Välitila

Tarkoitukseni oli herätä aikaisin tänään ja aloittaa tekemään suunniteltuja koulujuttuja heti auringonnoususta. Sen sijaan näin painajaisia erikoisista kokeista, joissa minua kuulusteltiin asioista jotka eivät liittyneet mitenkään opintoihini, mutta joiden tietäminen vaikutti suoraan valmistumiseeni. Lopulta heräsin kolme tuntia suunniteltua myöhemmin enkä meinannut edelleen saada silmiäni auki. Lähipäivinä sää on viilentynyt täällä niin paljon, että yöllä ei tarvitse enää pitää tuuletinta päällä. Omituista, näin keskellä kesää, mutta toisaalta hyvin tervetullutta.

Olen ollut lähipäivät välitila-olossa, miettien asioita Kreikasta ja Suomesta ja pohtinut miten syksy tulee menemään Suomessa. En haluaisi lähteä Kreikasta pitkäksi aikaa, mutta toisaalta haluan tavata perhettä ja ystäviä Suomessa ja viettää aikaa heidän kanssaan. En jaksaisi enää opiskella, mutten tiedä miten opintojen loppumiseen pitäisi suhtautua. Kun olen Kreikassa, Suomi pyörii mielessäni ja kun olen Suomessa, Kreikka pyörii mielessäni. En tiedä muista, mutta luulen että ulkomaille lähteneet kaikki tuntevat tietynlaista levottomuutta mielessään. Ei ole syytä tietenkään asettaa kysymystä, minne minä oikeastaan kuulun, mutta se varmasti tulee mieleen monille matkaajille. Mutta täytyy todeta, että kaikesta tästä muutoksesta on tehnyt paljon helpomman ne ihmiset, jotka aina välillä muistuttavat minua siitä, etten koskaan pääse liian kauas heistä ja että minun ei tarvitse katsoa taakse tai eteen nähdäkseni ystäviäni. Ettei minun koskaan tarvitse muuta kuin mennä eteenpäin elämässäni, hehän ovat aina rinnallani.

Tänäviikonloppuna on tiedossa hääjuhlia, sillä myöhemmin tänään Kostan pikkuserkku menee naimisiin ja huomenna perhetuttu. Koska Kreikassa on käytäntö, että on eri asia kutsua kirkkoon ja juhlatilaisuuteen kirkon jälkeen, menemme todennäköisesti huomisissa häissä ainoastaan kirkkoon. Itse kokisin varmaan kutsun lähettämisen ilman juhlakutsua (siis pelkällä kirkkokutsulla) hieman epäkohteliaaksi, mutta mahdollistaahan tällainen kutsu kohteliaan lähestymisen kaukaisia puolituttuja kohtaan. Jos töissä näät samat naamat aina, muttet oikeastaan tunne heitä, voit laittaa kirkkokutsun ja edelleen olla kohtelias. Suomalaiseen meinkinkiin tietysti kuuluu olla selkeän röyhkeä ja joko kutsua tai ei ja sillä sipuli. Lahjojahan ei sitten tipu jos ei kutsuttu häihinkään, sillä miksi sitä turhaan käydä läpi lahjalistaa kun kakkuakaan ei saanut. Heh, no ehkä tähänkin sääntöön on poikkeuksia, kunhan provosoin. Ehkä osaan sanoa enemmän kreikkalaisista naimakaupoista tämän viikonlopun jälkeen.

Täytynee tästä lähteä kauppaan ostamaan hieman ruokatarvikkeita ja sitten valmistautumaan juhlia varten.

Pieniä pakomatkoja

Koska emme tosiaan voi tänäkesänä viettää Kreikassa varsinaista lomaa, (vaikka matka ja hotellikin oli jo varattu ihanasta paikasta viikoksi ja sitten tuli mutkia ja kiireitä) olemme päättäneet tehdä pieniä pakomatkoja Chalkidikin rannoille viikonlopuiksi. Joku ystävä tai Kostan sukulainen on menossa kuitenkin sinnepäin viikonloppuisin, joten hyppäämme vain kyytiin ja vietämme viikonlopun leppoisasti. Lähdimme viimeperjantaina Chakidikin ensimmäiseen niemeen, jossa sanotaan olevan vielä kirkkaampi vesi kuin toisella niemellä jossa Marmaras sijaitsee. Kostan kolme tyttöserkkua, heidän pienet koiransa ja muutama sukulaissetä ja täti olivat mukana matkalla ja yövyimmekin heidän kesämökillään.

Ensimmäinen asia joka muistui heti mieleen, kun pääsimme perille, että olimme unohtaneet kameran kotiin. Harmiksi en siis voi laittaa kuvia ihanasta paikasta, vaan täytyy tyytyä sanallisiin selityksiin. Mökki oli bungalow-tyylinen tummasta puusta rakennettu yksikerroksinen talo, jota ympäröi leveä veranta jokapuolelta. Piha oli täynnä palmuja, oliivipuita ja viinirypäleköynnöksiä, joka teki illalla alueen melkein viidakon näköiseksi. Tässäpä huomioni metsästä seuraavaksi. Suomalainen metsä on ihanan kesy, verrattuna täkäläiseen metsään, joka on täynnä sirkkojen ääntä ja ötököitä lentelee ja hyppii ympäriinsä. Aamunvalossa metsä näytti paljon kivemmalta kuin yön pimeydessä. Yöllä minun kimppuuni olivat käyneet verenhimoiset hyttyset, jotka ovat todella ovelia. Ne olivat poissa jo ennenkuin ehdin vilkaista, mutta jättivät isoja jälkiä. Kostaa ei purrut yksikään, josta olin hieman katkera, höms.

Ötököitä lukuunottamatta siis mökki oli tosi ihana. 10 minutin ajomatkan päässä oli lähin hiekkaranta, joka olikin uskomattoman kaunis turkoosine merineen. Käytin aika paljon aikaa keräillen pyöreitä kiviä pohjasta, mutta kahden pussillisen jälkeen tulin siihen tulokseen, että aina löytyy kauniimpia kiviä jos jatkan näin. Loppuaika menikin sitten aurinkovarjon alla kellottaen tai palloa pelaten. On uskomattoman hienoa vain kellua lämpimässä merivedessä ja kuunnella rannalta tulevaa musiikkia. Mietiskelin moneen kertaan, miten voisin päästä tähän olotilaan myöhemmin, sitten kun tulen taas Suomeen. Ja on jotenkin käsittämätöntä ajatella, että täällä käydään oikeasti kesämökillä Aurinkomatkojen esitekuvissa. Kaksi tuntia autossa ja Lahden sijasta oletkin etelänmatkalla.

Olen alkanut etsiskelemään itselleni lyhyttä työrupeamaa Suomesta syksyksi ja yllätyin eräästä työpaikkatarjouksesta. Lähinnä siksi, että jutellessani puhelimessa työnantajan kanssa, hän aliarvioi minua todella jyrkästi suhtautuen minuun kuin teini-ikäiseen työnhakijaan. Ehkä suurin yllätys olikin se, miten oma suhtautumiseni on muuttunut itseäni kohtaan, eikä se miten työnantaja asian esitti. Jokatapauksessa olen tyytyväinen tästä huomiosta, vaikken työtä varmaan saakaan tuosta paikasta. Lisäksi olen saanut kurkkuni hieman kipeäksi, koska pidämme yöllä tuuletinta puhaltamassa sängyn vieressä. Täytyy yrittää keksiä joku toinen tuuletusratkaisu tai muuten tämä voi pitkittyä entisestään Suomeen tullessa.

Mamma Mia!

Viikko sitten perjantaina aloimme pakkaamaan aamulla tavaroita viikonlopun viettoa varten Chalkidikissä. Aamulla alkoi harmittamaan ettei minulla satu olemaan yhtään uutta kesämekkoa lomalle, joten ompelin nopeasti itselleni sellaisen. Tämä on ompelutaidon paras puoli! Yhdeltä sitten kiirehdimme bussiin ja ajelimme pitkin rannikkoa itään ja kohti lomanviettopaikkaamme Nea Marmarasta, jossa itse asiassa olimme vajaa vuosi sitten lomailleet samaan aikaa Kostan kanssa. Hotelli, jossa yövyimme oli Kostan ystävän omistama pieni huoneistohotelli ihan keskellä kylää, josta oli lyhyt matka niin rannalle kuin illanviettoon. Ensitöiksemme tietysti purimme tavarat ja lähdimme saman tien rannalle. Olin odottanut niin kauan että saan kuunnella mp3-soittimesta ’Destination Calabria’ kappaleen ja työntää varpaat kuumaan hiekkaan.

Viime elokuussa meressä oli paljon pieniä meduusoita, mutta nyt heinäkuussa nämä samaiset meduusat eivät ilmeisesti olleet vielä lähteneet liikkeelle, joten pohjan läheisyydessä vilahteli ainoastaan pieniä kaloja. Rannalta lähdimme vasta auringon laskiessa ja poikkesimme syömään tavernaan. Ruokailun jälkeen luvassa oli parin tunnin lepäily ja sitten ulos tanssimaan. Lauantai ei poikennut perjantain ohjemassa muuten, kuin että lähdimme aikaisemmin liikkeelle ja päätimme ottaa venetaksin läheiseen hotelliin. Kostas kertoi, että hotellin jälkeen alkavat luonnolliset merenpoukamat, jotka muodostavat pieniä kallioiden saartamia hiekkarantoja pitkin rantaa. Emme kuitenkaan ehtineet lähteä tarkastamaan niitä, sillä muut olivat heränneet ja kaipailivat meitä rannalle.

Sunnuntaina vietimme vielä kolmannen päivän rannalla, pelasimme tennistä, söimme riittävästi jätskiä ja skoolasimme loman kunniaksi ja lähdimme takaisin Thessalonikia kohti. On oikeastaan vaikeaa kuvailla viikonloppua mitenkään muuten kuin että meillä oli todella hauskaa. Juuri sopivasti aktiviteetteja ja pelkkää olemista. Nenänpääni tuli hieman punaiseksi, mutta muuten säästyin palamiseltakin kun käytin riittävän paljon aurinkosuojakerroin +40:tä.

Sain viimeviikonloppuna ajatuksen erääseen uuteen piirustusprojektiin, mutta hahmoteltuani kymmeniä kertoja ja täytettyäni hahmotelmilla lukuisia Untitled.psd tiedostoja piirto-ohjelmalla, tulin siihen tulokseen että minun lienee aika hankkia uusi piirtopöytä. Sen jälkeen kun sain uudestaan innostuksen piirtämiseen, olen huomannut että piirtopöytä ei vain enää tottele sillä tarkkuudella kun sen haluaisin tottelevan. Piirrän viivan ja vaikka käteni on vakaa, ilmestyy siihen koneella ryppyjä. Mutta ei auta, Aiptek 12000N palveli hienosti 4-5 vuotta, joka on jo riittävästi edullisen luokan piirtopöydältä. Ehkäpä jouluun mennessä saisin rahaa niin paljon kasaan että saisin ostettua hienon ammattilaispöydän itselleni.

Varasimme lennot Suomeen ja valitettavasti joudun toteamaan ettemme alkuperäisen suunnitelman mukaan pääsekään tulemaan vielä elokuun alussa vaan hieman myöhemmin. Saimme kuitenkin varattua halvat lennot. Lisäksi kävimme promenadin kesäteatterissa katsomassa eilen Mamma Mia! -elokuvamusikaalin joka oli uskomattoman positiivinen yllätys. Elokuva oli hauska ja huoleton ja samalla hyvin tunteellinen ja tunnelmallinen. Toki se ei ollut mikään draama tai actiontykitys, mutta omassa genressään voisin joka laittaa sen The Phantom of the Opera-elokuvan edelle. Abban musiikista oli tehty loistavat sovitukset ja leffa toisti vauhdikkaasti 70-luvun vapaata kapinallista henkeä, vaikkakin tapahtui nykyajassa. Lisäksi suunnittelusta kiinnostunut henkilö bongaa useita ruotsalaisia designkankaita ja esineitä ripoteltuna rustiikkiin kreikkalaiseen saaristotyyliin. Lisäksi Meryl Streep todistaa kuinka loistava näyttelijä hän on vaihtamalla tunnetiloja hassusta sydäntäsärkevään. Eli mikäli haluaa käydä katsomassa jotain kevyttä ja menevää, hassua ja tunteellista, suosittelen Mamma Mia!- elokuvaa.
Tällä kertaa ei tule muuta mieleen, joten taidankin lopetella tältä erää ja palata kouluhommien pariin.