Hyvää Vappua!

Heti alkuun täytyy pahoitella eilistä nyrpeää asennetta Suomen kiekkopeliä kohtaan, hienostihan se meni! Ehkäpä uusi nuori joukkue saa ihmeitä aikaan, ken tietää! Vaikka simani tosiaan myöhästyi pahasti, on se nyt valmistumassa ja toivottavasti sitä pääsisi nauttimaan jo vaikka sunnuntaina. Tein siman hieman erilaisella reseptillä tällä kertaa kuin mitä Suomessa on tullut aikaisemmin käytettyä. Lisäsin siihen hunajaa ja glukoosisiirappia (en löytänyt vaahterasiirappia), sekä lisäsin sitruunat ja appelsiinit ilman valkoista välikerrosta. Tänään pullottaessa sitä maistoin vähän ja täytyy sanoa, että maku on todella hyvä! Appelsiini tuo raikkautta ja valkoisen kuoren poistaminen vei katkeruuden. Lisäksi hunaja ja siirappi valkoisen sokerin tilalla antaa pehmeyttä. Raikas, makea ja pehmeä - vähän niinkuin elämä parhaimmillaan. :)


Lisäksi pyöräytin munkkeja joista tuli myöskin oikein hauskoja! En oikeastaan tehnyt muita muutoksia taikinaan, kuin että korvasin margariinin oliiviöljyllä. Tällä kertaa myöskään en täyttänyt kattilaa ääriään myöten öljyllä, niinkuin kerran teineinä teimme tyttöjen kanssa paistaessamme kevätrullia. Onneksi selvisimme siitä kaikki täysin ehjin nahoin ja otimme opiksemme.

Jokakeväinen kansallistunne

Niinhän se on, että kerran vuodessa ulkosuomalaisetkin tuntevat olonsa erityisen patrioottiseksi, kun ennen vappua sinivalkoiset köriläät liukuvat jäälle ja kravaattimiehet alkavat spekuloimaan studiossa sitä, miksi Suomen ylivoima ei useinkaan ota toimiakseen. Kyse on siis jääkiekon MM-kisoista. Otin projektikseni etsiä jonkun kansainvälisen TV-kanavan joka näyttäisi MM-jääkiekkoa, mutta suureksi yllätyksekseni en ole löytänyt ainuttakaan! Kuinka voi olla mahdollista? YLE ei myöskään "tekijänoikeudellisista syistä" näytä suoria lähetyksiä ulkomaille.. huoh, on siis tyydyttävä radion kuunteluun.

Huomenna ilmeisesti järjestetään täällä Thessalonikissa oikein suomalainen Vappu opiskelijoiden keskuudessa, joka tarkoittaa Valkoiselle tornille kerääntymistä, skumppapullojen aukaisua ja yleistä hulinaa opiskelijatyyliin. Vappua tai kreikkalaisittain toukokuun ensimmäistä juhlitaan perinteisesti piknikillä maalla, joka tavallaan kuulostaa samalle kuin suomalainen vappupäivä Ullanlinnan mäellä. Sää on ollut viimevuoteen verrattuna viileämpi, jopa alle 20 astetta kaupungin vuoristoisemmalla laidalla, jossa olin lähipäivät lapsenvahtina. Haluaisin jo aloittaa rusketuksen hankkimisen (tietenkin varovaisesti aurinkovoiteiden kanssa).

Ostin myös uuden Burda-lehden, josta löysin ihania kaavoja kesämekkoihin. Parempia säitä siis odotellessa kartutan kesävaatevarastoani. Kummallista, kuinka jokakerta minusta tuntuu, ettei mekkoja ole tarpeeksi. Voisin nytkin sanoa, ettei minulla ole sitä "juuri oikeanlaista" pikkumustaa, vaikka kaapista taitaakin löytyä mustia mekkoja 3 tai 4. Toisaalta taas, olen todennut että olen erittäin huono shoppailija yksin kaupoilla ollessani. Suurimman osan ajasta, kun valmistaudun ostamaan jotain, en osta mitään. Koskaan ei tunnu olevan tarpeeksi järkevää syytä ostaa jotain vaatetta. Asiaan voi myös vaikuttaa se, etten kovin usein löydä suosikkivaateparttani, eli oikeanlaista (ja juuri oikeankokoista) kauluspaitaa sekä täydellistä hametta. Ehkei sellaisia olekaan, joten voisin joskus myös miettiä mekkojen sijasta kauluspaidan tekoa.

Nyt en taida voida keskittyä enempää kirjoittamiseen, kun suomen jääkiekkoselostaja popottaa radion kautta toiseen korvaan. Hyvä Suomi! (vaikka se ylivoima ei edelleenkään ole meidän vahva puoli)

Ruokaa ja vapaa-aikaa

Koska ruoka on yksi Kreikan parhaista puolista, päätin laittaa pienen kollaasin yleensä tavernassa syömistämme ruuista, jotka ovat oman mieltymykseni mukaan valmistettu kasviksista ja merenelävistä. Seuraavat ovat otos yhden sunnuntaipäivällisen parhaista ruuista.


Ja tosiaan, ouzo maistuu parhaalle kun siihen lisää vähän jäitä ja vettä. Tällöin siitä voi nauttia ihan ruokajuomana ja minkä mahtavan yhdistelmän se tekeekään skubrin - savustetun makrillin kanssa.


Tutustuttuani kreikan tunneilla erääseen ranskalaiseen tyttöön, päätimme lähteä yhdessä viime perjantaina ulos. Ystäväni oli kuullut eräässä sarjakuvabaarissa järjestettävästä anime- ja cosplay illasta, joten suunnistimme sinne - tosin ilman pukeutumatta teeman mukaan. Baari oli niin tupaten täynnä, ettei siellä juuri mahtunut edes liikkumaan, mutta oli hauskaa huomata, miten helppoa on tutustua uusiin ihmisiin tuollaisissa teemabileissä. Huomasin jossain vaiheessa iltaa, että ohitseni käveli tyttö, jolla oli päällään vintage kimono, melko samanlainen millainen itselläni on vaatekaapin aarteena. Vaihdoimme pari sanaa ja loppuillan pälätimme niin pitkään, että kurkkuni on edelleen kipeä musiikin yli huutamisesta. Lisäksi saimme kutsun kesäkuun suurempaan cosplay-tapahtumaan. Saatamme jopa mennä!

Lauantaina lähdimme käymään Thessalonikin vuosittaisilla perinnemusiikkijuhlilla, jossa esitetään viikon aikana perinnemusiikkia ja tanssia ympäri Kreikkaa. Illan ohjelmassa oli Kreetalainen ja saaristolaismusiikki ja huomasin siinä olevan jonkin verran jopa suomalaisen kansanmusiikin tyyliä - josko kreetalainen musiikki on todella lennokasta ja pirteää jatkuvasti.

Kävimme viettämässä iltaa vielä muualla, mutta kun palasimme kotiin kuulin yhtäkkiä kadun varresta miu'untaa. Lähdin etsimään katukissanpentua, jotta voisin vähän paijata sitä, mutta äänet kantautuivatkin kadussa olevasta viemäriaukosta. Yritin houkutella valkoista kissanpentua ulos sieltä, mutta eihän se tietenkään tullut. Ehkä se oli jopa pudonnut noin metrin syvään sadevesiviemäriin (joka oli tosin tyhjä, koska ei ole satanut pitkään aikaan) eikä päässyt pois. Kävimme sitten ostamassa viereiseltä grilliltä lihavartaan ja heitimme lihat kissalle, sillä siihen aikaan lauantai-yöstä kukaan kaupungin työntekijä ei varmasti tulisi pelastamaan yhtä kaupungin tuhansista kujakissoista viemäriaukosta. Kävin tänään katsomassa viemäriaukkoa taas, mutta kissa oli kadonnut. Täytynee käydä katsomassa vielä huomenna.. toivottavasti joku pelasti sen tai se pääsi ylös omin neuvoin.

Muuten sunnuntai on mennyt Suomi-seuran tapaamisessa ja kevätmekkoa tehden. Laitan mekosta kuvan myöhemmin blogiin, sillä sain sen valmiiksi tänään parissa kolmessa tunnissa. Huomenna suuntaan erään suomalaisen tuttavan luo tekemään pitkästä aikaan savitöitä. Taisin viimeksi tehdä jotain savesta lukioaikoina. Jippii!

Kevät saapuu - Spring is here

Minulla alkaa olla vaikeaa päättää, kirjoittaako blogia suomeksi vai englanniksi. En oikeastaan viitsisi jättää toista kieltä poiskaan. jatkan siis kirjoittamista molemmilla kielillä :)

Kevät on tullut Thessalonikiin tuoden mantelinkukat puihin ja saaden hiirenkorvat taas ilmestymään. Tästä hetkestä ei ole enää kauaa, kunnes lämpötila jää pysyvästi 20 tienoille, mutta varmaankin joudumme odottelemaan tämän kuun loppuun asti. Tällä hetkellä näyttää siltä, että aloitan vihdoin kreikan kielen opiskelun yliopistolla ensiviikolla. On vaikeaa saavuttaa hyvä opiskeluvire kotona itsenäisesti, joten odotas innolla kurssin alkamista.

Kävimme eilen synttäreillä, joihin päätin tehdä mekon ennen juhlia kotona olevasta mustasta kankaasta. Kuva mekosta ja sen teko-ohje löytyy alta:

- - -

Spring time is definitely here with warmer weathers and changing weather. To be honest, I really don't mind a few showers when the wind is finally warmer and a thought of summer drifts already in the air. Next week I am expecting to start finally Greek lessons in the University, so soon I will not have a good excuse of not speaking Greek anymore! Well, so far I do understand a lot of Greek discussion, I just don't have the words to answer yet. So we will see!

We went on a birthday party yesterday and I decided to make a dress for myself before it. Below you can see a very easy pattern for a dress (text is in finnis, sorry, but its really easy to make by just looking the pictures too), if you just want to try something new and easy. I also made a dress with this pattern last summer for the beach using two colorful scarfs. Easy, fun and kinda fashionable too with the feeling of shape and dimension.

Tässäpä siis valmis tuotos:



Mekko valmistui noin tunnissa, josta itse ompelu vei aikaa ehkä 10 minuuttia. Tässä mekon ohje:



1. Mekkoon tarvitaan kaksi neliön muotoista palaa, siippuen siitä miten pitkän mekon haluaa, sen halkaisija tulisi olla jotain 1-1,5m väliltä. Kannattaa varata ennemmin isommat palat kuin liian pienet. Lisäksi jos ei halua leikata paloja ollenkaan eikä huolitella saumoja, voi ostaa vain kaksi isoa huivia, jotka ovat samaa kuviota.

2. Mekon kaksi ainutta saumaa ommellaan suorina keskelle eteen (KT) ja keskelle taakse (KT). Riippuen siitä kuinka "avaran" haluaa pääntiestä, eteen tuleva sauma täytyy aloittaa lähempää neliöiden kulmaa kuin taakse tuleva. Omasta mielestäni n. 10-15 cm on riittävä pituus, mutta mekkoa kannattaa toki sovittaa ensin neulojen kanssa.

3. Saumojen jälkeen mekko näyttää siis suunnilleen tältä ja eteen sekä taakse jäävät kolmiot voi silittää auki halutessaan.

4. Mekon sivut ulottuvat huomattavasti alemmas kuin etu- ja takaosa, joten ne voi laskostaa ylös ja kiinnittää esim. nyöreillä sivuille, jolloin mekko saa runsaan alaosan.

Olkaimiksi käy oikeastaan mikä tahansa nyöri ja ne voi joko kiinnittää niskan taakse halter-neck tyyliin tai viedä alas taakse ristiin. Ristiin laittaessa olkaimille kannattaa tehdä pienet lenkit n. 10 cm päähän KT saumasta jonka kautta nyörit sitten solmitaan taakse.

Voilá!

Helppo, nopea ja trendikäs. Mekko on todella runsas, mutta siitä saa kapeamman käyttämällä ohuempaa kangasta ja tietenkin - tekemällä siitä lyhyemmän pienemmillä neliöillä. Itseasiassa samalla idealla voisi tehdä myös biletopin ja varioida mallia vaikka laittamalla paksun silkkinauhan vyöksi.

Sauna

Päätin vihdoin käydä kuntosalillani olevassa saunassa vuoden jahkailun jälkeen (hehe.. osaan olla hidan päätöksissäni) ja mukavaahan se oli! Sauna tuskin käytää kovin moni muu, en ole nähnyt siellä koskaan ketään, mutta hyvät löylyt oli, ihan oikeanlaiset penkit ja ilmastointi ja löylykiulukin. Ainut ero oli tietysti se, että piti mennä pyyhe päällä sinne istumaan. Vuoropäivinä kuntsikalla lämmitetään Hamam eli turkkilainen sauna ja normaali sauna, joten kävin Hamamissakin. Mukavaa, kosteaa, mutta ei saunan veroinen. Tästä kuitenkin päätin, että aion mennä jonain päivänä käymään yhteen keskustan isoista Hamameista, jotka ovat historiallisia rakennuksia.

Ah, aurinko paistaa joka tarkoittaa automaattisesti sitä, että olen hyvällä mielellä. Tässäpä itseasiassa tietoisku minusta; Kun aurinko paistaa, olen aina oletusarvollisesti onnellinen ja iloinen. Siispä huonot uutiset harmaana päivänä ovat kaikkein pahin yhdistelmä.

Saimme lahjaksi parin ihania vaaleanvihreitä teekuppeja, jotka saavat minut taas muistamaan, että pitäisi ommella ne uudet kevätpäälliset sohviin. Olenkin nautiskellut nyt uutta suosikkiani, minttuteetä, päivittäin uusista kupeista. Voih, kunpa kesä tulisi jo! Viimevuonna en juuri huomannut kevättä ollenkaan täällä, joka tavallaan on harmi kun Suomessa se on niin vahvasti läsnä. Eräällä viikolla vain lehdet ilmestyivät puihin ja sitten olikin jo riittävän kuuma auringon ottamiseen katolla.

Karnevaali alkaa taas lähestyä ja kaupat täyttyvät karnevaalikrääsästä ääriään myöten. Ostin viimevuonna muutamia venetsianaamioita ja kävimme jopa karnevaalibileissä Ateenassa, mutta saa nähdä mitä tänä vuonna tapahtuu. Eräs täällä asuva suomalainen ystäväni ehdotti jos lähtisimme tyttöporukalla Patraan, Kreikan karnevaalipääkaupunkiin ensikuun alussa katsomaan aitoa karnevaalikulkuetta ja juhlallisuuksia. Saa nähdä!

Nyt en kestä enää maatua täällä sisällä vaan kirmaan ulos kaupungille nauttimaan ihanasta säästä ja kuuntelemaan hyvää musiikkia mp3 soittimesta :)

Alkuvuoden kuvia

Uudenvuoden aaton kaunis sää


Pikkupojat katusoittajina



Lisää katusoittajia





Ja loppuun kuva vielä tältä päivältä. Toivottavasti kevät tulee pian, tällaiset kauniit lämpimät päivät saavat minut malttamattomaksi!

Vuosi Kreikassa

Uudenvuoden riennot ovat vihdoin päättyneet ja ihmiset alkavat hitaasti toipua arkeen täällä Thessalonikissa. Näyttää siltä, että Kreikkalaiset pitävät sen verran kovasti juhlapäivien rennosta menosta, ettei sieltä siirtyminen takaisin arkeen käy aivan niin nopeasti kuin Suomessa. Tammikuu tuntuu olevan jonkinlaista siirtymäkautta muutenkin täällä, sillä sää ei ole kovin houkutteleva uloslähtöä varten ja alennusmyynnit eivät ole vielä alkaneet, joten ihmiset tuntuvat pysyvän mielellään kotona.

Uuden vuoden aatto ja muutamat päivät sen jälkeen kuluivat juhlien ja -yllätys yllätys- syöden valtavasti. Itse tosin pitäydyin uudenvuoden lupauksessani ja ensimmäisestä vuoden päivästä lähtien olen palannut terveellisiin elämäntapoihin ja jättänyt kaiken juuston, ylimääräiset liharuoat ja makeat pois. Kasvisruokaa ja kuntosalia siis, luulisi selättävän kolesterolin. Jos joku haluaa lähettää minulle suomesta leseitä, otan ne tyytyväisenä vastaan!

Uudesta vuodesta kuitenkin vielä sen verran, että oli virkistävää nähdä uusi vuosi ilman kännääviä teinejä. Uudenvuoden aattona menin käymään Kostan työpaikalla ja koko matkan keskustan halki ihmiset juhlivat jo kahden aikaan päivällä musiikin raikuessa kaduilla ja grillasivat ulkona. Liityimme muutamien ystävien kanssa juhlintaan ja istuimme ulkoterassilla skoolaten punaviinillä samalla kun lautaselle kammettiin uudestaan ja uudestaan grillin antimia. Välillä paikalle ilmestyi pieni orkesteri rummuin, klarinetein, pasuunoin ja huiluin, joka soitti perinteistä iloista balkaanimusiikkia niin kovalla temmolla, että kohta kaikki taputtivat rytmikkäästi. Osa ihmisistä nousi ylös ja alkoi tanssia piirissä kalamatianosta. Uudenvuoden aattoilta kuuluu täällä perheelle, joten leikkasimme uudenvuoden kakun Kostan sukulaisten luona kylässä. Keskiyön jälkeen lähdimme sitten kavereiden kanssa ulos, josta raahauduimme väsyneinä nukkumaan klo 6 aamulla.
Ja kaikkein parasta koko menossa oli se, ettei kukaan örveltänyt eikä sammaltanut tai käyttäytynyt muuten sopimattomasti.

Taidan pitää todella kovasti perinteisestä balkanimusiikista, sillä jotain siinä todella sykähdytti minua. Katsoessani siinä kuinka pukunaiset ja -miehet hyppivät piirissä tuli pakostikin mieleen, että ehkä Kreikassa ollaan vielä lähempänä niitä vanhoja perinteitä joita ei niin usein enää koe Suomessa. Muistan kuinka opettelimme historiallisia tansseja Ropecon-tapahtumassa ja niistä ensimmäiset olivat piiritansseja. Näitä ihan samoja piiritansseja mitä täällä tanssitaan edelleen perinteisissä juhlissa. Ihmiset tanssivat diskossakin lopuksi perinteisiä tansseja.

Joskus mietinkin kuinka paljon yhteisöllisiä perinteitä Suomessa on unohdettu vuosisatojen saatossa. Kreikkalaiset ystäväni eivät koe tätä samalla tavalla, mutta minusta tuntuu joskus kuin historia olisi täällä paljon enemmän läsnä normaalissa elämässä kuin Suomessa ollessani.

Vuosi sitten muistan katselleeni sumuista tammikuun iltaa täällä Kreikassa, matkalaukku vierelläni ja olleeni hyvin hämilläni. Täytyy tunnustaa että tämän Kreikassa viettämäni vuoden ajan olen joutunut niin riisumaan ennakkoluuloni kuin hyväksymään asioita itsesäni. Suhtauduin aluksi skeptisesti monia asioita kohtaan, mutta jouduin myöhemmin tunnustamaan olleeni väärässä. Jos jotain olen oppinut niin sen, etten enää ota ennakkoasenteita. En kulttuuria enkä ihmisiä kohtaan. Olen löytänyt täältä monia asioita jotka täyttävät niitä paikkoja sydämessäni, joista vain uneksin aikaisemmin. Nyt kun asiaa mietin, en voisi koskaan luopua Kreikasta enää kokonaan. :)

Serkkutytöt

Joulusta alkanut jatkuva kylässä käynti, juhlien järjestäminen ja visiteeraaminen on saanut minut pyykkäämään juhlavaatteitamme jatkuvalla syötöllä ja jättänyt jääkaappimme täyteen juustotarjottimien jäänteitä, leivoksia ja kakkuja. Tulevan viikon alussa toivoisin pystyväni vastustamaan loppuja leivoksia ja yllytettyä itseni joulua edeltäneeseen hölkkälenkkeilyyn. Jouluna lahjaksi saamani farkut tuntuvat jo nyt kireämmille kuin mitä ensimmäisellä kerralla niitä sovitin.

Vierailuiden seurauksena olen tavannut moneen otteeseen Kostan kolme serkkutyttöä, joiden kanssa ystävystyminen on avannut minulle mielenkiintoisen maailman aikuisten kreikkalaisten naisten maailmaan. He tulevat aina yhtenä lehauksena, kantaen deisgn-kauppojen paperikasseja ja konditorioiden lahjapakkauksia sekä joskus pienet höpsöt koiransa. He nauravat kovaan ääneen, suutelevat ja läpsivät miehiään mielensä mukaan ja keskustelevat läpikotaisin, jos joku sattuu esimerkiksi mainitsemaan yksityisistä terveysasioistaan.

Aluksi punastelin hieman heidän seurassaan, mutta nykyään odotan aina seuraavaa tapaamistani. Jos jotain olen saanut huomata heidän kanssaan, ja tiedoksi kaikille niille jotka pitävät minua diivailevana, heidän seurassaan olin aika harmaa hipsukka aluksi. Esimerkiksi yhtenä näistä lähipäivistä päätin repäistä ja kaivaa 12 senttiset mustat saappaani esiin joulun kunniaksi. Kun tytöt olivat kylässä he huudahtivat että näkevät minulla ensimmäistä kertaa korkokengät jalassa ja totesivat tietysti että se sopii minulle hyvin. Mietiskelin mielessäni, että olen käyttänyt korkokenkiä lähes päivittäin viimeisen puolen vuoden ajan, en vain ihan niin korkeita kuin paikalliset.

Toivon oppivani jotain näiltä serkkutytöiltä, sillä heidän elämänvoimansa on uskomaton. Vaikka design-kahvilat, manikyyrit ja kalliit viinit ovat heille must, ovat he yhdessä tuumin lanseeranneet koko sukuun ajatuksen biologisesti viljeltyjen kasvisten syömisestä ja näitä sitten kaikki popsivat nykyään. Lisäksi yksi serkuista harrastaa kulkukissojen ja koirien keräämistä kadulta, niiden syöttämistä, rokottamista ja lääkärillä käyttöä, vaikkei niitä itse pystykään pitämään.

En tunne kovin montaa ihmistä, jotka toteuttaisivat elämässään niin voimakkaasti hetkeen tarttumista ja hyvän elämän elämistä kuin tämä kolmikko. He ovat kyllä hieman hulluja toisinaan, mutta luulenpa, että hieman hulluutta tarvitaan jotta voi täysin nauttia elämästään.

Uuden vuoden lähestyessä tunnen todella täyttyväni odotuksella sitä kohtaan. Tämä kulunut vuosi on ollut repaleinen, mutta vuosi 2009 pitää sisällään valtavasti uusia hienoja asioita, joita en edes kykene vielä arvailemaan. Uudenvuoden päivänä Kostas sanoi käyneensä edellisinä vuosina Macedonia Palace hotellin järjestämällä Keisarillisella aamupalalla, joka alkaa klo 4 yöllä ja jatkuu pitkälle uuden vuoden ensimmäiseen päivään ja pitää sisällään nimensä mukaisesti mitä uskomattomampia herkkuja. Yritämme saada sinne liput tänäkin vuonna!

Tule Joulu kultainen

Tulihan se joulu viimein sydämeeni, vaikken tosiaan vielä pari viikkoa sitten ollut juhlatuulella. Näin jouluaattona kuitenkin lukiessa uutisia Hesarista ja katsellessa pientä kissanpentua joka nukkuu sylissä, tulee oikeastaan aika jouluinen tunnelma. Päätimme tosiaan ottaa pienen kadulta löytyneen laihan kissanpennun hoitoon, josko voisimme vaikka pitää sen. Jos toisaalta kissasta aiheutuu minulle allergiaa, onneksi sille on jo jatkokoti tiedossa ystävän luona, joka rakastaa kissoja. Pentu tuntuu ainakin olevan terve sen vilkkaudesta ja ruokahalusta päätellen!
Olemme kohta lähdössä juhlimaan Kostan sukulaisten luo ja vaikka näin jouluaatosta ja koko joulusta tulee aika erilainen kuin mitä se aikaisemmin on ollut, on se oikeastaan todella ihanaa aikaa.

Kaikkein tärkein asia on tietenkin se, että tunnen joulurauhan sydämessäni.
"Nyt on pyhä jouluyö, nyt taivas läsnä on."

Hyvää joulua siis kaikille ja nyt lähden ulos kohti juhlallisuuksia ja yritän napata muutaman kuvan valossa kylpevästä Aristoteleen aukiosta. Jouluyönä se on varmasti kauneimmillaan.

Nimeä odotellessa..

Tarkoitukseni oli tulla jo aikaisin tänään tänne siskoni luokse valmistelemaan kummilapseni huomisia ristiäisiä, mutta eilisen tyttöjen iltamme jäljiltä en millään päässyt sängystä aamulla aikaisin ylös. Lisäksi isäni soitti minulle viideltä aamulla puhuen jotain isosta liskosta jonka päälle oli astunut ja viidakon äänistä. Käytyäni edellisillan jäljiltä nukkumaan neljän aikoihin minulta kesti hetken ymmärtää, että isäni tosiaankin soitti viidakosta, Indonesiasta. Minusta tuntuu että painotan aina isälleni puhelimessa viimeisinä sanoina "Iskä, ole sitten varovainen siellä.." johon isäni vastaa "Juu, juu, lähdenkin tästä tutkimusmatkalle viidakkoon/melomaan riutalle/tutustumaan näihin kyläläisiin/syömään paikallista erikoisuutta.."

Blogini kantavana teemana tulee todennäköisesti olemaan juuri matkustaminen ja uuteen ympäristöön sopeutuminen. Itse olen nimittäin ottamassa ison askeleen omassa elämässäni ja muuttamassa Kreikkaan. Kreikka tuskin on niin eksoottinen kuin kaukaiset Aasian maat, jossa isäni harrastaa yksinretkeilyä, mutta minusta tuntuu että ulkomaille muutossa jo sinäänsä on riittävästi eksotiikkaa minulle. Ainakin tässä vaiheessa elämääni.

Kuitenkin ennenkuin muutan Kreikkaan, on minulla edessäni vielä reilu viikko aherrusta kouluprojektien kanssa, kavereiden tapaamista, tavaroiden pakkaamista ja tänä iltana suklaakeksien valmistamista ristiäisiin.

Minulla on hieman sellainen tunne, etten millään saa kaikkea sitä tehtyä, mitä olen suunnitellut ennen maanantaita 14. tammikuuta, mutta toivottavasti voin kuitenkin astua lentokoneeseen rauhallisin mielin ja täynnä seikkailunhalua.