kesämekko, kokeellinen historiallisen kangaspanssarin teko, oman aloitetun sarjakuvan jatkaminen ja erään uuden sarjakuvan aloittaminen. Sen lisäksi on toki harrastukset ja aktiviteetit ja kaikki tapahtumat jotka kiinnostavat. Olen parantumaton :)

Tässä päivässä ja hieman menneessä ajassa

Asensin juuri uuden ohjelman, jonka avulla blogin kirjoittamisen tulisi helpottua sellaisille ihmisille, jotka eivät hallitse koodaamista, mutta jotka haluavat tuoda blogiinsa hieman omaa kosketusta. Siispä tämä blogiteksti on kokeilu jossa hieman testaan mitä saan aikaiseksi.

Suomessa vietetty kulunut kuukausi on mennyt pitkälti vanhojen harrastusten parissa keskiaikaisessa Turussa, historiallisia vaatteita ommellen ja jousiammuntaa harrastaen. Jutellessani erään kreikkalaisen ystäväni kanssa Skypessä, aloin taas miettimään miksei Kreikassa ole organisoituja historiallisia festivaaleja tai markkinoita. Ystäväni puhui näytelmäjuhlista tai antiikin tyyliin järjestetyistä häistä, mutta missä ovat Bysantin ravintolat, krouvit, tavernat ja pidot? Missä ovat Antiikin tyyliin tehdyt markkinat tai olympialaisten henkeen järjestetyt juhlat? Kreikassa on historiaa, mytologiaa ja tarinoita niin paljon, että voisin jopa uskoa historiallisten tapahtumien aloittamisen näkyvän matkailijoiden lisääntymisenä ennen pitkää. 

Jotkut sanovat, että perinteisiä arvoja noudattava ortodoksinen kirkko ei hyväksyisi tällaista, mutta eikö juuri ortodoksinen kirkko ole vaikuttanut mitä suurimmin koko Bysantin valtakunnan kehitykseen, luostarielämään ja kulttuuriin? Kirkon, jos kenen perimätiedosta saisi rakennettua mitä hienompia yksityiskohtia Kreikan historiallisiin tapahtumiin. Luulenpa, että pian tämä koko muun Euroopan ja Amerikan valloittanut historialliset tapahtumien aalto ulottuu myös Kreikkaan, mutta sitä odotellessa taidan alkaa suunnittelemaan matkaa Hämeenlinnan keskiaikamarkkinoille.

Suuri vaikuttaja

On oikeastaan vaikea sanoa Michael Jacksonista jotain nyt. Huomaan tajunneeni vasta eilen todella, että yksi aikamme suurimmista ja kirkkaimmista tanssi- ja musiikkimaailman uranuurtajista on poissa. En koskaan ollut MJ:n suurin fani, vaikka muistan kuunnelleeni Heal the world'ia yksin lapsuudenkotini yläkerrassa 14-vuotiaana ja miettineeni mihin maailman on menossa. Kuitenkin on mahdotonta kieltää, kuinka paljon hän vaikutti meihin kaikkiin 70-luvun, 80-luvun ja 90-luvun kasvatteihin. MJ kertoi lauluissaan asioista, jotka todella puhuivat samaa kieltä kuuntelijoiden kanssa. Hän oli suuri mestari ja outolintu, jota oli niin vaikea katsoa vain pienenä ihmisenä. Ehkä siksi media halusinkin aina retostella hänen elämäänsä niin täydellisellä antaumuksella. Ehkä siksi niin monien oli vaikea katsoa myös hänen ongelmiaan tavallisen ihmisen ongelmina. Jos hän oli paha, täytyi hänen olla jotain kammottavaa ja epänormaalia. Vaikka todellisuus olikin paljon tavallisempi tarina pojasta, joka sai rakkauden sijasta kotona selkäänsä, jos ei menestynyt artistina.

Joka tapauksessa, mitä ikinä kulissien takana olikaan, musiikkimaailmalle MJ tapahtuu vain kerran ajassa. Yksi musiikki-, tanssi-, ja viihdemaailman sankareista, popin kuningas. Tämä on pieni tribuuttini Michael Jacksonille. (Ei oma tekemäni, mutta hieno video)

Ex Tempore

Oletko koskaan tehnyt jotain täysin ex-tempore eli odottamatta ja hetken mielijohteesta? Päätimme lähteä tänään erään ystävättären kanssa käymään Turussa keskiaikaisilla markkinoilla. Jälleen kerran turku näytti kauneimman puolensa hehkuessaan 30 asteen lämpötilassa kauniina kesäpäivänä. Kiertelimme markkinoilla ja ostimme karamelliomenan ja hieman maustettua olutta, sekä muutakin mukavaa. Kotimatkalla kuuntelimme Michael Jacksonin tuotantoa ja valitsimme umpimähkää ykköstien varteen jäävän järven, johon pulahtaa uimaan. Sellainen löytyikin Muurlasta:


Näytä suurempi kartta

Ranta ei ollut hääppöinen, mutta vesi oli uskomattoman lämmintä (vaikkakin sameaa ja mudan hajuista), ranta oli loiva ja siellä ei ollut yhtä koiranulkoiluttajaa lukuunottamatta ketään muita. Sää oli mahtava ja suomen suvi parhaimmillaan. Joskus ex-tempore matkat jopa jonnekin aivan lähelle avartavat katsetta. Jos joku on nähnyt elokuvan "Yes Man" ymmärtää kun sanon, että toisinaan kannattaa vain antautua idealle ja antaa mennä.

Juhannus ja juhla ja mittumaari

Suomi näyttää ylhäältäpäin ensisijaisesti vihreältä. Pohjoisen vehreyden, tehokkuuden ja designin maa. Olen varsin iloinen siitä, että aloitin Suomen reissun Savon koukkauksella. Siellä jos jossain, niin Savossa oppii jättämään turhat hienostelut pois ja asennoitumaan taas oikealla tavalla. Savoon matkaaminenkin tapahtui perinteisen Juhannusruuhkan saattelemana pinnalla poreilevassa stressissä, kun koko eteläinen Suomi pakkasi pallogrillinsä mukaan ja suuntasi tien päälle. Mietsiskelin tuolloin itsekseni, että minun tulisi nyt hyödyntää sitä, mitä opin Kreikassa: Ottaa rennosti. Olen aina pitänyt paljon kotiseutuni luonnosta, mutta jotenkin raikas sateen jälkeinen metsä lintukuoroineen illansuussa saa melkein maagiset mittasuhteet.

Samoin saapuessani Helsinkiin oli näkymä muuttunut viimevuodesta. Ehkä asiaan vaikutti oma rentoutunut asenteeni sen sijaan, että olisin vain lentänyt suoraan Thessalonikista Helsinkiin. Ehkä asiaan vaikutti myös se, että tällä kertaa on vuoden valoisin aika ja helteisistä säistä johtuen Helsinki hehkuu ihmisten hyvää mieltä ja omaa kauneuttaan. Viime vuonna tulin Suomeen kesän jo vaihtuessa sateiseksi syksyksi.

Istuessamme tänään parin ystävättären kanssa Espan puiston nurmikolla pienten piknik-eväiden kanssa, kävimme läpi uusia ja vanhoja asioita. Tuntui hyvälle olla taas siinä, kuin mikään ei olisi muuttunut. Joskus olen kiitollinen mielessäni siitä, että ystäväni eivät nää aikaa välissämme. Vaikka se kuluukin, emme ole ajautuneet tuhansista kilometreistä huolimatta kauas toisistamme.

Vaikka joskus kahden kotimaan olemassaolo tuottaakin minulle päänvaivaa ja jopa henkilökohtaista tuskaa, olen tällä hetkellä niin onnellinen niistä molemmista. Sinisen ja valkoisen lipun maista.

Matkakuumetta

Kyllä vain, matkakuume iskee taas kuin sikainfluenssapelko suomalaisiin. Parin viikon päästä istun lentokoneessa matkalla Suomeen ja rallattelen mielessäni niin Pate Mustajärveä kuin Tapio Rautavaaraa. Aah, Helsinki ja kauppatori ja Valio-jäätelö ja Porosalmi ja hakosauna ja kylmät kesäyöt jolloin ei tarkene ulkona hameella ei niin millään (ja jos tarkeneekin niin hyttyset syövät). Ah kabanossia ja uusia perunoita! Saa nähdä miten nopeasti tulee sitten taas ikävä Kreikkaan.. niin siinä on aina aikaisemmin käynyt. Tällaista tämä on muuttolinnun elämä.

Mutta asioista ei kannata stressata ja huolehtia etukäteen, se tulee mikä on tullakseen. Jokatapauksessa on ihanaa päästä käymään Suomessa taas ja tiedossa saattaa olla pieni reissu muuallekin. Mutta siitä lisää sitten kun se on lähempänä.

Kirsikka-aika koitti siis ja söimme suomesta vierailemaan tulleen perheeni kanssa kirsikoita joka päivä, sillä niiden torihinta on tällä hetkellä noin 1,5 - 2 € / kg. Yritän tehdä vielä sen lupaamani kirsikkatortun, jotta saan jatkaa kakkuharrastustani.

Mansikoita ja mustia kirsikoita, jotka ovat ihastuttavan makeita suomalaisiin punakirsikoihin verrattuna

Lisäksi kävimme siinä suosikki helmipuodissani ostamassa helmiä ja teimme muutamia koruja äidin ja siskon kanssa. Kulkee suvussa selvästi tämä näperrystarve. :)

Tein itselleni yksinkertaisen käsirenkaan joka sopii sattumalta erääseen korvakorupariin, jota tosin en ole vielä raaskinut ostaa kaupasta. Onpahan ainakin varalta kuitenkin valmiina..hihi

kesäleivonnaisia

Koska nyt alkaa olla paras aika alkaa ostamaan hedelmiä, päätin kokeilla piirakan tekemistä. :) Mansikat ovat oikeastaan jo niin kypsiä, ettei niitä ole enää myynnissä todennäköisesti viikon päästä. Seuraavaksi onkin sitten kirsikoiden aika, joka koittanee ensiviikolla. Vaikka kirsikkapiirakka on suurimpana haaveenani tällä hetkellä, päädyin tekemään mansikkapiirakan kauden mukaisesti:



Kakussa on ihan tavallinen murotaikinapohja (tosin vatkasin sokeria ja voita tosi kauan ja kakusta tuli kivan kuohkea sen seurauksena) ja täytteenä tuoreita mansikoita, jogurttia ja hieman vaniljasokeria. Mahtavan hyvää! En usko että kakusta olisi tullut tosin näin hyvää ilman tuoreita mansikoita. Yhtäkkiä ymmärrän taas hieman enemmän kokkauksesta. Ei ole aidon voittanutta. Voi ja kerma ovat helposti liioittelua, mutta kyllä kaikkien ainesten täytyy olla tuoreita ja luonnollisessa muodossaan.

Tällä hetkellä kauden hedelmiä ovat siis mansikat, melonit, päärynät ja sitruunat. Seuraavaksi ovat vuorossa kirsikat, persikat ja nektariinit. En ole aivan varma mikä tarkalleen on omenien ja päärynöiden kausi (todennäköisesti juuri nyt), mutta appelsiinit ja mandariinit kuuluvat sitten talveen. Ah ihanuutta, miksei Suomessa kasva kaikki etelän hetelmät? Jos jotain olisin aina kaivannut, niin kaikkia näitä kasviksia ja hedelmiä!

Loppuun vielä kiva kappale taitavalta artistilta, jonka juuri löysin ystäväni suosittelemana Youtubesta.

Oi ihana toukokuu

Kreikan ilmastosta Toukokuu taitaa olla lähimpänä sellaista heinäkuuta Suomessa, jonka toivoisi toistuvan joka vuosi. Ulkoilmatorit pursuavat tuoreita huokeita hedelmiä (kilo mansikoita maksaa 2 euroa.. minusta se on hyvä hinta!) ja appelsiinipuut kukkivat. Sää on hyvä, mutta siitä puuttuu vielä välimeren kesän kuumuus ja tuuli on leudon lämmin. Tällainen sää saa minut myös haikeaksi tuntemattomasta syystä. Kaipaan Suomeen ja Kreikkaan yhtäaikaa ja olen oikeastaan täysin tyytyväinen tähän hetkeen. Mutta silti, tunnen halua lähteä jonnekin. Viettäessään aikaa niin monien ihmisten kanssa, jotka ovat kotoisin muualta, toiset heistä vain läpikulkumatkalla Kreikassa ja toiset täällä pysyäkseen, huomaa itse tulevansa levottomaksi. Sitä haluaisi pysyä tässä ja käydä kaikkialla yhtäaikaa. Olen sanonutkin sen kai aikaisemmin, mutta mielestäni jokaisen ihmisen tulisi asua edes hetki ulkomailla. Edes hetki olla muukalainen ja oppia ymmärtämään muita kulttuureja. Matkustaa ilman hotellia ja matkaoppaita ja valmistaa itse ruokansa. Ehkä sen lisäksi, että se avartaa omaa sydäntä ja mieltä, muutamia konflikteja pystyttäisiin välttämään.

Äiti, siskoni ja kummipoikani tulevat vierailulle tällä viikolla ja on ihanaa jo valmiiksi suunnitella, kuinka teemme yhdessä tuoreita salaatteja ja paistamme kalaa ja vartaita ja lähdemme pienille rantareissuille kaupungin ulkopuolelle. Ehkäpä tällä kertaa voisimme jopa vierailla Thessalonikin museoissa, sillä viimeksi ne jäivät väliin. Olen itse valtavan kiinnostunut Thessalonikin värikkäästä historiasta, joten edessä taitaakin olla seuraavaksi "the Ghosts of Thessaloniki" kirjan lukeminen. Se on kuulemma taidokas teos joka kertoo kulttuurien kohtaamisista kaupungissa.

Nyt lienee aika lähteä salille, sillä vaikka viimeviikkoisen vaelluksen jälkeen olenkin vältelly salia tietoisesti (sain molemmat isovarpaani kipeäksi pitkäksi aikaa liian pienistä kengistä), on lienee aika alkaa taas treenaamaan. Saapunut kesä pitää minut hyvällä mielellä muutenkin, mutta varsinkin harmaampiin vuodenaikoihin liikunta on välttämätöntä positiivisella mielellä pysymiseksi. Liikunnan voimalla inspiraatiokin saa siivet.

Nooran viisumietteet

Eli tässä omat mielipiteeni viisuista, joita nakotettiin katsomassa TV:n edessä neljän suomalaisen ja kahden kreikkalaisen vahvuudella.

01 Liettua:
Ei jäänyt oikein mitenkään mieleen. Nykyisessä Eurosirkuksessa ei tällaiset kappaleet vain jää mieleen.

02 Israel:
En oikein pitänyt. Aina täytyy olla se yksi maailmanparannutkappale, mutta biisi jäi jotenkin puhdittomaksi.

03 Raska:
Oli kyllä niin ranskalaista että! Taustan Art Deco oli loistavaa, mutta pidin enemmän siitä yhden vuoden ukkelista, jolla oli pehmokissa olkapäällä ja se juoksi maratoonia. :)

04 Ruotsi:
Mahtava ääni ja liika solarium toivat mieleen kummalisen yhdistelmän 5th Element-elokuvan diivaa ja LotRin Galadrielia kun Frodo tarjosi hänelle sormusta. Melkein pelotti.

05 Kroatia:
Mies lauloi aivan liian korkealta. Kuulosti epäaidolle.

06 Portugali:
Ihana kappale ja jotenkin hauska ja kevyt. En olisi äänestänyt mutta sai hymyilemään.

07 Islanti:
Liikaa vaaleansinistä kermaleivosta. Kaunis ääni ja kaunis tyttö.. mutta jotenkin ei vain erottunut edukseen.

08 Kreikka:
Sakis oli komea ja ketterä ja edelleen ihmettelen miten hän jaksaa laulaa vielä samalla. Miehen täysillä vetäminen voitti kyllä minut puolelleen ja hän olisi ansainnut paremman sijan.

09 Armenia:
Yksi kovimmista suosikeistani. Hyvä rytmi, ihanat puvut ja kauniit äänet. Yhtäaikaa eksoottinen, moderni ja perinteinen.

10 Venäjä:
Mitä ihmettä? Tuli todella vaivaantunut olo kun katsoi tytön esitystä ja taustamateriaalia.

11 Aserbaitzan:
Samantyylinen rytmi kuin Shakiran "Hips don't lie" kappaleessa. Hyvä tanssihitti vaikka mieslaulajan ääni oli jotenkin ihan rajoilla.

12 Bosnia & Herzegovina:
Ihanat puvut ja pidin jotenkin tästä slaavilaisesta melankoliasta.

13 Moldova:
Jee jee, hyvä meno ja kiva perinteinen tanssi. Kunpa tuollaista pääsisi tanssimaan joskus!

14 Malta:
Laulajatar on kolmatta kertaa kisoissa. Jotain puuttuu ehkä.. tai ehkä tyyli on vain vähemmän suosittu nykyään. Minusta hän kuitenkin lauloi oikein kivasti

15 Viro:
Kivan kuuloinen biisi, moderni ja koskettava

16 Tanska:
Boyzone ja Bryan Adams. Ei oikein muuta tullut mieleen.

17 Saksa:
Pin-up henki oli kyllä hauska ja nyky-swing oli loistava idea. Olisin itse antanut heille kyllä enemmän pisteitä

18 Turkki:
En oikein kyllä käsitä turkin sijoitusta niin korkealle. Olisi arvostanut laulua paljon enemmän jos olisi ollut edes jonkinverran vatsatanssia kulttuurillisena piirteenä.

19 Albania:
Mikä ihme oli se sammakkomies joka vei keskittymiseni niin etten edelleenkään muista nuottiakaan koko kappaleesta? Tyttö näytti ballerinabarbilta.

20 Norja:
Kun kuulin Rybakista ensimmäisen kerran kaksi kuukautta sitten tiesin, että hän voittaa. Norja olisi ansainnut voiton jo viime vuonna "Hold on be strong" kappaleellaan

21 Ukraina:
Loistavaa! Oli industrialia ja rumpuja ja troijalaisia sotureita. Tosi hyvä kappale, joka olisi kuulunut 10 parhaan joukkoon asenteellaan ja taidollaan.

22 Romania:
Helinäkeijut eivät oikein tuoneet mitään uutta kilpailuun. Toki lavashow toi mieleen Disney-on-ice shown.

23 Britit:
Kuuluisan säveltäjän voimalla mentiin. Alunperin Euroviisut taisivatkin olla säveltäjien kilpailu, mutta nyt valitettavasti kuuluisan säveltäjän persoona vei hohdon laulajalta.

24 Suomi:
Waldo olisi voinut olla modernimpi. Lavalla olisi saanut liikkua vähän ja herra itse olisi voinut vetää vähän kovemmalla asenteella. Tai ehkä 90-luvun Europop vain oli tuollaista. Anteeksi nyt herra Waldo, mutta Signmark olisi minusta kuulunut Euroviisuihin. Ehkä suomi ottaa taas opikseen jumbosijastaan jotain. Tai sitten ei.

25 Espanja:
Oli hauskaa huomata, että laulaja näytti Laura Voutilaiselta ja hänen taustatanssijansa Antti Tuiskulta. Muuten laulu ei oikein tarjonnut taas mitään uutta.

Vauhtiviikonloppu

Mennyt viikonloppu toi tullessaan vihdoin kesän. Olin suorastaan myrtynyt vappujuhlinnan mennessä kylmässä puhurissa Valkoisella tornilla seisten. Onneksi hyvä seura tuolloin korvasi menetyksen, jonka viipyilevä kevät oli tuonut tullessaan. Kun vielä viimeviikolla mietiskelin mielessäni, tuleekohan kesä koskaan sittenkään enää Kreikkaan, astui perjantaina sisään odotetut 25 asteen säät lämpimine tuulinen ja sinisenä loistavine taivaineen.




Koska kansalaiset eivät vielä perjantaina ymmärtäneetkään kuinka kevät oli sitten tullut taas yhdessä hujauksessa, oli kadulla sekaisin ihmisiä niin pikkumekoissa kuin talvitakeissa. Lähdimme perjantaina käymään nimipäiväjuhlilla Omilosissa, Thessalonikin pursiseuran yökerholla. Omilos on mielestäni yksi kaupungin hauskimmista yökerhoista, sillä vaikka se toisinaan tuntuu hieman elitistiseltä ja tylsältä, on viimevuotiset tricolor-raitakuosit ja ankkurit vaihdettu kokonaan uuteen Aasia-lounge sisustukseen. Tummaa puuta, 70-luvun designia ja katonrajassa kulkeva - koko tilan läpi kulkeva akvaario kuplasuihkuin ja karpein varustettuna. Ja ruokalistalla on tietenkin cross-oriental ruokapaloja ja sushia. Elitistinen edelleen siis - mutta hauskasti ja tunnelmallisesti. Tuossapa muuten yksi Kreikkalaisten baarien ja yökerhojen mielenkiintoinen puoli: Niiden sisustus vaihdetaan yleensä parin vuoden välein kokonaan johonkin uuteen ja yllättävään.

Lauantai-aamuna lähdimme muutamien ystävien kanssa kevään ensimmäiselle biitsireissulle. Kahdella bussilla ja 50 sentillä pääsee kaupungista noin puolentoista tunnin päässä sijaitsevalle ranta-alueelle. Oikeastaan juuri siitä kohdasta alkavat valkeat hiekat, jotka ulottuvat aina Chalkidikiin asti.

Thermaikosin lahden takana häämöttävä lumihuippuinen Olympos sai olon jotenkin eriskummalliseksi, sillä tiesin lähteväni sunnuntaina tavoittelemaan sitä samaista huippua patikoiden. Lauantain oli kuitenkin pyhitetty auringonpalvonnalle lämpötilan kivutessa varjossa 27 asteeseen. Kävimme vielä illalla elokuvissa, jossa tajusin 2 aikaan yöllä, että Olymposvuoren matka alkaa seuraavana päivänä klo 7 aamulla.

Päätin, että lähden Olympokselle, mikäli saan itseni ylös aamulla 3 tunnin yöunien jälkeen. Niinpä klo 7 aikaan hyppäsimme paikallisen vuoristovaellusporukan bussiin, joka kippasi meidät Olympoksen, tai tarkemminkin yhden vuoriston huipuista (Kakavrakas) juurelle.


Vuoristossa keväiset unikot eivät olleet vielä ehtineet lakastua viileän sään vuoksi.

Kuva taaksepäin kylästä, josta lähdimme

Kylä jää taakse, kun aloitamme nousun

Kauniita yksityiskohtia matkan varrelta


Lumihuiput lähestyvät


Pääsin lumirajaan asti, mutta siihen matka sitten tyssäsi.

Täytyy sanoa, että reissu olisi voinut mennä paremminkin. Patikoinnin aikana väsyin todella paljon, eksyin hieman, ärsytti, harmitti ja sattui varpaisiin liian pienten kenkien vuoksi. Näköaloistakin nautin oikeastaan kaikinpuolin muuten, kunnes 2,3km korkeudella erehdyin katsomaan alas jyrkällä nousulla ja näin mielessäni kuinka liukastun väsyneenä lumisohjossa ja pyörin koko matkan alas kylään. 7 tunnin vaellus päättyi kuitenkin onnellisesti vaikka olisin voinut nukahtaa sen jälkeen ihan mihin vain. Kaikinpuolin olen iloinen, että kävin vuorilla, mutta ensikerralla lähden matkaan turistibussin mukana enkä ammattikiipeilijöiden seurassa ilman karttaa.

Hyvää Vappua!

Heti alkuun täytyy pahoitella eilistä nyrpeää asennetta Suomen kiekkopeliä kohtaan, hienostihan se meni! Ehkäpä uusi nuori joukkue saa ihmeitä aikaan, ken tietää! Vaikka simani tosiaan myöhästyi pahasti, on se nyt valmistumassa ja toivottavasti sitä pääsisi nauttimaan jo vaikka sunnuntaina. Tein siman hieman erilaisella reseptillä tällä kertaa kuin mitä Suomessa on tullut aikaisemmin käytettyä. Lisäsin siihen hunajaa ja glukoosisiirappia (en löytänyt vaahterasiirappia), sekä lisäsin sitruunat ja appelsiinit ilman valkoista välikerrosta. Tänään pullottaessa sitä maistoin vähän ja täytyy sanoa, että maku on todella hyvä! Appelsiini tuo raikkautta ja valkoisen kuoren poistaminen vei katkeruuden. Lisäksi hunaja ja siirappi valkoisen sokerin tilalla antaa pehmeyttä. Raikas, makea ja pehmeä - vähän niinkuin elämä parhaimmillaan. :)


Lisäksi pyöräytin munkkeja joista tuli myöskin oikein hauskoja! En oikeastaan tehnyt muita muutoksia taikinaan, kuin että korvasin margariinin oliiviöljyllä. Tällä kertaa myöskään en täyttänyt kattilaa ääriään myöten öljyllä, niinkuin kerran teineinä teimme tyttöjen kanssa paistaessamme kevätrullia. Onneksi selvisimme siitä kaikki täysin ehjin nahoin ja otimme opiksemme.

Jokakeväinen kansallistunne

Niinhän se on, että kerran vuodessa ulkosuomalaisetkin tuntevat olonsa erityisen patrioottiseksi, kun ennen vappua sinivalkoiset köriläät liukuvat jäälle ja kravaattimiehet alkavat spekuloimaan studiossa sitä, miksi Suomen ylivoima ei useinkaan ota toimiakseen. Kyse on siis jääkiekon MM-kisoista. Otin projektikseni etsiä jonkun kansainvälisen TV-kanavan joka näyttäisi MM-jääkiekkoa, mutta suureksi yllätyksekseni en ole löytänyt ainuttakaan! Kuinka voi olla mahdollista? YLE ei myöskään "tekijänoikeudellisista syistä" näytä suoria lähetyksiä ulkomaille.. huoh, on siis tyydyttävä radion kuunteluun.

Huomenna ilmeisesti järjestetään täällä Thessalonikissa oikein suomalainen Vappu opiskelijoiden keskuudessa, joka tarkoittaa Valkoiselle tornille kerääntymistä, skumppapullojen aukaisua ja yleistä hulinaa opiskelijatyyliin. Vappua tai kreikkalaisittain toukokuun ensimmäistä juhlitaan perinteisesti piknikillä maalla, joka tavallaan kuulostaa samalle kuin suomalainen vappupäivä Ullanlinnan mäellä. Sää on ollut viimevuoteen verrattuna viileämpi, jopa alle 20 astetta kaupungin vuoristoisemmalla laidalla, jossa olin lähipäivät lapsenvahtina. Haluaisin jo aloittaa rusketuksen hankkimisen (tietenkin varovaisesti aurinkovoiteiden kanssa).

Ostin myös uuden Burda-lehden, josta löysin ihania kaavoja kesämekkoihin. Parempia säitä siis odotellessa kartutan kesävaatevarastoani. Kummallista, kuinka jokakerta minusta tuntuu, ettei mekkoja ole tarpeeksi. Voisin nytkin sanoa, ettei minulla ole sitä "juuri oikeanlaista" pikkumustaa, vaikka kaapista taitaakin löytyä mustia mekkoja 3 tai 4. Toisaalta taas, olen todennut että olen erittäin huono shoppailija yksin kaupoilla ollessani. Suurimman osan ajasta, kun valmistaudun ostamaan jotain, en osta mitään. Koskaan ei tunnu olevan tarpeeksi järkevää syytä ostaa jotain vaatetta. Asiaan voi myös vaikuttaa se, etten kovin usein löydä suosikkivaateparttani, eli oikeanlaista (ja juuri oikeankokoista) kauluspaitaa sekä täydellistä hametta. Ehkei sellaisia olekaan, joten voisin joskus myös miettiä mekkojen sijasta kauluspaidan tekoa.

Nyt en taida voida keskittyä enempää kirjoittamiseen, kun suomen jääkiekkoselostaja popottaa radion kautta toiseen korvaan. Hyvä Suomi! (vaikka se ylivoima ei edelleenkään ole meidän vahva puoli)

Seuraava projekti

Oloni on jotenkin omituinen. Tulevalla viikolla on edessä kaikenlaista uutta ja jännittävää, mutta kertoilen niistä sitten kun asia tulee ajankohtaiseksi. Olen joskus kyllä aivan turhan jännittynyt uusista asioista, pitäisi vain ottaa asiat rennosti ja niinkuin ne kohdalle tulevat. Vaan minkäs teen? Joskus tuntuu, että Ruotsin Euroviisukappale vuodelta 2007 kertoo hyvin olemuksestani. "Baby, I'm the worrying kind"

Tämänhetkinen projektini on muutaman keskeneräisen vaatteen, muiden ompelusten, savitöiden ja maalausten lisäksi pieni virkattu laukku, joka tulee syntymään toivottavasti parin viikon sisään:


Lisäksi tein lopullisen päätöksen kielidilemmastani ja siirsin englanninkielisen blogin toisaalle ja tein siitä puhtaasti käsityö/taide kollaasin. Siispä vastaisuudessa ainoastaan kotimaista kieltä tässä blogissa.

Note to those who might have been reading my blog, I shall return writing in Finnish into this blog and have moved my English blog into another address that will host solely my handicrafts, drawings and other intrests. Intrested? Here it is.

Pääsiäistä odotellessa

Minulla on kaksi viikkoa vapaata kieliopinnoista joten pidän tapani mukaan itseni kiireisenä kaiken muun tekemisen kanssa. Aloitin viimeviikolla käymään erään tuttavani luona tekemässä savitöitä, sillä hänellä on kotonaan pieni työpaja savitöille. Suunnitelmissani on tehdä hedelmävati, joka ei tule oikeastaan olemaan kovin erikoinen muodoltaan. Vadin erikoisuus tulee olemaan maalaus, jonka teen sen pohjalle. :)
Tässä on kuva tähän asti väkertämästäni:



// I have started making some pottery work since it has been a long time from the last time I got my hands dirty with clay. Working with clay and modelling is such a relaxing thing to do, I'm happy I have a chance for it now. //

Tänään on ollut kummallinen sää. Aamulla satoi vettä, päivällä paistoi aurinko ja sitten taas satoi ja ukkosti oikein kunnolla. Aamulla laitoin päälle syystakin ja päivällä olin taas farkkutakissa.. onneksi huomisesta viikonloppua kohden on luvattu pelkkää aurinkoa taivaan täydeltä ja lämpötilaa 23-25 asteen väliltä. Kävimme eräässä lähikauppaamme kauempana sijaitsevassa ruokakaupassa tänään ja kappas mitä hyllyltä löytyi: Hapankorppuja! Ja oikein aitoja suomalaisia sanoi pakkausseloste! Kysymykseen siitä mitä hapankorput oikeastaan ovat osasin vain sanoa että "Niihin tulee kauhea himo! Ei voi kuin syödä lisää jatkuvasti". Joten ostimme hapankorppuja.

//Always a happy day to find Finnish products in Greek supermarket. Here we have Rye crisp breads, that are considered as a very healthy bread product for their high value of fibre and low fat. I love them for those 3 reasons. 1. They taste great! 2. They are healthy and 3. They help with lowering cholesterol (in theory at least..)//

Laitoin hieman kukkia meidän olohuoneeseen tänään käveltyämme kukkatorin ohi matkalla keskustasta kotiin.

Miten kukat voivatkaan muuttaa niin täysin huoneen ilmeen. Joka kerta kun meillä on kukkia olohuoneen pöydällä, tuntuu kuin koko huone olisi jotenkin kokonaisempi. Minusta tuntuu, että jonain päivänä minulla tulee olemaan vielä valtava puutarha joka on täynnä hedelmäpuita ja kukkapuskia.

(Konsoliohjain pöydällä oli vahinko.. nyt se tuhosi herkän valokuvan tunnelman..)

//Flowers make a world of difference says I. Ofcourse they are on their best wild and free in the meadows.. but city appartment has its limitations. //

Lisää puhetta ruuasta

Päätinpä tehdä pienen kuvitetun reseptin toiseen bravuuriini, maalaispastaan. Se toinen on cross-aasialainen kana-kashew-nuudeliwokki, jonka idean muokkailin aikoinaan eräältä ystävältäni saamasta ideasta. Maalaispasta on kuitenkin syntynyt sen seurauksena, että halusin tehdä kevyttä välimerellistä ruokaa, johon voisi helposti laittaa erilaisia tuoreita kasviksia ja yrttejä ja muutella vuodenajan mukaan. Pastassa ei ole myöskään lihaa tai kalaa ja sen yksi ihanimpia puolia on tuoreiden yrttien ja sitruunan tuoksu.

Olkaapa hyvät!

Ruokaa ja vapaa-aikaa

Koska ruoka on yksi Kreikan parhaista puolista, päätin laittaa pienen kollaasin yleensä tavernassa syömistämme ruuista, jotka ovat oman mieltymykseni mukaan valmistettu kasviksista ja merenelävistä. Seuraavat ovat otos yhden sunnuntaipäivällisen parhaista ruuista.


Ja tosiaan, ouzo maistuu parhaalle kun siihen lisää vähän jäitä ja vettä. Tällöin siitä voi nauttia ihan ruokajuomana ja minkä mahtavan yhdistelmän se tekeekään skubrin - savustetun makrillin kanssa.


Tutustuttuani kreikan tunneilla erääseen ranskalaiseen tyttöön, päätimme lähteä yhdessä viime perjantaina ulos. Ystäväni oli kuullut eräässä sarjakuvabaarissa järjestettävästä anime- ja cosplay illasta, joten suunnistimme sinne - tosin ilman pukeutumatta teeman mukaan. Baari oli niin tupaten täynnä, ettei siellä juuri mahtunut edes liikkumaan, mutta oli hauskaa huomata, miten helppoa on tutustua uusiin ihmisiin tuollaisissa teemabileissä. Huomasin jossain vaiheessa iltaa, että ohitseni käveli tyttö, jolla oli päällään vintage kimono, melko samanlainen millainen itselläni on vaatekaapin aarteena. Vaihdoimme pari sanaa ja loppuillan pälätimme niin pitkään, että kurkkuni on edelleen kipeä musiikin yli huutamisesta. Lisäksi saimme kutsun kesäkuun suurempaan cosplay-tapahtumaan. Saatamme jopa mennä!

Lauantaina lähdimme käymään Thessalonikin vuosittaisilla perinnemusiikkijuhlilla, jossa esitetään viikon aikana perinnemusiikkia ja tanssia ympäri Kreikkaa. Illan ohjelmassa oli Kreetalainen ja saaristolaismusiikki ja huomasin siinä olevan jonkin verran jopa suomalaisen kansanmusiikin tyyliä - josko kreetalainen musiikki on todella lennokasta ja pirteää jatkuvasti.

Kävimme viettämässä iltaa vielä muualla, mutta kun palasimme kotiin kuulin yhtäkkiä kadun varresta miu'untaa. Lähdin etsimään katukissanpentua, jotta voisin vähän paijata sitä, mutta äänet kantautuivatkin kadussa olevasta viemäriaukosta. Yritin houkutella valkoista kissanpentua ulos sieltä, mutta eihän se tietenkään tullut. Ehkä se oli jopa pudonnut noin metrin syvään sadevesiviemäriin (joka oli tosin tyhjä, koska ei ole satanut pitkään aikaan) eikä päässyt pois. Kävimme sitten ostamassa viereiseltä grilliltä lihavartaan ja heitimme lihat kissalle, sillä siihen aikaan lauantai-yöstä kukaan kaupungin työntekijä ei varmasti tulisi pelastamaan yhtä kaupungin tuhansista kujakissoista viemäriaukosta. Kävin tänään katsomassa viemäriaukkoa taas, mutta kissa oli kadonnut. Täytynee käydä katsomassa vielä huomenna.. toivottavasti joku pelasti sen tai se pääsi ylös omin neuvoin.

Muuten sunnuntai on mennyt Suomi-seuran tapaamisessa ja kevätmekkoa tehden. Laitan mekosta kuvan myöhemmin blogiin, sillä sain sen valmiiksi tänään parissa kolmessa tunnissa. Huomenna suuntaan erään suomalaisen tuttavan luo tekemään pitkästä aikaan savitöitä. Taisin viimeksi tehdä jotain savesta lukioaikoina. Jippii!

Käsityöputiikkeja

Löysin tänään lisää uusia kangaskauppoja ja kangastarvikekauppoja. Niitä oli kokonainen sivukadun pituus tuntemieni kauppojen takana, keskustan länsipuolla. Ja vihdoin löysin myös kangaskaupan joka myy suurimmaksi osaksi silkkikankaita ympäri maailmaa. Käsitöitä harrastavalle ihmiselle Thessaloniki on paratiisi. Oli kyseessä sitten savenvalanta, maalaus, ompelu, korutyöt tai mikä tahansa askartelu, aina löytyy lisää ja lisää kauppoja jotka ovat erikoistuneet juuri tähän. Mielenkiintoista ja surullista on toki se, että suurin osa nuorista ei koskaan käy noissa vanhoissa ullakkoputiikeissa, vaan he ostavat vaatteensa ja korunsa jostain kaupungin sadoista muotikapoista.

Kummallista ettei Kreikassa juuri nuorison keskuudessa ole herännyt Suomen kaltaista aaltoa historian elävöittäjistä, japani-lolitoista tai muista alakulttuurityyleistä. Tarvikekaupoissa on myös historiallistyylisiä solkia, nauhoja ja tupsuja sekä perinteisin menetelmin valmistettuja kankaita. Suomessa jouduin aikoinaan hakemaan ompelutarvikkeita muita kaupunkeja myöten tai internetistä tilaamalla, mutta täältä löytyy kaikki ja enemmänkin. Lisäksi täällä on valtava määrä yksityisiä vaatesuunnittelijoita, jotka tekevät omalaatuisia kenkiä, vaatteita ja laukkuja. Ja silti suurin osa ihmisistä pukeutuu perinteiseen trendityyliin. Ehkä syynä onkin valinnan helppous normaaleissa kaupoissa. Kun menen korutarvikkeita myyvään liikkeeseen täällä, saatan viipyä tunnin valitessani monista sadoista erilaisista korukivistä, helmistä ja kristalleista ne minun korviksiini sopivat.

Minulla onkin taas kaksi hametta tekeillä, nyt vain täytyy taas istua ompukoneen ääreen että saan ne valmiiksi!

~ ~ ~ ~ ~

Apart from the usual 3 or 4 fabric stores that I visit in the centre of the city, today I found a whole street full of shops selling fabrics, laces, buttons and all the rest. You name it, it all is there and even more. I was looking for a glue that seals small holes in a fabric from Finland for years, and here it is the first thing I see when I step into a store. I love these small attic boutiques here selling decoration and handicraft accessories. Usually the prices are affordable (apart from the stunning Italian silk that I saw today, 79 €/meter.) and even discussable. To be honest I am quite surprised the the ever so popular gothic - lolita - japan style has not really washed ashore in Greece. Not at least in Thessaloniki and not at all in such an amount as in Helsinki I observed. Or history re-anacting for that matter. Many of the accessories (buttons, buckles, tassels) for sewing have the lush style of historical Constantinople and some of the fabrics are colored in a very traditional way. Probably because of the Orthodox tradition. For a person who loves handicrafts, Thessaloniki is a paradise.

Opintoja

Aloitin opiskelemaan yliopistolla Kreikkaa viikko pari sitten ja vaikka tähän mennessä ei juuri uusia asioita olekaan tullut, on opiskeleminen hauskaa ja huomattavan paljon helpompaa kun on tarkka ohjelma jota seurata. Tämän vuoden puolella olen huomannut olevani aivan uudella asenteella Kreikassa. Aikaisemmin olen ehkä yrittänyt hieman liikaakin mukautua ympäristööni, jotta uusien asioiden hyväksyminen olisi helpompaa. Nyt kuitenkin on ihastuttavaa tavata muualta Kreikkaan tulleita ihmisiä ja jutella heidän kanssaan ulkomailla olemisesta, heidän kotimaistaan, kulttuurieroista ja matkustamisesta.

Sanoisin että luokkalaisteni syyt olla kreikassa ovat neljänlaisia: 1. Puoliso/kumppani on kreikkalainen, 2. Tullut Kreikkaan pitämään hauskaa, 3. Tullut Kreikkaan arkeologisen kiinnostuksen tähden tai 4. Tullut Kreikkaan opiskelemaan. Luokassamme on ihmisiä niin Koreasta, Turkista, Ranskan polynesiasta, Amerikasta ja eri puolilta Afrikkaa ja Eurooppaa. Minulla on sellainen tunne, että tulen (tulemme) vielä matkustelemaan paljon. En tiedä milloin, mutta tiedän että minun täytyy nähdä enemmän. Minua kiehtoo kaikki nämä kulttuurierot jotka näkyvät niin selvästi eri kansallisuuksissa ja samalla se, että pohjimmiltaan kaikki ovat niin samanlaisia.

Kaikesta kaukokaipuustani huolimatta huomasin pari päivää sitten, että minulla on myös ikävä Suomeen. Kun kesä tulee lähemmäs, kaipaan yhä enemmän raikasta ruohoa jalkojeni alla ja hiljaisia kesäöitä. Haluan tavata kaikki tutut ja sukulaiset ja grillata makkaraa. Eräs täällä asuva suomalainen sanoi sen miten itsekin asian koen: "Kun lentokone alkaa laskeutua Helsinki-Vantaalle, tiedän saapuvani kotiin. Ja kun lento taas saapuu takaisin Kreikkaan, tiedän taas saapuvani kotiin." Varoituksen sana kaikille teille, jotka mietitte maailmalle lähtöä - se varastaa sydämesi, jos et ole riittävän muukalaisvihainen, jörmy ja omista paljon ennakkoasenteita. Vitsi vitsinä, mutta kyllä maailmalle voi sydämensä menettää, olen varma siitä.

Kävimme pohjois-Kreikan Suomiseuran kanssa kuukausitapaamisessa syömässä tavernassa ja illasta tuli huippuhauska. Nauroimme jatkuvasti, kaikki kertoivat hauskoja, järkyttäviä ja uskomattomia tarinoita niin Suomesta kuin Kreikastakin. Lopulta olimme tavernassa niin kauan, että muiden lähdettyä tavernan tarjoilijat alkoivat mulkoilla meitä sulkiessaan ovia.

Vaikeuksia on toki joka päivä ja vastoinkäymisiä, mutta varmasti hyvät hetket eivät olisi niin kauniita ilman vertailukohtia. Lisäksi, olen vielä tässä ja olen onnellinen. Eipä siis syytä valittaa. :)

Kevät saapuu - Spring is here

Minulla alkaa olla vaikeaa päättää, kirjoittaako blogia suomeksi vai englanniksi. En oikeastaan viitsisi jättää toista kieltä poiskaan. jatkan siis kirjoittamista molemmilla kielillä :)

Kevät on tullut Thessalonikiin tuoden mantelinkukat puihin ja saaden hiirenkorvat taas ilmestymään. Tästä hetkestä ei ole enää kauaa, kunnes lämpötila jää pysyvästi 20 tienoille, mutta varmaankin joudumme odottelemaan tämän kuun loppuun asti. Tällä hetkellä näyttää siltä, että aloitan vihdoin kreikan kielen opiskelun yliopistolla ensiviikolla. On vaikeaa saavuttaa hyvä opiskeluvire kotona itsenäisesti, joten odotas innolla kurssin alkamista.

Kävimme eilen synttäreillä, joihin päätin tehdä mekon ennen juhlia kotona olevasta mustasta kankaasta. Kuva mekosta ja sen teko-ohje löytyy alta:

- - -

Spring time is definitely here with warmer weathers and changing weather. To be honest, I really don't mind a few showers when the wind is finally warmer and a thought of summer drifts already in the air. Next week I am expecting to start finally Greek lessons in the University, so soon I will not have a good excuse of not speaking Greek anymore! Well, so far I do understand a lot of Greek discussion, I just don't have the words to answer yet. So we will see!

We went on a birthday party yesterday and I decided to make a dress for myself before it. Below you can see a very easy pattern for a dress (text is in finnis, sorry, but its really easy to make by just looking the pictures too), if you just want to try something new and easy. I also made a dress with this pattern last summer for the beach using two colorful scarfs. Easy, fun and kinda fashionable too with the feeling of shape and dimension.

Tässäpä siis valmis tuotos:



Mekko valmistui noin tunnissa, josta itse ompelu vei aikaa ehkä 10 minuuttia. Tässä mekon ohje:



1. Mekkoon tarvitaan kaksi neliön muotoista palaa, siippuen siitä miten pitkän mekon haluaa, sen halkaisija tulisi olla jotain 1-1,5m väliltä. Kannattaa varata ennemmin isommat palat kuin liian pienet. Lisäksi jos ei halua leikata paloja ollenkaan eikä huolitella saumoja, voi ostaa vain kaksi isoa huivia, jotka ovat samaa kuviota.

2. Mekon kaksi ainutta saumaa ommellaan suorina keskelle eteen (KT) ja keskelle taakse (KT). Riippuen siitä kuinka "avaran" haluaa pääntiestä, eteen tuleva sauma täytyy aloittaa lähempää neliöiden kulmaa kuin taakse tuleva. Omasta mielestäni n. 10-15 cm on riittävä pituus, mutta mekkoa kannattaa toki sovittaa ensin neulojen kanssa.

3. Saumojen jälkeen mekko näyttää siis suunnilleen tältä ja eteen sekä taakse jäävät kolmiot voi silittää auki halutessaan.

4. Mekon sivut ulottuvat huomattavasti alemmas kuin etu- ja takaosa, joten ne voi laskostaa ylös ja kiinnittää esim. nyöreillä sivuille, jolloin mekko saa runsaan alaosan.

Olkaimiksi käy oikeastaan mikä tahansa nyöri ja ne voi joko kiinnittää niskan taakse halter-neck tyyliin tai viedä alas taakse ristiin. Ristiin laittaessa olkaimille kannattaa tehdä pienet lenkit n. 10 cm päähän KT saumasta jonka kautta nyörit sitten solmitaan taakse.

Voilá!

Helppo, nopea ja trendikäs. Mekko on todella runsas, mutta siitä saa kapeamman käyttämällä ohuempaa kangasta ja tietenkin - tekemällä siitä lyhyemmän pienemmillä neliöillä. Itseasiassa samalla idealla voisi tehdä myös biletopin ja varioida mallia vaikka laittamalla paksun silkkinauhan vyöksi.

Body and mind

(Englanniksi tällä kertaa)

Is there a better way to start your morning than with a big bowl of porridge with some cinnamon and sugar on top. And with a cup of coffee of course. I'm trying to learn back to the habit of eating something in the morning, since my year in Greece has left me with the local habit of one big meal per day and nothing else. Also I should try to lower my cholesterol actively. My cholesterol was up in 7 of total cholesterol in year 2006 when normally cholesterol should not exceed 5.

The interesting thing was that I have never been over the normal BMI, and my lifestyle of martial arts and other demanding sports have always kept me in fit. The reason for my high cholesterol is mainly genetic and it runs in the family. After 2006 I started working for my cholesterol actively and after moving to Greece I changed my diet fully to vegetable oils and vegetable rich food in general, avoiding meat. Also I kept up on going to gym 3-4 times a week. Still the cholesterol is above the level of 5 but not much anymore and my goal for this year is to get it down under 5 where it belongs.

Because of my cholesterol I learned already long time ago that I have to consider my eating and exercise habits as a way of life rather than a period of time. There's is no such a thing as "great body and health in just 4 months", at least not for me. The good thing is that you get addicted to both sports and vegetarian food. And I might add that Greece is a paradise of vegetarian food compared to Finland. Hmm.. I think I will start growing bean, basil and sunflower sprouts for the spring. Not only they are healthy, but I really like to watch green things take over my kitchen with their beauty and wonderful aroma.

Sauna

Päätin vihdoin käydä kuntosalillani olevassa saunassa vuoden jahkailun jälkeen (hehe.. osaan olla hidan päätöksissäni) ja mukavaahan se oli! Sauna tuskin käytää kovin moni muu, en ole nähnyt siellä koskaan ketään, mutta hyvät löylyt oli, ihan oikeanlaiset penkit ja ilmastointi ja löylykiulukin. Ainut ero oli tietysti se, että piti mennä pyyhe päällä sinne istumaan. Vuoropäivinä kuntsikalla lämmitetään Hamam eli turkkilainen sauna ja normaali sauna, joten kävin Hamamissakin. Mukavaa, kosteaa, mutta ei saunan veroinen. Tästä kuitenkin päätin, että aion mennä jonain päivänä käymään yhteen keskustan isoista Hamameista, jotka ovat historiallisia rakennuksia.

Ah, aurinko paistaa joka tarkoittaa automaattisesti sitä, että olen hyvällä mielellä. Tässäpä itseasiassa tietoisku minusta; Kun aurinko paistaa, olen aina oletusarvollisesti onnellinen ja iloinen. Siispä huonot uutiset harmaana päivänä ovat kaikkein pahin yhdistelmä.

Saimme lahjaksi parin ihania vaaleanvihreitä teekuppeja, jotka saavat minut taas muistamaan, että pitäisi ommella ne uudet kevätpäälliset sohviin. Olenkin nautiskellut nyt uutta suosikkiani, minttuteetä, päivittäin uusista kupeista. Voih, kunpa kesä tulisi jo! Viimevuonna en juuri huomannut kevättä ollenkaan täällä, joka tavallaan on harmi kun Suomessa se on niin vahvasti läsnä. Eräällä viikolla vain lehdet ilmestyivät puihin ja sitten olikin jo riittävän kuuma auringon ottamiseen katolla.

Karnevaali alkaa taas lähestyä ja kaupat täyttyvät karnevaalikrääsästä ääriään myöten. Ostin viimevuonna muutamia venetsianaamioita ja kävimme jopa karnevaalibileissä Ateenassa, mutta saa nähdä mitä tänä vuonna tapahtuu. Eräs täällä asuva suomalainen ystäväni ehdotti jos lähtisimme tyttöporukalla Patraan, Kreikan karnevaalipääkaupunkiin ensikuun alussa katsomaan aitoa karnevaalikulkuetta ja juhlallisuuksia. Saa nähdä!

Nyt en kestä enää maatua täällä sisällä vaan kirmaan ulos kaupungille nauttimaan ihanasta säästä ja kuuntelemaan hyvää musiikkia mp3 soittimesta :)

Kaunis vääryys

Koska olen lähiaikoina hehkuttanut blogissani miten kivaa on lukea muotilehtiä, sain tänään muistutuksen siitä, mikä on terveen inspiraation vastakohta. 25-vuotiaana lukiessaan artikkelia lehdestä siitä, kuinka pudottaa 5 kiloa kolmessa viikossa, ei aina tule ajatelleeksi lehtien koko lukijakuntaa. Jos lehtihyllyn ohi kulkee 14-vuotias, joka etsii itseään ja haluaisi niin kovasti olla jotain enemmän, miten hän kokee tuon artikkelin?

En ollut aikaisemmin kuullut elämäntapa-anorektikoista eli Pro-Ano kannattajista ennen tätä päivää. Siis kyseessä on joukko ihmisiä, jotka kannustavat toisiaan pitämään yllä sairauttaan kaikenlaisin keinoin aina ruokailun välttelyistä siihen miten saa itsensä pysymään lämpimänä kun kehon omat systeemit alkavat pettämään, miten laihduttaa pelkkien vitamiinien, veden ja proteiinien avulla. Ja arvatkaapas vain mikä on esikuvana näille, valitettavan usein alaikäisille tytöille? Catwalkien anorektiset mallit, muotilehtien kansitytöt ja muotikuvastojen XXS-vaatemallit. Luin juuri eräiltä nettifoorumeilta, kuinka juuri sairaalan anoreksiakuntoutuksesta päässyt 13-vuotias tyttö oli aloittanut laihduttamaan 10kg ja foorumeilla muut kannustivat häntä.

Kehoitankin kaikkia vilkaisemaan lehtihyllyyn seuraavan kerran kaupassa: Mitä lehden kansikuva kertoo alaikäiselle? Millainen tulee nuoren tytön olla, jotta hän olisi todella kaunis ja hyväksytty?

Kukaan ei ehkä voi käsittää millainen sairaus anoreksia on, jos sitä ei ole itse käynyt läpi. Muistan kun itse olin 14-vuotias ja menin terveydenhoitajalle 47 kiloisena, kun pituutta oli 160cm. Paino palasi normaaliksi heti kun tietoisesti aloitin paranemisprosessin, mutta henkisestä niskalenkistä pääseminen oli päivittäinen prosessi aina viimevuosiin asti. Sanotaan ettei anorektikko parane koskaan täysin ja tiedän sen olevan totta. Kauneus - meidät asetetaan jo nuorina niin tiukkoihin raameihin, ettemme lopulta tiedä itsekään millaisia meidän tulisi olla. Liian lihava, liian laiha, liian isot rinnat tai liian pienet.. väärän väriset hiukset tai epäpuhdas iho. Kunpa kauneus ei olisi niiden katsojien silmissä, jotka pitävät silmänsä kiinni todellisuudelta.

Laitan tähän yhden linkin, joka voi olla ahdistavaa ja surullista luettavaa. Haluan kuitenkin laittaa sen, sillä ehkä tämä synnyttää keskustelua:
Eräs Pro-Ano keskustelupalsta

~~~~

Beautiful beast

Ever heard about Pro-Ano? Try googling Pro-Anorexia to find for example a page like this here. How far has it gone to make a serious mental and physical illness into a lifestyle? How twisted is the image the young women are following nowadays to be beautiful? How perfectly must we fit to the image of a modern woman and who on earth is selling us this idea?

I have been reading a lot of beauty magazines lately because of my interest into designing some clothes for myself this spring, but by chance I was reminded of the flip side of all this pretty colors and top models when I read about Pro-Ano. I guess I feel this topic important, because I suffered from anorexia when I was a teenager. So next time when you see beauty magazines, take a look at the Cover headlines: Now what kind of an image does a 14 year old girl get from those tag lines? What should she become like in order to be beautiful enough?

Vyö!

Eli tässä on valmis vyö, jota olen tehtaillut lähipäivät:


Ja yksityiskohta pienestä korusta jonka tein ja kiinnitin vyöhön yksityiskohdaksi:

Thessalonikissa on muutamia koruhelmi- ja tarvikekauppoja jotka ovat askartelijan paratiisi! Niistä löytyy ihan kaikkea silkkinauhoista simpukoista tehtyihin helmiin ja swarowski kristallihelmiin. Ja kaikenlisäksi heillä on tällä hetkellä alennusmyynti!

Vyön idea lähti siis Geishojen käyttämän kimono-puvun Obi-vyöstä ja sen lisukkeista. Materiaaleina ovat villatweed, pinkki pitsi ja limevihreä pellava. Voilá!

~~~~

I have been a bit lazy with this, but I really really should start writing in English as well. To sum up the thoughts on this blog text, I have decided to start making some fashion designs of my own since I have gotten inspired by the spring Pantone colors table. As much as I would want to use materials like silk and cashmere, I'm afraid I have to go with more simple stuff for now. The other idea would be to go for all recycled materials and give my small designs a deeper meaning. I will see what I can come up with.

Hopefully this inspiration wont be tho like they usually are - lasting for about one week and then changing into something else. It seems like my mind is in a constant movement when it comes to creating something. I just get so many ideas so fast that I cannot hold on to one idea too long. :)

The springly weathers in Thessaloniki are lifting my mood so much at the moment. The rain showers every now and then don't really matter - every time I can smell the spring in the air I feel like nothing can stop me!

Ideoita ja inspiraatioita

Viikonloppu vierähti varsin kotoisissa tunnelmissa, sillä ensimmäistä kertaa Kreikkaan muuton jälkeen olen tavannut ja kahvitellut paikallisten suomalaisten kanssa. Odotin oikeastaan aivan liian kauan ennenkuin tapasin heidät, mutta nyt olo on mahtava. Vaude, vaikkei sitä ajattelekaan että täällä ihan ypöyksin on, silti, nyt tunnen kuuluvani enemmän Kreikkaan. Jatkossa aionkin pysyä tiiviissä yhteydenpidossa heidän kanssaan ja seurattuani heidän kreikankielistä keskustelua minulla on pitkästä aikaa kunnon motivaatio kreikankielen opiskeluun.

Voisin sanoa, että olen lopullisesti haksahtanut ompeluun taas, ainoana ongelmanani se, etten tiedä mistä aloittaa. Minulla on mielessäni jo kokonainen vaatemallisto, mutten oikeastaan tarvitse niistä yhtäkään kappaletta todella. Mutta varmasti toteutan ainakin jotain! Menköön ne sitten vaikka siihen vaatekaappikategoriaani joka kuuluu nimikkeen "Vaatteet jotka on liian hienoja käytettäväksi, joten jätän ne tulevaisuudessa tyttärelleni retrolöydöiksi" alle. Ensimmäisenä etsin käteeni Pantonen väriskaalan täksi kevääksi, joka näyttää seuraavalta:



Lisäksi ensimmäisenä toteutuslistalla ja jo työn alla on seuraavanlainen idea:

Mikä ihme se on? No sehän on vyö, mutta yllätykseksi jää näyttääkö lopputulos todella tuolta suunnitelmaltani.. :)

Lisäksi olen löytänyt muutamia ihastuttavia nettisaitteja joista mielenkiintoisia sisustuskankaita myy Bonbon-kakku:
Bonbon kakkuun -->

Eipäs tässä sitten muuta kuin jatkan rentoa sunnuntai-iltaa ja huomenna alkaa taas uusi viikko kaurapuurolla ja kuntosalilla (kipeänä olemisen vuoksi kävin kuntsikalla vähemmän viimeviikolla)

Ajatuksia yhteiskunnasta

Näinhän siinä käy että joka kerta kun ulkona sataa, minä kirjoitan blogiin :) Muuten nimittäin olisin ulkona nuuhkimassa kevättuulta. Minulle on tullut selkeä rutiini salilla käymisestä, muotilehtien lukemisesta ja musiikin kuuntelusta. Joo, onhan se vähän pinnallista.. mutta pidän siitä, minkäs voin! Salimusiikkini vaihtelee oikeastaan kaikesta Paula Koivuniemen ja trancen väliltä, mutta yleensä listalla soi ainakin pari U2:sta ja George Michaelia, sekä Black Eyed Peasia. Voisin sanoa, että salilla käynti tyhjentääkin mieleni sopivasti antaen tilaa uusille inspiraatioille.

Kotona keskustelut ovat olleet paljon Kreikan yhteiskunnallisissa ongelmissa ja Suomen sekä Kreikan vastakkainasettelulta ei ole vältytty. Joskus ystäväni kyselevät "miksi Kreikassa hoidetaan asian noin?", enkä tiedä selkeää vastausta aina. Mielestäni on hyvä ja tarpeellinen asia keskustella asioista, mutta joskus, joitain asioita ei vain voi verrata toisiinsa, ei ole mielekästä verrata Suomea ja Kreikkaa. Silloin päätyisi käsittelemään asioita perin mustavalkoisesti.

Jossain asioissa toki voidaan vertailla, kuten tilastoihin perustuen: Kreikan televisiossa näytettiin pari päivää sitten dokumentti, jossa kreikkalaiset pohtivat opiskelun erilaisuutta Kreikassa verrattuna maailman parhaaseen opiskelusysteemiin, eli Suomeen. Itsekin ihmettelin tätä eroa katsottuani dokumentin. Miten voi olla mahdollista että kreikkalainen 18-vuotias opiskelija lukee kokeisiin aamusta iltaan, opettajat ovat yleensä motivoituneita ja koulupäivän jälkeinen tutorointi on yleistä, mutta silti Kreikka on opiseluvertailussa pudonnut jatkuvasti alaspäin ja oli muistaakseni jossain sijalla 38.

Helsingin II Norssi on kai edelleen yksi Helsingin parhaista lukioista, lukio jossa minä opiskelin siis myös. Voisin sanoa, että kolme sanaa kiteyttävät lukio-opintoni: Vapaus, arvostus ja inspiraatio. Okei, oli huonoja päiviä, mutta oikeasti, lukioaika oli loistavaa! Jotkut kreikkalaiset, jotka katsoivat tuon dokumentin suomalaisesta opetuskäytännöstä eivät voineet käsittää miten voi olla mahdollista, että opiskelemalla huomattavasti vähemmän saadaan maailman parhaita tuloksia. Ei ole järkevää, että antamalla oppilaan itse valita hän valitsee opiskella puhtaasta kiinnostuksesta asioita kohtaan.

Kreikassa opetusministeri on aina puoleen alainen joten kun puolue vaihtuu, vaihdetaan opetusmenetelmää ja -ministeriä. Ei siis oppilaiden parhaaksi vaan puoleen vallankäytön mukaan. Kysyn usein näistä asioista, miksei kukaan halua muutosta? Jos kaksi valtapuoluetta eivät ole osanneet tehdä muuta 20 vuoden aikana kuin lupailla kaikkea, miksei kansa päätä toisin? Jos kreikkalaiset rakastavat merellistä luontoaan niin paljon kuin sanovat, miksi ihmisille on niin helppoa tehdä jokapäivä päätös olla välittämättä ympäristöstä? Ihmiset eivät syystä luota hallitukseen, mutta silti aina valitsevat samat henkilöt valtaan. Miksi?

Ei kai ole minun tehtäväni selvittää näitä kaikkia asioita, mutta se on tarpeen minulle, jotta opin ymmärtämään. Jotta lopetan tuomitsemasta, ennenkuin todella ymmärrän tilanteen laajuuden. Kreikka on valtio jonka historiaa ei tarvitse käydä läpi. Jokainen länsimainen tietää kulttuurin, tieteen ja filosofian kodin, johon toki usein kreikkalaiset itsekin ylpeänä viittaavat puheessaan. Sen jälkeen tuli Bysantin valtakausi ja Konstantinopoli, joka kreikkalaisille itselleen oli ilmeisesti kansakunnallisesti vielä tärkeämpää aikaa. Sen jälkeen Kreikka oli vielä 300 vuotta turkkilaisten miehittämä. Itämainen musiikki ja ruokakulttuuri sekoittuivat kreikkalaiseen kulttuuriin.. näin olen ainakin ymmärtänyt.

Nykyään Kreikan väestöstä osa koostuu monista pienistä kulttuureista; slaaveista, albaaneista, romaaneista ynnä muista.. kysymys kuuluukin, mitä on olla kreikkalainen nykyään? Tietävätkö kreikkalaiset itsekään todella? Minne he sijoittavat itsensä maailmassa, länteen vai itään? Kreikka haluaa olla osa länttä, mutta heidän kulttuurinsa on osittain voimakkaasti itä-vaikutteinen. Ehkä kansakunnan identiteettikriisi selittää tätä käytöstä, jossa lyhyen tähtäimen suunnitelmat näyttelevät tärkeintä roolia. Usein puhutaan antiikin historiasta, mutta harva kertoo missä näkee Kreikan ja itsensä 10 vuoden päästä tästä. En halua yleistää asiaa muuten kuin tässä yhdessä kirjoituksessani, enkä missään nimessä yritä verrata Kreikkaa mihinkään muuhun valtioon. Jokaisella maalla on hyvät ja huonot puolensa.

Toivon vain, että jonain päivänä näkisin ihmisten käyttävän enemmän läheistä kierrätyspistettä ja että kadut eivät olisi täynnä vieri viereen parkkeerattuja autoja. Monilla tuntemillani ihmisillä on hienoja ajatuksia, kunpa useampi heistä alkaisi uskoa niiden mahdollisuuteen. Kreikassa on niin paljon kauneutta ja potentiaalia.. mutta kuka todella haluaa uskoa siihen?

Ehkäpä nuo viimeiset sanat pätevät ihan kaikkiin ihmisiin kansakunnasta riippumatta, jos sen niin haluaa esittää. Uskaltakaa uskoa omiin unelmiinne. :)

Alkuvuoden kuvia

Uudenvuoden aaton kaunis sää


Pikkupojat katusoittajina



Lisää katusoittajia





Ja loppuun kuva vielä tältä päivältä. Toivottavasti kevät tulee pian, tällaiset kauniit lämpimät päivät saavat minut malttamattomaksi!

Sateinen päivä

Jotain joka muistutti minua tänään menneistä ajoista:

"Oppiminen.

Me annamme nimiä. Me sivistämme itseämme. Me vertaamme kokemuksia. Me ajattelemme. Me saamme oivalluksia.

Sitten me teemme päätöksen ja toimimme. Tämä on "lähteminen". Kun olemme keränneet riittävästi emotionaalista lujuutta, tietoa, tukea ja luottamusta, me kohtaamme taistelukentän ravittuna ja vahvistuneena. Tässä vaiheessa me olemme niitä, jotka eivät sure - vaan taistelevat; jotka eivät itke - vaan eheyttävät itsekunnioituksensa; jotka eivät piiloudu - vaan etsivät; jotka eivät jäykisty - vaan lähtevät. "

- Sam Vaknin

Sitten takaisin tähän hetkeen. Otin tuossa yksi päivä hyvän kuvan, joka kertoo hieman kreikkalaisesta liikennekulttuurista :D

(kuvassa siis pysäköinti kielletty - merkit molemmin puolin katua)

Sateisen päivän johdosta olen päättänyt istua sisällä ja suunnitella oman kevätvaatemallistoni! Aina siitä lähtien kun opiskelin vaatesuunnittelua on ajatuksissani aina toisinaan pyörinyt malliston piirtäminen. Ehkäpä voisin harrastaan sitä näin aikani kuluksi ja kun kevätkin on tuloillaan niin mikäpä olisi kivempaa! Minulle käy yleensä näin silloin kun luen naistenlehtiä, kuten eilen Elle-lehteä kuntosalilla. Hmm.. sitten jos vielä toteuttaisin ne vaatteet joita suunnittelen ja koku haluaisi ostaa niitä, niin siitähän saisi hyvän lisäbisneksen. Ehkäpä en kuitenkaan ajattele asiaa vielä liian pitkälle, katsotaan nyt mitä saan ensin piirrettyä. Toteuttaminen on taas kiinni häilyvästä inspiraatiostani joka ei kyllä juuri koskaan katoa - mutta vaihtaa suuntaansa kuin tuuliviiri.