Terveydestä ja Ravinnosta

Suhtaudun elämäntapojen muutokseen suhteellisen vakavasti. Hyvin harvoin aloitan jonkun asian tekemisen vain kokeillakseni sitä vähän. Kun kokeilen jotain, teen sen kunnolla ja tutkin sen vaikutusta itseeni kokonaisvaltaisesti. Jos koen että jokin asia ei toimi eikä sovi minulle, hylkään sen, mutta en ennenkuin olen voinut todeta sen huonot soveltuvuuden käytännössä.

Suunnittelin kirjoittavani noin kolme viikkoa sitten tästä aiheesta, eli jollain tasolla ajatusmaailmaani avanneesta lukukokemuksesta. Luin nimittäin erään lääkärin, Antti Heikkilän, kirjoittaman kirjan jossa hän kertoilee kaikenlaista terveyden ja ravinnon nykykäsityksistä. Silloin kuitenkin tulin toisiin aatoksiin, sillä päätin, että haluan testata Heikkilän ajatuksia käytännössä ja muuttaa omia elintapojani ehkä jopa radikaalisti toisten mielestä. Toki kolme viikkoa ei ole vielä paljoa, siinä ajassa tuskin elimistöni on vielä ehtinyt tehdä muuta kuin nikotella uutta menoa. Toisaalta olen voinut todeta ainakin yhden asian jo käytännössä: En ole voinut päivääkään huonommin kuin ennen ruokatottumusten muuttamista ja moderneista terveyskäsitteistä poikkeamista.En ole lihonnut kiloakaan, enkä koe olevani väsyneempi.

Lisää tietoa tulee kertomaan kesän lopussa mitattava kolesteroli sitten, ja voisin oikeastaan samalla tehdä kokonaisvaltaisen hivenainemittauksen.

Tänään päätin sitten kokeilla vielä yhtä pientä kikkaa ja varoivaisesti kokeilla villien kasvisten valmistamista ruuaksi. Kesää riittää vielä, joten tämä lienee paras aika kokeilla myös miten pitkälle pääsen raakaruuan parissa. 

Haave menneiltä ajoilta

Kävin tänään ystävättären kanssa kirpputorilla, missä huomasin yhtäkkiä vanhan kirjoituskoneen. Jäin jumiin tuijottamaan sitä ja asettelin hetken sen sumppuun lyötyjä kirjasimia. Muistan kun itse tein aina sillä tavalla meidän omalle vanhalle kirjoituskoneelle. Löin kaikki kirjaimet sumppuun kiinni toisiiinsa ja varmaan joku lapsi oli kirppiksellä päätynyt samaan ajanviettoon. Kyselin hintaa, jonka sain tingittyä kympin alemmas. En oikeastaan osannut sanoa, oliko se hyvä hinta, sillä kun näen jotain jolla on minulle esteettistä arvoa, en oikeastaan välitä mikä sen todellinen arvo on.

Kirjoituskone. Pieni, söpö ja turkoosi. "Se toimii vielä" myyjä vakuutteli. Mietiskelin kuinka hyvin se sopisi vintage-ullakolleni - siis 3D kuvaan johon mallinsin salaisen haaveeni omasta piilopaikastani. Annoin sille nimenkin. Sen nimi on Elli ja se sai tarinansa bussimatkalla kotiin, kun kirjoituskone istui sitten sylissäni. Voin kertoa sen tarinan joskus jos joku haluaa sen kuulla. :)

Lapsuuden kesän uusinta

Tiedän etten ole ainoa joka muistaa erään lämpimän kevään 16 vuotta sitten, kun 10-vuotiaat pojat vannoivat jääkiekon nimeen, kun aikuiset miehet ja naiset ja lapset lauloivat "Den Glider In" ja muistan kuinka juoksin ulos huutaen tuota samaa laulua kaukana Savossa. Maailman paras kesä oli tulossa.

Toivottavasti tästä tulee yhtä mahtava kesä, ja parempi. Vaikka toisaalta, ei lapsuuden kesiä parempaa olekaan. Kuitenkin, lapsuuden kesien muistoksi ja tälle hetkelle joka tuo niin elävästi mieleen mansikkajäätelön, J. Karjalaisen ja poutapilvet Haukiveden yllä. 

My kind of meditative

Thermaikoksen lahden yli vyöryvät ukkospilvet
Myrskytuuli
Kattoterassi josta näkee koko kapungin allaan
Tanssitreenit kun kukaan muu ei uskaltaudu ulos
Ja Tämä biisi kuulokkeissa: