Lakko ohi, vihdoin

Perjantaina heräsimme varsin mukavaan ääneen, kun kadulta kantautui roska-autojen kolina. Lakiuudistuksen vuoksi monet julkiset tahot lakkoilivat parin viikon ajan ja siksi esimerkiksi roskia ei kerätty melkein kahteen viikkoon kadunvarsilta, ennen kuin tänään. Voin sanoa, että oli kammottavaa katsella kasvavia roskakasoja, varsinkin kun turhautumuksessaan ihmiset eivät enää jaksaneet edes yrittää lajittelua, vaan kaikki roskat olivat sekaisin sullottuna yhteen. Mietin eilen, lakon viimeisenä päivänä, kun harmaalta taivaalta satoi vihlovaa ohutta tihkua, roskakasat olivat vallanneet osittain koko kävelykadun leveyden ja odotin taksia tienreunassa, että nolottaisi hieman jos joku suomalaista ystävistäni tulisi tänne nyt käymään. Lisäksi eilen sähköt katkesivat kolme kertaa tuntien ajaksi, joka sai tunnelman vielä kolkommaksi. Tänään kuitenkin kaikki tuo on ohi vihdoin, aurinko paistaa suloisesti ja tuuli on lämmin ja ennen kaikkea, roskakasat ovat poissa ja sähkölakkokin on ohi!

Ehdin kyllä mielessäni sadatella tällaista toimintaa ja ajatella moneen kertaan: ”Ei Suomessa koskaan sallittaisi tällaista..” mikä saattaa olla tottakin. Tuskaani roska-asiassa ehkä lisäsi vielä entisestään tällä hetkellä se, että olen opiskellut tämän viikon vesistöjen suojelua ja ympäristöasioiden laiminlyöminen saa minut aina murheelliseksi.

No mutta, aikaisemmin tällä viikolla kävimme lisäksi vihdoin ostamassa kaikki huonekalut ja ne toimitettiin kämpälle. Viikonloppu menee siis huonekaluja kasaten ja sormeni syyhyävät jo pelkästä ajatuksesta. Viime viikonloppuna olimme käymässä Kostan serkun Olgan luona ja koska Olga ja hänen miehensä ovat juuri muuttaneet uuteen isoon taloon maalla, heillä on iso varasto Olgan keräämiä sisustuslehtiä. Olga on hurahtanut täysin pohjoismaiseen puurakentamiseen ja näytti minulle olohuonesisustusta, joka oli kuin suoraan vanhasta suomalaisesta saunasta. Olga vei minut takapihalleen ja esitteli tyylikkäimmän tuolinsa: Se oli noin 30cm halkaisijan puupölli, jota olisi voinut käyttää halkojen hakkaamiseen.

Tein yleisen johtopäätöksen muutaman kymmenen sisustuslehden perusteella siitä, että suomalaisten maatalojen puiset lypsypenkit ja saunajakkarat, tukkirakenteiset pöydät ja jopa pelkät puupöllit ovat suurinta huutoa ja niin pop modernin sisustuksen kaverina, ettei mitään rajaa. Niin ja tietenkin modernia puumuotoilua funktionalistiseen tyyliin näytti olevan joka lehdessä. Lisäksi ihastuin kovasti kreikkalaiseen yksinkertaiseen saaristolaistyyliin ja tämän viikon ajatukseni ovat lentäneet kun olen miettinyt, mitä kaikkea voin itse rakentaa sisustukseksi yhdistellen kaikkia suosikkielementtejäni. Mikä parasta, minun ei tarvitse alkaa maksamaan tuhansia ja taas tuhansia euroja sisustuksesta (mitä monet täällä tekevät), osaanhan itse ommella, kutoa, nikkaroida, rakentaa tai maalata. Alan vähitellen ymmärtää, miten suuri rikkaus kädentaidot ja yleinen itse tekemisen taito toden totta ovat nykyään. Suomalaiset arvostavat aivan liian vähän toisinaan käsityötaitojaan ja omaleimaisuutensa näkymistä. Kulttuuri jos mikä on voimavara.

Kävin ensimmäistä kertaa kuntosalilla tällä viikolla. Kuukausimaksu on 50 euroa, eikä tarvitse sitoutua mihinkään, eli huomattavan paljon ystävällisempi tapa kuin Suomessa vuodeksi maksuihin sitoutuminen. Lisäksi kuntosaliohjaajia oli 5 paikalla yhtä aikaa ja he opastivat jatkuvasti asiakkaita ja tsemppasivat ja tervehtivät kaikkia henkilökohtaisesti. Asiakaspalvelu oli aivan toista luokkaa kuin Suomessa, kannustavaa ja ystävällistä. Siellä oli saunakin, mutta koska minulla ei ollut uikkareita mukana, en voinut mennä löylyyn. Olisin varmaan saanut porttikiellon koko salille jos olisin mennyt nakuilemaan sinne kotoisaan tyyliin.

Paaston alku

Jälleen vierähti viikko jos toinenkin kiireisesti viimeisestä kirjoituksestani blogiin. Asiat ovat alkaneet vihdoin mennä eteenpäin oikein vauhdikkaasti, mikä myös tarkoittaa sitä, että kaikenlaista puuhaa riittää jokaiselle päivälle. Ateenan reissun jälkeen seuraava viikko alkoi sähkömiesten lakolla, joten tiesimme heti ettemme saa sähköjä uuteen kämppäämme sillä viikolla.

Päätimme kuitenkin ottaa selvää kaikista muista asioista ja niinpä lähdimme IKEAan etsimään huonekaluja. Lopputulokseksi saimme huomattavan huokean hinnan kaikille kalusteille ottaen huomioon sen, että meidän täytyy kalustaa koko kämppä. Se ei tietenkään tarkoita sitä, että kämppä olisi valmis noilla kalusteilla; sänky, sohva, pöytiä, tuoleja, kirjahylly, lamppuja, kaappeja.. mutta ainakin siellä voi asua mukavasti. Seuraavana päivänä kävimme vielä uudestaan IKEAssa tarkistamassa, että olimme tehneet hyvät valinnat. Samalla huomasin mielenkiintoisen asennemuutoksen itsessäni, kun tavaratalon jälkeen menimme siihen pieneen kulmaukseen, missä myydään ruotsalaisia elintarvikkeita. Aikaisemmin olen aina vähän naureskellut ruotsalaiselle savulohelle, ruotsalaiselle näkkileivälle, ruotsalaiselle salmiakille ja ruotsalaiselle puolukkahillolle. Mutta ah, en tällä kertaa. Taisin olla yksi niistä harvoista asiakkaista joka osti salmiakkia sieltä ja olin onnesta soikea.

Lauantaina menimme suorittamaan perinpohjaisen siivouksen vielä kämpälle ja sitten vain odottelimme että alkanut sähkömiesten lakko päättyisi, jotta saisimme sähkösopimuksen kirjoitettua.

Viime viikonloppu oli viimeinen juhlallisuus ennen paaston alkamista, jota vietetään ennen ortodoksista pääsiäistä 40 päivän ajan. Ortodoksinen pääsiäinen on siis myöhempään kuin mitä Suomessa sitä vietämme. Menimme sunnuntaina viettämään päivää maaseudulle muutamien ystävien kanssa grillaten ja lennättäen leijaa. Loppuillan lauloimme sisällä takkatulen ääressä kitarasäestyksen kanssa rokkiballadeja ja söimme halvaa. Halva kuuluu erityisesti alkavan paaston ajan jälkiruokiin ja minusta se oikein hyvää vaikkei sitä paljoa voikaan syödä. Koska maanantai oli niin kutsuttu ”puhdas maanantai” ja paaston ensimmäinen päivä, päätimme myös aloittaa paastoamisen. Paaston aikana ei siis saa syödä lihaa eikä maitoa, joka rajaa aika pitkälti pois vahvat ruuat, juustot ja leivonnaiset. Myönnän syöneeni noita kaikkia ihan liikaa tämän kevään aikana, joten olisi ihan hyväkin pitää pientä elimistön puhdistuskuuria.

Paastomme päättyi kuitenkin hieman nolosti, sillä kävimme sunnuntaina päiväkävelyllä satamassa ja eksyimme flocafe’seen, jossa on kaikenlaisia suklaakahvijuomia. Suosittelen kaikille kreikassa kävijöille Flocafen biscolatoa, eli kylmää suklaalahvia toffeella, jäätelöllä ja keksimurskalla. Ainakin päätin paastoni tyylillä. Tässä vielä muutama kuva satamasta:

Tämä viikko jatkui valitettavasti sähkömiesten lakolla emmekä edelleenkään ole saaneet sähkösopimusta kirjoitettua. Kävimme kuitenkin vielä valitsemassa sopivat sähkölaitteet kämppään ihan varmuuden vuoksi, jos vaikka viikonloppu toisi mukanaan lopun tälle lakolle. Samalla huomasin kanssa, että myös roskakuskit ovat menneet lakkoon ja aika moni muukin ammatti-ala tekee sitä aika usein. Hyvin tavanomaista kuulemma kreikkalaisille, mutta suomalaisen silmissä turhauttavaa.

Tein muutamia periaatepäätöksiä elämässäni myös tänään töissä odotellessani erään tutkimuksen valmistumista. Joskus ei todellakaan ole helppoa tehdä päätöksiä omaksi edukseen, mutta lopulta uskon, että se on oikein. En mene nyt yksityiskohtiin tämän asian suhteen, mutta toivon todella, että tämä kaikki maksaa vaivan ja jo pian saan huomata taas olevani tyytyväinen itseeni. Varasin myös lentoliput Suomeen eli olen tulossa takaisin sinne käymään toukokuun alussa, jolloin minulla on myös koeviikko. Toivottavasti kuitenkin jää aikaa myös (paljon) perheen ja ystävien tapaamiselle.

Pari päivää Ateenassa

Tämä viikko tuntuu alkavan mielessäni jotenkin selkeämmin kuin yksikään viikko aikaisemmin. En tietenkään sano, että olisin ollut jotenkin erityisen sekavissa tunnelmissa tähän asti, vaan että tietynlainen rytmi tai järjestys on minulle ensisijaisen tärkeä perusasia keskittymiskyvyn säilyttämiseen ja luovuuteen. Tätä rytmiä en oikeastaan saavuttanut ennen kuin viimeviikon lopussa, kun huomasin käyväni töissä vihdoin säännöllisesti ja tekeväni läksyjä joka päivä. Ihmettelin vähän että minne kaikki luovuuteni on kadonnut, mutta nyt se tuli taas takaisin, samalla kun aikataulu palautui elämääni.

Olen lukio-ajoista lähtien ollut melko systemaattinen kalenterin käyttäjä siinä mielessä että kirjoitan yleensä kaiken kalenteriini, mitä mielessäni liikkuu viikon aikana. Se tarkoittaa siis yleensä sekavia listoja vaatteista, ruokaostoksista ja opinnoista sekä merkintöjä tapahtumista, piirustusideoista ja bussiaikatauluista. Alan tulla yhä enemmän siihen tulokseen että minulla on – jos ei huono muisti – niin erittäin valikoiva sellainen. Yleensä aikataulun puuttuessa muistini heitääntyy vielä erityisen valikoivaksi. Kun muutin tänne Kreikkaan huomasin, että minulle oli tapahtumassa juuri näin ja lopulta sitä päätyy vain tietokoneen ääreen surffaamaan netissä loputtomasti ja miettimään että ”Mitähän minun piti tehdä?” Mutta tämä viikko on erilainen, niin kuin viimeviikko jo todisti. Olen todella paljon aktiivisempi ja luovempi nyt, kun vihdoin pääsee suunnittelemaan uutta kotia ja työskentelemään päivittäin. Lisäksi kevään saapuminen aktivoi mieltäni yhtälailla ja riippuen siitä, miten paljon asunnon kanssa puuhailu vie, voisimme alkaa käymään tällä viikolla pelaamassa tennistä. Olen lisäksi jo pitkään kaivannut salilla käyntiä.

Perjantaina töiden jälkeen pakkasimme pienen laukullisen tavaroita ja vaatteita ja suuntasimme bussilla kohti Ateenaa. Sää oli kaunis ja lämpimämpi kuin yhtenäkään päivänä aikaisemmin ja minua jännitti vähän. Olimme itse asiassa molemmat todella hyvällä mielellä, meillä oli hyvät kirjat mukana 5 tunnin matkalle ja hieman syötävää. Pitkän matkan bussi, jolla kuljimme, oli täysin uusi kaksikerrosbussi televisioineen ja lasinpidikkeineen, joten matka sujui rattoisasti. Lisäksi sain hyvän tilaisuuden katsella hieman manner-kreikan luontoa ja maaseutua, joka vilisi ikkunan ohi. Täytyy sanoa, että Kreikka on todella paljon enemmän kuin vain merta ja biitsiä. Kuljimme bussilla jyrkkärinteisen laakson läpi, jonka pohjalla virtasi pieni joki. Vaikka onkin vielä varhainen kevät, laakson kuhmuraiset ja tanakkavartiset puut olivat verhoutuneet korkealle oksistoon ulottuvaan murattiin, joka antoi puille veikeän ulkonäön. Laakson reunoilla kohoavat jyrkät kallioreunat nousivat korkealle ja niissä näkyi siellä täällä luolamaisia suuaukkoja. Päätimme, että joku kerta kesällä otamme eväät ja reput mukaan ja tulemme tänne retkeilemään.

Olimme siis ensisijaisesti matkalla Ateenaan Tolkien-seuran tapaamiseen ja karnevaalijuhliin lauantai-illaksi. Yövyimme Kostan ystävän luona, jolla on kaunis asunto Piraeuksen satamassa ja kävimme kävelemässä lauantai-aamuna Ateenassa. Kävimme lounaalla toisen ystävämme kanssa jota minä kutsun tuttavallisesti Alfokseksi, sillä Kostas-nimisiä tuttuja alkaa olla jo monta. :D Alfos oli varsin innoissaan siitä, että olimme tulleet käymään ja hän tuli myös mukaamme karnevaaleihin illalla, kuten olimme toivoneet.

Karnevaali-ilta oli todella hauska ja olin varsin iloinen siitä, kuinka lämpimästi minut otettiin taas kerran vastaan. Tolkien-seuran jäsenten keski-ikä oli kolmenkympin molemmin puolin ja kaikki puhuivat erittäin hyvää englantia, joten illan aikana juttelimme monista mielenkiintoisista aiheista liittyen niin seuran toimintaan ja kehittämiseen kuin ihmisten kokemuksista ulkomaisten seurojen toiminnasta ja suuremmista tapahtumista. Lopulta meillä oli niin paljon juteltavaa että päätimme herätä seuraavana päivänä aikaisin ja jatkaa keskustelua lounaalla, jotta tanssimiselle ja juhlimisellekin jäisi aikaa tänään.

Kaiken kaikkiaan näyttää siltä, että jo nyt sain paljon ystäviä seuran kautta ja osa heistä päätti tulla ensiviikonloppuna Thessalonikiin meitä tapaamaan. Lisäksi sormeni alkoivat taas syyhytä kaikenlaisten projektien ilmestyessä mieleeni, mutta sentään en aio puraista liian isoa palaa tällä kertaa. Olen oppinut läksyni.. hehe, toivottavasti. Monet seuran jäsenistä myös alkoivat suunnittelemaan matkaa Suomeen kerrottuani heille omista tapahtumistamme ja harrastuksistamme boffauksen, impron sun muun kanssa. Sunnuntaina kuitenkin palasimme myös takaisin hieman väsyneinä, mutta onnellisina. Jatkoin uuden kirjani lukemista bussissa, George R.R. Martinin ”A Game of thrones”. Siinäpä olikin tärkeimmät viikonlopusta.