Sokerikuorrutettua

Haa! Välillä haluan ihan huvin vuoksi harrastaa tätä leipomis-kollaasien tekoa. Niistä tulee hauskan värisiä ja näköisiä kuvia. Harmi, etten itse omista tätä loistavaa kameraa, vaan se on vain lainassa minulla.

Kauan odotettu?

Myönnän odottaneeni Star Wars The Old Republic peliä jo vuodesta 2008 asti, kun ensimmäisen kerran kuulin sen toteuttamisesta. Tänävuonna pelin sitten vihdoin pitäisi tulla ulos ja niinpä pitkän linjan Star Wars fanina olen jo jonkin aikaa ollut kunnon täpinöissä ja piirrellyt aikani kuluksi sitä sun tätä liittyen tulevaan peliin. Piirtäisin itseasiassa mielelläni enemmänkin Star Wars aiheisia kuvia, mutta ajan puuttessa olen joutunut tyytymään vain joko luonnoksen omaiseen ajatusten virtaan tai vektorikuviin, joita on nopea työstää. Tässä pari sellaista siis, jotten odottavan aika kävisi pitkäksi.

Hahmokonsepteja

logosuunnittelua peliyhteisöllemme

väriopin, sommittelun ja valaistuksen opiskelua

Joskus kannattaa ottaa pari askelta taaksepäin ja aloittaa uudestaan.

The next best thing.

Toisaalta, kahvikin on hyvää. Hmmm....

Joka tapauksessa tässä on eka yrittämäni karppaus mutakakusta! Pelkkää voita, kananmunia ja suklaata! Ja ruokalusikallinen mantelijauhetta. :) Omnomnomnom pian pääsee maistamaan!

Kesän autuudesta

Mahtava kesä. Aivan uskomaton oikeastaan. Sen lisäksi että sain loistavan kesätyön, olen saanut harrastaa suosikkiharrastustani päivittäin. Siispä kesä onkin mennyt eteenpäin jonkinlaisessa luovassa ja autuaassa pilvenhattarassa. Tähän kesään tulee liittymään kiinteästi kuumana hohtava Senaatintori ja Kauppatori meren kimalluksessa, Pasilan grunge tanssisali, joka muistuttaa minua toisinaan jostain syrjäkaupungin getosta sekä aamuiset pyrähdykset Heurekan puiston läpi. Tämä on mahtava kesä. Minä opin ja opettelen ja löydän itseäni vähitellen. Se mitä todella haluan, mihin kykenen muodostuu hitaasti silmieni edessä. Uskon itseeni enemmän kuin koskaan ennen ja tiedän mitä haluan.

Se on mahtava tunne. Kun tietää mitä haluaa elämältään ja tekee töitä sen saavuttamiseksi. Jippii! Minä nautin todella tästä kesästä!

Terveydestä ja Ravinnosta

Suhtaudun elämäntapojen muutokseen suhteellisen vakavasti. Hyvin harvoin aloitan jonkun asian tekemisen vain kokeillakseni sitä vähän. Kun kokeilen jotain, teen sen kunnolla ja tutkin sen vaikutusta itseeni kokonaisvaltaisesti. Jos koen että jokin asia ei toimi eikä sovi minulle, hylkään sen, mutta en ennenkuin olen voinut todeta sen huonot soveltuvuuden käytännössä.

Suunnittelin kirjoittavani noin kolme viikkoa sitten tästä aiheesta, eli jollain tasolla ajatusmaailmaani avanneesta lukukokemuksesta. Luin nimittäin erään lääkärin, Antti Heikkilän, kirjoittaman kirjan jossa hän kertoilee kaikenlaista terveyden ja ravinnon nykykäsityksistä. Silloin kuitenkin tulin toisiin aatoksiin, sillä päätin, että haluan testata Heikkilän ajatuksia käytännössä ja muuttaa omia elintapojani ehkä jopa radikaalisti toisten mielestä. Toki kolme viikkoa ei ole vielä paljoa, siinä ajassa tuskin elimistöni on vielä ehtinyt tehdä muuta kuin nikotella uutta menoa. Toisaalta olen voinut todeta ainakin yhden asian jo käytännössä: En ole voinut päivääkään huonommin kuin ennen ruokatottumusten muuttamista ja moderneista terveyskäsitteistä poikkeamista.En ole lihonnut kiloakaan, enkä koe olevani väsyneempi.

Lisää tietoa tulee kertomaan kesän lopussa mitattava kolesteroli sitten, ja voisin oikeastaan samalla tehdä kokonaisvaltaisen hivenainemittauksen.

Tänään päätin sitten kokeilla vielä yhtä pientä kikkaa ja varoivaisesti kokeilla villien kasvisten valmistamista ruuaksi. Kesää riittää vielä, joten tämä lienee paras aika kokeilla myös miten pitkälle pääsen raakaruuan parissa. 

Haave menneiltä ajoilta

Kävin tänään ystävättären kanssa kirpputorilla, missä huomasin yhtäkkiä vanhan kirjoituskoneen. Jäin jumiin tuijottamaan sitä ja asettelin hetken sen sumppuun lyötyjä kirjasimia. Muistan kun itse tein aina sillä tavalla meidän omalle vanhalle kirjoituskoneelle. Löin kaikki kirjaimet sumppuun kiinni toisiiinsa ja varmaan joku lapsi oli kirppiksellä päätynyt samaan ajanviettoon. Kyselin hintaa, jonka sain tingittyä kympin alemmas. En oikeastaan osannut sanoa, oliko se hyvä hinta, sillä kun näen jotain jolla on minulle esteettistä arvoa, en oikeastaan välitä mikä sen todellinen arvo on.

Kirjoituskone. Pieni, söpö ja turkoosi. "Se toimii vielä" myyjä vakuutteli. Mietiskelin kuinka hyvin se sopisi vintage-ullakolleni - siis 3D kuvaan johon mallinsin salaisen haaveeni omasta piilopaikastani. Annoin sille nimenkin. Sen nimi on Elli ja se sai tarinansa bussimatkalla kotiin, kun kirjoituskone istui sitten sylissäni. Voin kertoa sen tarinan joskus jos joku haluaa sen kuulla. :)

Lapsuuden kesän uusinta

Tiedän etten ole ainoa joka muistaa erään lämpimän kevään 16 vuotta sitten, kun 10-vuotiaat pojat vannoivat jääkiekon nimeen, kun aikuiset miehet ja naiset ja lapset lauloivat "Den Glider In" ja muistan kuinka juoksin ulos huutaen tuota samaa laulua kaukana Savossa. Maailman paras kesä oli tulossa.

Toivottavasti tästä tulee yhtä mahtava kesä, ja parempi. Vaikka toisaalta, ei lapsuuden kesiä parempaa olekaan. Kuitenkin, lapsuuden kesien muistoksi ja tälle hetkelle joka tuo niin elävästi mieleen mansikkajäätelön, J. Karjalaisen ja poutapilvet Haukiveden yllä. 

My kind of meditative

Thermaikoksen lahden yli vyöryvät ukkospilvet
Myrskytuuli
Kattoterassi josta näkee koko kapungin allaan
Tanssitreenit kun kukaan muu ei uskaltaudu ulos
Ja Tämä biisi kuulokkeissa:

Muistutus

"It is not bad to be away for a while. It is so short time if you see our life as a long journey."

Joskus kannattaa kysyä neuvoa sellaiselta, jolta sitä ei yleensä kysy, sillä silloin saattaa saada vastauksen jota ei osannut odottaa. Tässä tapauksessa sen antoi eräs korealainen ystäväni. Hänen tarinansa on yhtä mielenkiintoinen kuin monien muidenkin tapaamieni ihmisten, omasta mielestään länsimaalaistunut, mutta länsimaissa aina aasialainen. Kotimaassaan häneen toisaalta suhtaudutaan kuin länsimaiseen, mutta hän varmasti kokee itsensä erittäin korealaiseksi. Kuinka erikoista onkaan varmaan elää kahden vastakkaisen maailman keskellä. Vaikken olekaan itämaisten kulttuurien tuntija, uskallan sanoa, että heidän perusluonteeseensa kuuluu tietunlainen pidättyväisyys keskustelussa. Ehkä suurin länsimainen piirre ystävässäni onkin se, että vaikka hän onkin pidättyväinen, puhuessaan hän on todella rehellinen tunteistaan. Olen huomannut tämän pelottavan joskus ihmisiä.

Tuossa hänen sanomassaan lainauksessa piilee myös kokonaisen ajattelutavan ero, verrattuna siihen kiireeseen jossa me elämme päivittäin. Ja erittäin vaikea oppitunti ymmärtää ja hyväksyä. Minä olen itse Rockin ja rakkauden kannattaja, mutta entäpä rauhan? Tämä yhteiskunta ei rohkaise mielenrauhaan eikä ajattelemaan sitä, missä me olemme vuosien päästä. Mitä ajattelemme silloin? Pelkäämmekö yhä edelleen nuoruuden menettämistä ja paikalleen jäämistä kun olemme vanhempia?

Paljon kysymyksiä, joihin pelkään, ei löydy vastausta toimiston pöydältä tai automaattikahvista tänään. Ehkä vastauksia löytyy parin viikon päästä Kreikasta.

Työpöytäni mun

Ajattelinpa jakaa työpöytäni täällä, ihan vain jo siksi että muistan aina yrittää pitää sen järjestyksessä! Tosin, eipä tuossa ole paljon tilaa sotkeakaan...

Tästä tulee tosin mieleen taas että pitäisi maalata enemmän ihan perinteisin menetelmin. Pelkään aina maalaamista siksi, että saatan tehdä kamalia gootti-fantasia-teini-maalauksia tummilla väreillä, joissa ei ole mitään tyyliä ja jotka vain tekee mieli piilottaa ullakolle loppuelämäksi. Luulin oikeasti, etten pitäisi esimerkiksi Miró'n tyylistä maalata, mutta itseasiassa pidän sitä erittäin tyylikkäänä nykyään. Ehkä elämäni on niin täynnä kuvia ja mietteitä syvyydestä, tarkkuudesta ja tekstuurista, että pelkkä raffi punainen viiva maalia tekee vain hyvää.

Lisäksi pienenä yksityiskohtava on hauskaa huomata että olen ottanut kuvan 3Ds Maxista ruudulla juuri kun se päättää kaatua. Tämä on tätä 3D ohjelmien käyttäjän arkipäivää. :D

Projektikiri

Kouluvuosi on kääntynyt kevääseen ja aika tuntuu menevän nopeasti. Kummallista, että kohta voin sanoa opiskelleeni vuoden 3D:tä, kun toisaalta vasta aloitin opinnot. Näinkö sitten käy, kun lähestyy 30 vuoden ikää? Kaikkeen on valmis laittamaan enemmän aikaa. Kärsivällisyys on niin suurta, ettei enää haittaa vaikka töiden parissa viettäisi aikaa aamusta iltaan ja vaikka yöunet olisivat 5 tuntia pitkiä koko viikon. Tämä lienee parasta aikaa opiskella kun mikään ei häiritse keskittymistä. Toisaalta, monet ikäiseni Suomalaisessa yhteiskunnassa ovat perinteisesti jo työelämässä tai heillä on pieniä lapsia. Mutta me olemme internet-ajan kasvatteja, joihin ei päde vanhat yhteiskuntasäännöt.

Olen päättänyt saada kaikki keskeneräiset projektini valmiiksi ennen kevään loppua, mielellään jo tässä tämän kuun aikana. Haluan nimittäin aloittaa uusia projekteja ja todella alkaa näkemään vaivaa opintojeni eteen. Tajusin eilen sen, kuinka tärkeää on tosiaan tehdä projekteja jatkuvasti, ja vaikka olenkin tehnyt projekteja viimeiset 10 vuotta elämästäni, täytyy minun ehkä kiristää tahtia entisestään. En ole ollut koskaan kovin järjestelmällinen opiskelija. Opiskelen kaikkea sitä mikä minua todella kiinnostaa. Mutta nyt täytyy todella keskeittyä ja ehkä voin sanoa jo ensimmäisen opintovuoteni lopussa, että sain aikaan enemmän kuin uskalsin uneksia vuotta ennen.

Busy Bee

Kevät tulee ja kesä lähestyy. Nyt täytyy hakea kesätöitä, tehdä kovasti töitä koulun eteen ja koota portfoliota. Sen lisäksi täytyy käydä koulussa, töissä ja vähän treenatakin että mieli pysyy virkeänä. Parasta on kuitenkin se, että kaikki nämä Must-Do:t ovat erittäin mielekkäitä minulle. Siispä syöksyn mielelläni uusiin haasteisiin. :)

Ystävänpäivä. Harmi ettei sillä ole enää aivan samaa merkitytstä kuin postinkannon kulta-aikoina ennen internettiä, mutta sentään viesti itsessään ei ole muuttunut. "Kaipaan sinua muruseni. Nähdään pian!"

Ompeluseurat

Ompeluseurat. Olen valitettavasti liian nuori tietääkseni tarkalleen mitä se ennen tarkoitti, mutta minua kiinnostaisi järjestää hieman omanlaiset ompeluseurat. Jos olisin ahkera, googlettaisin ompeluseurat ja tarkistaisin miten muut ovat niitä pitäneet, mutta sen sijaan kirjoitankin ylös ajatuksen joka itselleni on syntynyt.

Minulle on kerääntynyt paljon pieniä ja vähän isompiakin kangaspaloja elämäni aikana. Varsinkin viimekesänä työskenneltyäni kankaiden maahantuontifirmassa sain kerättyä aika muhkean määrän pieniä ja isompia kangaspaloja, joita poistettiin myynnistä. Äitini vanhoista varastoista (hänellä oli aikoinaan oma ompeluliike) on jäänyt lukemattomia (no joo, arvioisin että lankarullia on noin 100) erivärisiä lankoja, olen saanut mummiltani vanhoja vetoketjuja ja nappeja puolestaan on helppo etsiä kirppiksiltä.

Toisaalta, hyvään ideaan tarvitaan vain inspiraatio ja kaikki muu tulee sen jälkeen. Koulumme kirjastossa on valtaisat määrät ompeluun, puvustukseen, tuleviin trendeihin ja väreihin sekä kaavoitukseen ja askarteluun liittyvää kirjallisuutta.

Siispä mietinkin, haluaisikohan kukaan ystävistäni järjestää kanssani ompeluseurat, joilla mietitään ensin yhdessä sitä, mitä kukin haluaisi ommella, haluaisiko tuunata vanhan vaatteet kokonaan uuteen uskoon (vaikka avata kaavat ja uudelleen ommella) tai ostaa kirppikseltä jotain josta tekisi jotain kokonaan uutta. Mitä jos ommeltaisiin yhdessä laukkuja tai mekkoja? Tehtäisiin hiuskoristeita tai  meikkipusseja? Olen itse saanut innostuksen tehdä klassisia vintage-henkisiä vaatteita kesäksi, joten olisi kivaa ommella yhdessä. Ehkä yhdessä voisi antaa ajatuksia myös muille ja toisaalta olisi helpompi ommella kun olisi apuna jatkuvasti joku auttamassa sovituksessa.

Luonnoslehtiön otoksia 1

Paperille päätyneitä hahmokonsepteja omista ja ystävien ideoista. En yleensä lataa muiden nähtäväksi luonnoslehtiöideni töitä. Ne kun ovat tavallisesti nopeita luonnoksia tai kokeellisia yritelmiä. Joskus on kuitenkin hauskaa kerätä niitä yhteen. Nämä muutamat ovat marras-joulukuussa tehtyjä ja jokseenkin julkaisukelpoisia laadultaan.