My kind of meditative

Thermaikoksen lahden yli vyöryvät ukkospilvet
Myrskytuuli
Kattoterassi josta näkee koko kapungin allaan
Tanssitreenit kun kukaan muu ei uskaltaudu ulos
Ja Tämä biisi kuulokkeissa:

Hyvä ruoka, parempi mieli

Tosin tällä kertaa päätän puhua ruuasta vain siksi, koska minulla on kauhea nälkä. Joudun paastoamaan huomiseen asti kolesterolimittauksen vuoksi ja kuinka ollakaan satun löytämään ainoastaan kuvia ruoasta katseltavaksi.

Jokatapauksessa haluan jakaa ohjeen yhteen ehkä parhaista salaateista joita olen maistanut. Sain tämän salaatin idean ja ohjeen yhdistämällä erään Kreikassa syömäni granaattiomena rucolasalaatin ja ystävättäreltäni saamani hedelmä-kashewsalaatin ohjeen ja lisäämällä hitusen omaa sekaan:



Salaatin ainesosat ovat seuraavat:
Tomaattia, kurkkua, fetaa, punasipulia, banaania, omenaa, kurpitsan ja auringonkukan siemeniä, kashew-pähkinöitä, rucolasalaattia ja salaattikastiketta. Paprikaakin voi lisätä. Kastikkeen tein sekoittamalla punaviinietikkaa, valkoista balsamicoa, oliiviöljyä, sitruunapippuria, basilikaa sekä tinjamia.

Ei sisällä yhtään lihaa ja maistuu taivaalliselta. Siemenet ja pähkinät kannattaa ruskistaa hieman pannulla ennen lisäystä. Lisäksi täytyy todeta tähän loppuun näin yleisellä tasolla, että suomalainen ruoka on kyllä mahtavaa. Uudet juurekset, parsakaali ja kukkakaali sekä marjat ovat vertaansa vailla ja lohelle ei löydy kalana voittajaa. Olen aina pitänyt suomalaisista kasviksista paljon, mutta muuton jälkeen sitä on oikeasti tajunnut, mikä arvo kotimaisella tuoreella ruualla on.

Ei pitäisi kirjoitella nälkäisenä blogia.

Piirtämisestä ja muista aktiviteeteista

Äitini kertoi minulle mielenkiintoisen pienen tarinan pari päivää sitten. Piirtelin tapani mukaan viimeisimmän innostukseni, sarjakuvatussien, parissa keittiössä kun puheeksi tuli harrastukseni aloittaminen. Äiti sanoi, että ollessani noin kolme vuotias olin kerran tullut hänen luokseen surullisena ja turhautuneena kertoen, etten osaa piirtää. 5-vuotias siskoni oli mielestäni huomattavan paljon taitavampi piirtäjä. Äitini vastasi siihen minulle, että minä voisin olla ihan yhtä hyvä piirtäjä kuin siskonikin, eikä minun täten tarvitse tehdä muuta kuin jatkaa piirtämistä. Sen jälkeen aloin tuomaan äitille piirustuksia nähtäväksi jatkuvasti. Ja nyt olen tässä ja kirjoitan jokaiseen ansioluettelooni harrastuksen kohdalle piirtämisen tärkeimpänä ja rakkaimpana harrastuksenani.

Mitä jos äitini olisi vastannut minulle kuten vanhemmat toisinaan tavanomaisesti vastaavat: "Kuule kyllä sinä voit olla hyvä jossain muussa, sisko on hyvä tässä ja sinä jossain muussa." Tämä olkoon opetus myös minulle. Lapsen unelmia ei koskaan saisi kieltää eikä eriarvoisuuden tai -tasoisuuden tunnetta korostaa. Yritän muistaa tämän sitten kun itse olen äiti.

Aikani Suomessa on mennyt ihanasti ja se tulee jatkumaan vielä elokuun loppuun asti. Vaikka minulla onkin ikävä rakastani Kreikassa, on tämä Suomen reissu sielunelämälleni korvaamaton. Tämä on kotini, ja Kreikka on kotini. Mutta Suomessa koti on jokapaikassa minusta tuntuu. Hiekkatiet ja koivumetsät, liikenteen hiljaisuus ja raikas tuuli. Siinä on koti. Jatkuva ongelmani on tietenkin sijainnista huolimatta ylitsevuotava tarpeeni tehdä projekteja. Voisin alkaa pitämään projekti-idea päiväkirjaa. Kirjoitan siihen kaikki ideat ja katson mitä niistä oikeasti lopulta toteutan. Tällä hetkellä lähimpänä listalla on graafinen materiaali erääseen tapahtumaan, yksi kesämekko, kokeellinen historiallisen kangaspanssarin teko, oman aloitetun sarjakuvan jatkaminen ja erään uuden sarjakuvan aloittaminen. Sen lisäksi on toki harrastukset ja aktiviteetit ja kaikki tapahtumat jotka kiinnostavat. Olen parantumaton :)

kesäleivonnaisia

Koska nyt alkaa olla paras aika alkaa ostamaan hedelmiä, päätin kokeilla piirakan tekemistä. :) Mansikat ovat oikeastaan jo niin kypsiä, ettei niitä ole enää myynnissä todennäköisesti viikon päästä. Seuraavaksi onkin sitten kirsikoiden aika, joka koittanee ensiviikolla. Vaikka kirsikkapiirakka on suurimpana haaveenani tällä hetkellä, päädyin tekemään mansikkapiirakan kauden mukaisesti:



Kakussa on ihan tavallinen murotaikinapohja (tosin vatkasin sokeria ja voita tosi kauan ja kakusta tuli kivan kuohkea sen seurauksena) ja täytteenä tuoreita mansikoita, jogurttia ja hieman vaniljasokeria. Mahtavan hyvää! En usko että kakusta olisi tullut tosin näin hyvää ilman tuoreita mansikoita. Yhtäkkiä ymmärrän taas hieman enemmän kokkauksesta. Ei ole aidon voittanutta. Voi ja kerma ovat helposti liioittelua, mutta kyllä kaikkien ainesten täytyy olla tuoreita ja luonnollisessa muodossaan.

Tällä hetkellä kauden hedelmiä ovat siis mansikat, melonit, päärynät ja sitruunat. Seuraavaksi ovat vuorossa kirsikat, persikat ja nektariinit. En ole aivan varma mikä tarkalleen on omenien ja päärynöiden kausi (todennäköisesti juuri nyt), mutta appelsiinit ja mandariinit kuuluvat sitten talveen. Ah ihanuutta, miksei Suomessa kasva kaikki etelän hetelmät? Jos jotain olisin aina kaivannut, niin kaikkia näitä kasviksia ja hedelmiä!

Loppuun vielä kiva kappale taitavalta artistilta, jonka juuri löysin ystäväni suosittelemana Youtubesta.

Oi ihana toukokuu

Kreikan ilmastosta Toukokuu taitaa olla lähimpänä sellaista heinäkuuta Suomessa, jonka toivoisi toistuvan joka vuosi. Ulkoilmatorit pursuavat tuoreita huokeita hedelmiä (kilo mansikoita maksaa 2 euroa.. minusta se on hyvä hinta!) ja appelsiinipuut kukkivat. Sää on hyvä, mutta siitä puuttuu vielä välimeren kesän kuumuus ja tuuli on leudon lämmin. Tällainen sää saa minut myös haikeaksi tuntemattomasta syystä. Kaipaan Suomeen ja Kreikkaan yhtäaikaa ja olen oikeastaan täysin tyytyväinen tähän hetkeen. Mutta silti, tunnen halua lähteä jonnekin. Viettäessään aikaa niin monien ihmisten kanssa, jotka ovat kotoisin muualta, toiset heistä vain läpikulkumatkalla Kreikassa ja toiset täällä pysyäkseen, huomaa itse tulevansa levottomaksi. Sitä haluaisi pysyä tässä ja käydä kaikkialla yhtäaikaa. Olen sanonutkin sen kai aikaisemmin, mutta mielestäni jokaisen ihmisen tulisi asua edes hetki ulkomailla. Edes hetki olla muukalainen ja oppia ymmärtämään muita kulttuureja. Matkustaa ilman hotellia ja matkaoppaita ja valmistaa itse ruokansa. Ehkä sen lisäksi, että se avartaa omaa sydäntä ja mieltä, muutamia konflikteja pystyttäisiin välttämään.

Äiti, siskoni ja kummipoikani tulevat vierailulle tällä viikolla ja on ihanaa jo valmiiksi suunnitella, kuinka teemme yhdessä tuoreita salaatteja ja paistamme kalaa ja vartaita ja lähdemme pienille rantareissuille kaupungin ulkopuolelle. Ehkäpä tällä kertaa voisimme jopa vierailla Thessalonikin museoissa, sillä viimeksi ne jäivät väliin. Olen itse valtavan kiinnostunut Thessalonikin värikkäästä historiasta, joten edessä taitaakin olla seuraavaksi "the Ghosts of Thessaloniki" kirjan lukeminen. Se on kuulemma taidokas teos joka kertoo kulttuurien kohtaamisista kaupungissa.

Nyt lienee aika lähteä salille, sillä vaikka viimeviikkoisen vaelluksen jälkeen olenkin vältelly salia tietoisesti (sain molemmat isovarpaani kipeäksi pitkäksi aikaa liian pienistä kengistä), on lienee aika alkaa taas treenaamaan. Saapunut kesä pitää minut hyvällä mielellä muutenkin, mutta varsinkin harmaampiin vuodenaikoihin liikunta on välttämätöntä positiivisella mielellä pysymiseksi. Liikunnan voimalla inspiraatiokin saa siivet.

Sauna

Päätin vihdoin käydä kuntosalillani olevassa saunassa vuoden jahkailun jälkeen (hehe.. osaan olla hidan päätöksissäni) ja mukavaahan se oli! Sauna tuskin käytää kovin moni muu, en ole nähnyt siellä koskaan ketään, mutta hyvät löylyt oli, ihan oikeanlaiset penkit ja ilmastointi ja löylykiulukin. Ainut ero oli tietysti se, että piti mennä pyyhe päällä sinne istumaan. Vuoropäivinä kuntsikalla lämmitetään Hamam eli turkkilainen sauna ja normaali sauna, joten kävin Hamamissakin. Mukavaa, kosteaa, mutta ei saunan veroinen. Tästä kuitenkin päätin, että aion mennä jonain päivänä käymään yhteen keskustan isoista Hamameista, jotka ovat historiallisia rakennuksia.

Ah, aurinko paistaa joka tarkoittaa automaattisesti sitä, että olen hyvällä mielellä. Tässäpä itseasiassa tietoisku minusta; Kun aurinko paistaa, olen aina oletusarvollisesti onnellinen ja iloinen. Siispä huonot uutiset harmaana päivänä ovat kaikkein pahin yhdistelmä.

Saimme lahjaksi parin ihania vaaleanvihreitä teekuppeja, jotka saavat minut taas muistamaan, että pitäisi ommella ne uudet kevätpäälliset sohviin. Olenkin nautiskellut nyt uutta suosikkiani, minttuteetä, päivittäin uusista kupeista. Voih, kunpa kesä tulisi jo! Viimevuonna en juuri huomannut kevättä ollenkaan täällä, joka tavallaan on harmi kun Suomessa se on niin vahvasti läsnä. Eräällä viikolla vain lehdet ilmestyivät puihin ja sitten olikin jo riittävän kuuma auringon ottamiseen katolla.

Karnevaali alkaa taas lähestyä ja kaupat täyttyvät karnevaalikrääsästä ääriään myöten. Ostin viimevuonna muutamia venetsianaamioita ja kävimme jopa karnevaalibileissä Ateenassa, mutta saa nähdä mitä tänä vuonna tapahtuu. Eräs täällä asuva suomalainen ystäväni ehdotti jos lähtisimme tyttöporukalla Patraan, Kreikan karnevaalipääkaupunkiin ensikuun alussa katsomaan aitoa karnevaalikulkuetta ja juhlallisuuksia. Saa nähdä!

Nyt en kestä enää maatua täällä sisällä vaan kirmaan ulos kaupungille nauttimaan ihanasta säästä ja kuuntelemaan hyvää musiikkia mp3 soittimesta :)

Vyö!

Eli tässä on valmis vyö, jota olen tehtaillut lähipäivät:


Ja yksityiskohta pienestä korusta jonka tein ja kiinnitin vyöhön yksityiskohdaksi:

Thessalonikissa on muutamia koruhelmi- ja tarvikekauppoja jotka ovat askartelijan paratiisi! Niistä löytyy ihan kaikkea silkkinauhoista simpukoista tehtyihin helmiin ja swarowski kristallihelmiin. Ja kaikenlisäksi heillä on tällä hetkellä alennusmyynti!

Vyön idea lähti siis Geishojen käyttämän kimono-puvun Obi-vyöstä ja sen lisukkeista. Materiaaleina ovat villatweed, pinkki pitsi ja limevihreä pellava. Voilá!

~~~~

I have been a bit lazy with this, but I really really should start writing in English as well. To sum up the thoughts on this blog text, I have decided to start making some fashion designs of my own since I have gotten inspired by the spring Pantone colors table. As much as I would want to use materials like silk and cashmere, I'm afraid I have to go with more simple stuff for now. The other idea would be to go for all recycled materials and give my small designs a deeper meaning. I will see what I can come up with.

Hopefully this inspiration wont be tho like they usually are - lasting for about one week and then changing into something else. It seems like my mind is in a constant movement when it comes to creating something. I just get so many ideas so fast that I cannot hold on to one idea too long. :)

The springly weathers in Thessaloniki are lifting my mood so much at the moment. The rain showers every now and then don't really matter - every time I can smell the spring in the air I feel like nothing can stop me!

Ideoita ja inspiraatioita

Viikonloppu vierähti varsin kotoisissa tunnelmissa, sillä ensimmäistä kertaa Kreikkaan muuton jälkeen olen tavannut ja kahvitellut paikallisten suomalaisten kanssa. Odotin oikeastaan aivan liian kauan ennenkuin tapasin heidät, mutta nyt olo on mahtava. Vaude, vaikkei sitä ajattelekaan että täällä ihan ypöyksin on, silti, nyt tunnen kuuluvani enemmän Kreikkaan. Jatkossa aionkin pysyä tiiviissä yhteydenpidossa heidän kanssaan ja seurattuani heidän kreikankielistä keskustelua minulla on pitkästä aikaa kunnon motivaatio kreikankielen opiskeluun.

Voisin sanoa, että olen lopullisesti haksahtanut ompeluun taas, ainoana ongelmanani se, etten tiedä mistä aloittaa. Minulla on mielessäni jo kokonainen vaatemallisto, mutten oikeastaan tarvitse niistä yhtäkään kappaletta todella. Mutta varmasti toteutan ainakin jotain! Menköön ne sitten vaikka siihen vaatekaappikategoriaani joka kuuluu nimikkeen "Vaatteet jotka on liian hienoja käytettäväksi, joten jätän ne tulevaisuudessa tyttärelleni retrolöydöiksi" alle. Ensimmäisenä etsin käteeni Pantonen väriskaalan täksi kevääksi, joka näyttää seuraavalta:



Lisäksi ensimmäisenä toteutuslistalla ja jo työn alla on seuraavanlainen idea:

Mikä ihme se on? No sehän on vyö, mutta yllätykseksi jää näyttääkö lopputulos todella tuolta suunnitelmaltani.. :)

Lisäksi olen löytänyt muutamia ihastuttavia nettisaitteja joista mielenkiintoisia sisustuskankaita myy Bonbon-kakku:
Bonbon kakkuun -->

Eipäs tässä sitten muuta kuin jatkan rentoa sunnuntai-iltaa ja huomenna alkaa taas uusi viikko kaurapuurolla ja kuntosalilla (kipeänä olemisen vuoksi kävin kuntsikalla vähemmän viimeviikolla)

Serkkutytöt

Joulusta alkanut jatkuva kylässä käynti, juhlien järjestäminen ja visiteeraaminen on saanut minut pyykkäämään juhlavaatteitamme jatkuvalla syötöllä ja jättänyt jääkaappimme täyteen juustotarjottimien jäänteitä, leivoksia ja kakkuja. Tulevan viikon alussa toivoisin pystyväni vastustamaan loppuja leivoksia ja yllytettyä itseni joulua edeltäneeseen hölkkälenkkeilyyn. Jouluna lahjaksi saamani farkut tuntuvat jo nyt kireämmille kuin mitä ensimmäisellä kerralla niitä sovitin.

Vierailuiden seurauksena olen tavannut moneen otteeseen Kostan kolme serkkutyttöä, joiden kanssa ystävystyminen on avannut minulle mielenkiintoisen maailman aikuisten kreikkalaisten naisten maailmaan. He tulevat aina yhtenä lehauksena, kantaen deisgn-kauppojen paperikasseja ja konditorioiden lahjapakkauksia sekä joskus pienet höpsöt koiransa. He nauravat kovaan ääneen, suutelevat ja läpsivät miehiään mielensä mukaan ja keskustelevat läpikotaisin, jos joku sattuu esimerkiksi mainitsemaan yksityisistä terveysasioistaan.

Aluksi punastelin hieman heidän seurassaan, mutta nykyään odotan aina seuraavaa tapaamistani. Jos jotain olen saanut huomata heidän kanssaan, ja tiedoksi kaikille niille jotka pitävät minua diivailevana, heidän seurassaan olin aika harmaa hipsukka aluksi. Esimerkiksi yhtenä näistä lähipäivistä päätin repäistä ja kaivaa 12 senttiset mustat saappaani esiin joulun kunniaksi. Kun tytöt olivat kylässä he huudahtivat että näkevät minulla ensimmäistä kertaa korkokengät jalassa ja totesivat tietysti että se sopii minulle hyvin. Mietiskelin mielessäni, että olen käyttänyt korkokenkiä lähes päivittäin viimeisen puolen vuoden ajan, en vain ihan niin korkeita kuin paikalliset.

Toivon oppivani jotain näiltä serkkutytöiltä, sillä heidän elämänvoimansa on uskomaton. Vaikka design-kahvilat, manikyyrit ja kalliit viinit ovat heille must, ovat he yhdessä tuumin lanseeranneet koko sukuun ajatuksen biologisesti viljeltyjen kasvisten syömisestä ja näitä sitten kaikki popsivat nykyään. Lisäksi yksi serkuista harrastaa kulkukissojen ja koirien keräämistä kadulta, niiden syöttämistä, rokottamista ja lääkärillä käyttöä, vaikkei niitä itse pystykään pitämään.

En tunne kovin montaa ihmistä, jotka toteuttaisivat elämässään niin voimakkaasti hetkeen tarttumista ja hyvän elämän elämistä kuin tämä kolmikko. He ovat kyllä hieman hulluja toisinaan, mutta luulenpa, että hieman hulluutta tarvitaan jotta voi täysin nauttia elämästään.

Uuden vuoden lähestyessä tunnen todella täyttyväni odotuksella sitä kohtaan. Tämä kulunut vuosi on ollut repaleinen, mutta vuosi 2009 pitää sisällään valtavasti uusia hienoja asioita, joita en edes kykene vielä arvailemaan. Uudenvuoden päivänä Kostas sanoi käyneensä edellisinä vuosina Macedonia Palace hotellin järjestämällä Keisarillisella aamupalalla, joka alkaa klo 4 yöllä ja jatkuu pitkälle uuden vuoden ensimmäiseen päivään ja pitää sisällään nimensä mukaisesti mitä uskomattomampia herkkuja. Yritämme saada sinne liput tänäkin vuonna!

Sekaisin Helsinki-lifestylestä

Nyt täytyy kyllä todeta, että pidän Helsingistä kaupunkina todella paljon. Helsinki on todella kaunis paikka ja kaikki toimii niin hyvin. Ja monesti saa olla täysin yksin vaikka keskellä kantakaupunkia, kunhan valitsee hetken oikein. Olen aloittanut muutamat kerrat päiväni menemällä keskustaan kahville ja lueskelemalla siinä samalla kokeisiin. Tauot tulevat siinä samalla vietettyä uppoutuen kahvilan naistenlehtiin.

Tänään istuessani Johto-kahvilassa Kampin 5. kerroksessa aamutuimaan aloin mietiskelemään olenkohan pahastikin hurahtanut life-styleen. Selailin kädessäni sisustuskehteä ja ihastelin kahvilan pöytävalaisinten kivaa designia. Samalla huokailin Eero Aarnion tuoleja ja mietiskelin miten saisin tehtyä oman kierrätyspallovalaisimeni. Näin on käynyt ennenkin sitäpaitsi. Minusta on ihanaa istua Helsingissä yksin jossain kahvilassa aamulla, kun kaikki vasta kiiruhtavat töihin. Thessalonikissa tuskin löytää tyhjää kahvilaa koskaan, tai sitten siinä paikassa on jotain pahasti vialla.

Jep, Helsingin kaunein puoli on sen rauhallisuus. Voisin hyvin kuvitella Hayao Miyazakin tekevän seuraavan animaationsa taustaksi Helsingin maisemia. Elokuvan nuori sankaritar työskentelee Cafe lasipalatsissa ja kaikki raitiovaunut ovat niitä vanhoja kakkosratikan näköisiä. Sitten lokki varastaa lörtsyn sankarittaren kädestä kauppatorilla ja kuvakulma kiitää yli katajanokan..

Yritin tässä pari viikkoa sitten ottaa kuvia Helsingistä jotka voisin teettä tauluiksi Kreikan asuntoomme. Kunhan kokeet ovat ohi tartunkin tähän suunnitelmaan ja editoin valokuvat valmiiksi. Suurimmassa osassa niistä kuvista tosin sataa, mutta taisin saada myös pari aurinkokuvaa.