Muuttolinnun tie

Palasin Kreikkaan viime sunnuntaina onnistuneen Suomen kesän jälkeen. Lentokentällä minua tervehtivät Kreikan kuuma tuuli ja oma kulta. Olin jotenkin hämmentynyt hetken aikaa säätilan muutoksesta, sillä olin lähtenyt aamulla Vantaalta kolean syksyisen sateen saattelemana ja saavuin Kreikkaan 32 asteen helteeseen. Olin jo ehtinyt unohtaa, että Kreikassa kesä jatkuu pitkälle syyskuuhun ja joskus sen ohikin.

Suomen ja Kreikan yhteinen huono puoli on kamala byrokraattisuus. Molemmissa maissa läsnä ja silti niin eritavalla. Päätin kuitenkin jatkaa Suomessa aloittamaani byrokratian rattaissa juoksemista ja sain kuin sainkin hoidettua (lähes) kaikki paperiasiani kolmessa päivässä. Wow.

Suunnitelmat lähitulevaisuudesta alkavat hitaasti muotoutua ja katsotaan mitä ensi kevät tuo tullessaan. Sitä ennen kuitenkin luvassa kenkien ostoa, matka Istanbuliin häihin ja Jouluksi Suomeen. Blogissa todennäköisesti luvassa ruokareseptejä ja vaatesuunnitelmia. Kestäkää mukana. :D

Oikea numero

Olen tehnyt nyt pari viikkoa työtä, jossa joudun puhumaan puhelimessa paljon. Tänään soittaessani eräälle yhteyshenkilölle, puhelimesta vastasikin vanhan miehen ääni.
"Haloo, kuka? Minä en kuullut" Hän sanoi. Vastasin uudelleen nimeni ja kysyin oikeaa henkilöä puhelimeen.
"Ei täällä asu sellaista henkilöä" mies vastasi, johon minä tietenkin vastasin nopeasti
"Ahaa, olen todella pahoillani häiritsemisestä, minulle taisi tulla väärä numero." Sormet kulkivat nopeasti tietokoneella samaan aikaan ja merkitsin numeron vääräksi. Tietokone poisti sen saman tien tiedoistamme, mutta puhelu jatkui.
"Ei, älkää olko pahoillanne. Kun minulle ei ole kukaan soittanut eikä käynyt kylässä enää pitkään aikaan, on mukavaa kun joku muisti minut."
Sydämeni särkyi. Tilanne oli omituinen enkä osannut lopettaa puhelua tavalliseen tapaan. Onnistuin kysymään häneltä
"Ai, niinkö.. no mutta miten teidän kesä on mennyt?". Mies vastasi että hyvin. Seurasi pieni hiljaisuus. Työpaikan vilinä tunkeutui taas korviini ja muistin että henkilökohtaiset puhelut ovat kiellettyjä.
"Oikein hyvää syksyn jatkoa teille, kiitos, hei hei!" Sanoin ja mies vastasi toivotukseeni. Suljin puhelimen. Puhelinnumero oli kadonnut ja samoin sen toisessa päässä ollut henkilö. Minua kadutti valtavasti saman tien. Miksen ottanut miehen numeroa ylös? Olisin voinut tehdä jotain merkityksellistä ja soittaa hänelle vielä töiden jälkeen ja jutella hetken. Jutella vain, tuoda hieman elämää sinne missä sitä ei ehkä ollut.

Toivon etten koskaan unohtaisi tuota puhelua. Ja toivon, että jokainen joka tämän lukee, soittaa sille vanhukselle tai vanhemmalle, jolle ei ole soittanut pitkään aikaan. Suomi on julma yhteiskunta. Kun olet työkyvytön, olet hyödytön. Toivokaa silloin, että teidän lapsenne soittavat välillä.

Hyvä ruoka, parempi mieli

Tosin tällä kertaa päätän puhua ruuasta vain siksi, koska minulla on kauhea nälkä. Joudun paastoamaan huomiseen asti kolesterolimittauksen vuoksi ja kuinka ollakaan satun löytämään ainoastaan kuvia ruoasta katseltavaksi.

Jokatapauksessa haluan jakaa ohjeen yhteen ehkä parhaista salaateista joita olen maistanut. Sain tämän salaatin idean ja ohjeen yhdistämällä erään Kreikassa syömäni granaattiomena rucolasalaatin ja ystävättäreltäni saamani hedelmä-kashewsalaatin ohjeen ja lisäämällä hitusen omaa sekaan:



Salaatin ainesosat ovat seuraavat:
Tomaattia, kurkkua, fetaa, punasipulia, banaania, omenaa, kurpitsan ja auringonkukan siemeniä, kashew-pähkinöitä, rucolasalaattia ja salaattikastiketta. Paprikaakin voi lisätä. Kastikkeen tein sekoittamalla punaviinietikkaa, valkoista balsamicoa, oliiviöljyä, sitruunapippuria, basilikaa sekä tinjamia.

Ei sisällä yhtään lihaa ja maistuu taivaalliselta. Siemenet ja pähkinät kannattaa ruskistaa hieman pannulla ennen lisäystä. Lisäksi täytyy todeta tähän loppuun näin yleisellä tasolla, että suomalainen ruoka on kyllä mahtavaa. Uudet juurekset, parsakaali ja kukkakaali sekä marjat ovat vertaansa vailla ja lohelle ei löydy kalana voittajaa. Olen aina pitänyt suomalaisista kasviksista paljon, mutta muuton jälkeen sitä on oikeasti tajunnut, mikä arvo kotimaisella tuoreella ruualla on.

Ei pitäisi kirjoitella nälkäisenä blogia.

Piirtämisestä ja muista aktiviteeteista

Äitini kertoi minulle mielenkiintoisen pienen tarinan pari päivää sitten. Piirtelin tapani mukaan viimeisimmän innostukseni, sarjakuvatussien, parissa keittiössä kun puheeksi tuli harrastukseni aloittaminen. Äiti sanoi, että ollessani noin kolme vuotias olin kerran tullut hänen luokseen surullisena ja turhautuneena kertoen, etten osaa piirtää. 5-vuotias siskoni oli mielestäni huomattavan paljon taitavampi piirtäjä. Äitini vastasi siihen minulle, että minä voisin olla ihan yhtä hyvä piirtäjä kuin siskonikin, eikä minun täten tarvitse tehdä muuta kuin jatkaa piirtämistä. Sen jälkeen aloin tuomaan äitille piirustuksia nähtäväksi jatkuvasti. Ja nyt olen tässä ja kirjoitan jokaiseen ansioluettelooni harrastuksen kohdalle piirtämisen tärkeimpänä ja rakkaimpana harrastuksenani.

Mitä jos äitini olisi vastannut minulle kuten vanhemmat toisinaan tavanomaisesti vastaavat: "Kuule kyllä sinä voit olla hyvä jossain muussa, sisko on hyvä tässä ja sinä jossain muussa." Tämä olkoon opetus myös minulle. Lapsen unelmia ei koskaan saisi kieltää eikä eriarvoisuuden tai -tasoisuuden tunnetta korostaa. Yritän muistaa tämän sitten kun itse olen äiti.

Aikani Suomessa on mennyt ihanasti ja se tulee jatkumaan vielä elokuun loppuun asti. Vaikka minulla onkin ikävä rakastani Kreikassa, on tämä Suomen reissu sielunelämälleni korvaamaton. Tämä on kotini, ja Kreikka on kotini. Mutta Suomessa koti on jokapaikassa minusta tuntuu. Hiekkatiet ja koivumetsät, liikenteen hiljaisuus ja raikas tuuli. Siinä on koti. Jatkuva ongelmani on tietenkin sijainnista huolimatta ylitsevuotava tarpeeni tehdä projekteja. Voisin alkaa pitämään projekti-idea päiväkirjaa. Kirjoitan siihen kaikki ideat ja katson mitä niistä oikeasti lopulta toteutan. Tällä hetkellä lähimpänä listalla on graafinen materiaali erääseen tapahtumaan, yksi kesämekko, kokeellinen historiallisen kangaspanssarin teko, oman aloitetun sarjakuvan jatkaminen ja erään uuden sarjakuvan aloittaminen. Sen lisäksi on toki harrastukset ja aktiviteetit ja kaikki tapahtumat jotka kiinnostavat. Olen parantumaton :)

Pääsiäistä odotellessa

Minulla on kaksi viikkoa vapaata kieliopinnoista joten pidän tapani mukaan itseni kiireisenä kaiken muun tekemisen kanssa. Aloitin viimeviikolla käymään erään tuttavani luona tekemässä savitöitä, sillä hänellä on kotonaan pieni työpaja savitöille. Suunnitelmissani on tehdä hedelmävati, joka ei tule oikeastaan olemaan kovin erikoinen muodoltaan. Vadin erikoisuus tulee olemaan maalaus, jonka teen sen pohjalle. :)
Tässä on kuva tähän asti väkertämästäni:



// I have started making some pottery work since it has been a long time from the last time I got my hands dirty with clay. Working with clay and modelling is such a relaxing thing to do, I'm happy I have a chance for it now. //

Tänään on ollut kummallinen sää. Aamulla satoi vettä, päivällä paistoi aurinko ja sitten taas satoi ja ukkosti oikein kunnolla. Aamulla laitoin päälle syystakin ja päivällä olin taas farkkutakissa.. onneksi huomisesta viikonloppua kohden on luvattu pelkkää aurinkoa taivaan täydeltä ja lämpötilaa 23-25 asteen väliltä. Kävimme eräässä lähikauppaamme kauempana sijaitsevassa ruokakaupassa tänään ja kappas mitä hyllyltä löytyi: Hapankorppuja! Ja oikein aitoja suomalaisia sanoi pakkausseloste! Kysymykseen siitä mitä hapankorput oikeastaan ovat osasin vain sanoa että "Niihin tulee kauhea himo! Ei voi kuin syödä lisää jatkuvasti". Joten ostimme hapankorppuja.

//Always a happy day to find Finnish products in Greek supermarket. Here we have Rye crisp breads, that are considered as a very healthy bread product for their high value of fibre and low fat. I love them for those 3 reasons. 1. They taste great! 2. They are healthy and 3. They help with lowering cholesterol (in theory at least..)//

Laitoin hieman kukkia meidän olohuoneeseen tänään käveltyämme kukkatorin ohi matkalla keskustasta kotiin.

Miten kukat voivatkaan muuttaa niin täysin huoneen ilmeen. Joka kerta kun meillä on kukkia olohuoneen pöydällä, tuntuu kuin koko huone olisi jotenkin kokonaisempi. Minusta tuntuu, että jonain päivänä minulla tulee olemaan vielä valtava puutarha joka on täynnä hedelmäpuita ja kukkapuskia.

(Konsoliohjain pöydällä oli vahinko.. nyt se tuhosi herkän valokuvan tunnelman..)

//Flowers make a world of difference says I. Ofcourse they are on their best wild and free in the meadows.. but city appartment has its limitations. //

Ruokaa ja vapaa-aikaa

Koska ruoka on yksi Kreikan parhaista puolista, päätin laittaa pienen kollaasin yleensä tavernassa syömistämme ruuista, jotka ovat oman mieltymykseni mukaan valmistettu kasviksista ja merenelävistä. Seuraavat ovat otos yhden sunnuntaipäivällisen parhaista ruuista.


Ja tosiaan, ouzo maistuu parhaalle kun siihen lisää vähän jäitä ja vettä. Tällöin siitä voi nauttia ihan ruokajuomana ja minkä mahtavan yhdistelmän se tekeekään skubrin - savustetun makrillin kanssa.


Tutustuttuani kreikan tunneilla erääseen ranskalaiseen tyttöön, päätimme lähteä yhdessä viime perjantaina ulos. Ystäväni oli kuullut eräässä sarjakuvabaarissa järjestettävästä anime- ja cosplay illasta, joten suunnistimme sinne - tosin ilman pukeutumatta teeman mukaan. Baari oli niin tupaten täynnä, ettei siellä juuri mahtunut edes liikkumaan, mutta oli hauskaa huomata, miten helppoa on tutustua uusiin ihmisiin tuollaisissa teemabileissä. Huomasin jossain vaiheessa iltaa, että ohitseni käveli tyttö, jolla oli päällään vintage kimono, melko samanlainen millainen itselläni on vaatekaapin aarteena. Vaihdoimme pari sanaa ja loppuillan pälätimme niin pitkään, että kurkkuni on edelleen kipeä musiikin yli huutamisesta. Lisäksi saimme kutsun kesäkuun suurempaan cosplay-tapahtumaan. Saatamme jopa mennä!

Lauantaina lähdimme käymään Thessalonikin vuosittaisilla perinnemusiikkijuhlilla, jossa esitetään viikon aikana perinnemusiikkia ja tanssia ympäri Kreikkaa. Illan ohjelmassa oli Kreetalainen ja saaristolaismusiikki ja huomasin siinä olevan jonkin verran jopa suomalaisen kansanmusiikin tyyliä - josko kreetalainen musiikki on todella lennokasta ja pirteää jatkuvasti.

Kävimme viettämässä iltaa vielä muualla, mutta kun palasimme kotiin kuulin yhtäkkiä kadun varresta miu'untaa. Lähdin etsimään katukissanpentua, jotta voisin vähän paijata sitä, mutta äänet kantautuivatkin kadussa olevasta viemäriaukosta. Yritin houkutella valkoista kissanpentua ulos sieltä, mutta eihän se tietenkään tullut. Ehkä se oli jopa pudonnut noin metrin syvään sadevesiviemäriin (joka oli tosin tyhjä, koska ei ole satanut pitkään aikaan) eikä päässyt pois. Kävimme sitten ostamassa viereiseltä grilliltä lihavartaan ja heitimme lihat kissalle, sillä siihen aikaan lauantai-yöstä kukaan kaupungin työntekijä ei varmasti tulisi pelastamaan yhtä kaupungin tuhansista kujakissoista viemäriaukosta. Kävin tänään katsomassa viemäriaukkoa taas, mutta kissa oli kadonnut. Täytynee käydä katsomassa vielä huomenna.. toivottavasti joku pelasti sen tai se pääsi ylös omin neuvoin.

Muuten sunnuntai on mennyt Suomi-seuran tapaamisessa ja kevätmekkoa tehden. Laitan mekosta kuvan myöhemmin blogiin, sillä sain sen valmiiksi tänään parissa kolmessa tunnissa. Huomenna suuntaan erään suomalaisen tuttavan luo tekemään pitkästä aikaan savitöitä. Taisin viimeksi tehdä jotain savesta lukioaikoina. Jippii!

Opintoja

Aloitin opiskelemaan yliopistolla Kreikkaa viikko pari sitten ja vaikka tähän mennessä ei juuri uusia asioita olekaan tullut, on opiskeleminen hauskaa ja huomattavan paljon helpompaa kun on tarkka ohjelma jota seurata. Tämän vuoden puolella olen huomannut olevani aivan uudella asenteella Kreikassa. Aikaisemmin olen ehkä yrittänyt hieman liikaakin mukautua ympäristööni, jotta uusien asioiden hyväksyminen olisi helpompaa. Nyt kuitenkin on ihastuttavaa tavata muualta Kreikkaan tulleita ihmisiä ja jutella heidän kanssaan ulkomailla olemisesta, heidän kotimaistaan, kulttuurieroista ja matkustamisesta.

Sanoisin että luokkalaisteni syyt olla kreikassa ovat neljänlaisia: 1. Puoliso/kumppani on kreikkalainen, 2. Tullut Kreikkaan pitämään hauskaa, 3. Tullut Kreikkaan arkeologisen kiinnostuksen tähden tai 4. Tullut Kreikkaan opiskelemaan. Luokassamme on ihmisiä niin Koreasta, Turkista, Ranskan polynesiasta, Amerikasta ja eri puolilta Afrikkaa ja Eurooppaa. Minulla on sellainen tunne, että tulen (tulemme) vielä matkustelemaan paljon. En tiedä milloin, mutta tiedän että minun täytyy nähdä enemmän. Minua kiehtoo kaikki nämä kulttuurierot jotka näkyvät niin selvästi eri kansallisuuksissa ja samalla se, että pohjimmiltaan kaikki ovat niin samanlaisia.

Kaikesta kaukokaipuustani huolimatta huomasin pari päivää sitten, että minulla on myös ikävä Suomeen. Kun kesä tulee lähemmäs, kaipaan yhä enemmän raikasta ruohoa jalkojeni alla ja hiljaisia kesäöitä. Haluan tavata kaikki tutut ja sukulaiset ja grillata makkaraa. Eräs täällä asuva suomalainen sanoi sen miten itsekin asian koen: "Kun lentokone alkaa laskeutua Helsinki-Vantaalle, tiedän saapuvani kotiin. Ja kun lento taas saapuu takaisin Kreikkaan, tiedän taas saapuvani kotiin." Varoituksen sana kaikille teille, jotka mietitte maailmalle lähtöä - se varastaa sydämesi, jos et ole riittävän muukalaisvihainen, jörmy ja omista paljon ennakkoasenteita. Vitsi vitsinä, mutta kyllä maailmalle voi sydämensä menettää, olen varma siitä.

Kävimme pohjois-Kreikan Suomiseuran kanssa kuukausitapaamisessa syömässä tavernassa ja illasta tuli huippuhauska. Nauroimme jatkuvasti, kaikki kertoivat hauskoja, järkyttäviä ja uskomattomia tarinoita niin Suomesta kuin Kreikastakin. Lopulta olimme tavernassa niin kauan, että muiden lähdettyä tavernan tarjoilijat alkoivat mulkoilla meitä sulkiessaan ovia.

Vaikeuksia on toki joka päivä ja vastoinkäymisiä, mutta varmasti hyvät hetket eivät olisi niin kauniita ilman vertailukohtia. Lisäksi, olen vielä tässä ja olen onnellinen. Eipä siis syytä valittaa. :)

Ideoita ja inspiraatioita

Viikonloppu vierähti varsin kotoisissa tunnelmissa, sillä ensimmäistä kertaa Kreikkaan muuton jälkeen olen tavannut ja kahvitellut paikallisten suomalaisten kanssa. Odotin oikeastaan aivan liian kauan ennenkuin tapasin heidät, mutta nyt olo on mahtava. Vaude, vaikkei sitä ajattelekaan että täällä ihan ypöyksin on, silti, nyt tunnen kuuluvani enemmän Kreikkaan. Jatkossa aionkin pysyä tiiviissä yhteydenpidossa heidän kanssaan ja seurattuani heidän kreikankielistä keskustelua minulla on pitkästä aikaa kunnon motivaatio kreikankielen opiskeluun.

Voisin sanoa, että olen lopullisesti haksahtanut ompeluun taas, ainoana ongelmanani se, etten tiedä mistä aloittaa. Minulla on mielessäni jo kokonainen vaatemallisto, mutten oikeastaan tarvitse niistä yhtäkään kappaletta todella. Mutta varmasti toteutan ainakin jotain! Menköön ne sitten vaikka siihen vaatekaappikategoriaani joka kuuluu nimikkeen "Vaatteet jotka on liian hienoja käytettäväksi, joten jätän ne tulevaisuudessa tyttärelleni retrolöydöiksi" alle. Ensimmäisenä etsin käteeni Pantonen väriskaalan täksi kevääksi, joka näyttää seuraavalta:



Lisäksi ensimmäisenä toteutuslistalla ja jo työn alla on seuraavanlainen idea:

Mikä ihme se on? No sehän on vyö, mutta yllätykseksi jää näyttääkö lopputulos todella tuolta suunnitelmaltani.. :)

Lisäksi olen löytänyt muutamia ihastuttavia nettisaitteja joista mielenkiintoisia sisustuskankaita myy Bonbon-kakku:
Bonbon kakkuun -->

Eipäs tässä sitten muuta kuin jatkan rentoa sunnuntai-iltaa ja huomenna alkaa taas uusi viikko kaurapuurolla ja kuntosalilla (kipeänä olemisen vuoksi kävin kuntsikalla vähemmän viimeviikolla)

Ajatuksia yhteiskunnasta

Näinhän siinä käy että joka kerta kun ulkona sataa, minä kirjoitan blogiin :) Muuten nimittäin olisin ulkona nuuhkimassa kevättuulta. Minulle on tullut selkeä rutiini salilla käymisestä, muotilehtien lukemisesta ja musiikin kuuntelusta. Joo, onhan se vähän pinnallista.. mutta pidän siitä, minkäs voin! Salimusiikkini vaihtelee oikeastaan kaikesta Paula Koivuniemen ja trancen väliltä, mutta yleensä listalla soi ainakin pari U2:sta ja George Michaelia, sekä Black Eyed Peasia. Voisin sanoa, että salilla käynti tyhjentääkin mieleni sopivasti antaen tilaa uusille inspiraatioille.

Kotona keskustelut ovat olleet paljon Kreikan yhteiskunnallisissa ongelmissa ja Suomen sekä Kreikan vastakkainasettelulta ei ole vältytty. Joskus ystäväni kyselevät "miksi Kreikassa hoidetaan asian noin?", enkä tiedä selkeää vastausta aina. Mielestäni on hyvä ja tarpeellinen asia keskustella asioista, mutta joskus, joitain asioita ei vain voi verrata toisiinsa, ei ole mielekästä verrata Suomea ja Kreikkaa. Silloin päätyisi käsittelemään asioita perin mustavalkoisesti.

Jossain asioissa toki voidaan vertailla, kuten tilastoihin perustuen: Kreikan televisiossa näytettiin pari päivää sitten dokumentti, jossa kreikkalaiset pohtivat opiskelun erilaisuutta Kreikassa verrattuna maailman parhaaseen opiskelusysteemiin, eli Suomeen. Itsekin ihmettelin tätä eroa katsottuani dokumentin. Miten voi olla mahdollista että kreikkalainen 18-vuotias opiskelija lukee kokeisiin aamusta iltaan, opettajat ovat yleensä motivoituneita ja koulupäivän jälkeinen tutorointi on yleistä, mutta silti Kreikka on opiseluvertailussa pudonnut jatkuvasti alaspäin ja oli muistaakseni jossain sijalla 38.

Helsingin II Norssi on kai edelleen yksi Helsingin parhaista lukioista, lukio jossa minä opiskelin siis myös. Voisin sanoa, että kolme sanaa kiteyttävät lukio-opintoni: Vapaus, arvostus ja inspiraatio. Okei, oli huonoja päiviä, mutta oikeasti, lukioaika oli loistavaa! Jotkut kreikkalaiset, jotka katsoivat tuon dokumentin suomalaisesta opetuskäytännöstä eivät voineet käsittää miten voi olla mahdollista, että opiskelemalla huomattavasti vähemmän saadaan maailman parhaita tuloksia. Ei ole järkevää, että antamalla oppilaan itse valita hän valitsee opiskella puhtaasta kiinnostuksesta asioita kohtaan.

Kreikassa opetusministeri on aina puoleen alainen joten kun puolue vaihtuu, vaihdetaan opetusmenetelmää ja -ministeriä. Ei siis oppilaiden parhaaksi vaan puoleen vallankäytön mukaan. Kysyn usein näistä asioista, miksei kukaan halua muutosta? Jos kaksi valtapuoluetta eivät ole osanneet tehdä muuta 20 vuoden aikana kuin lupailla kaikkea, miksei kansa päätä toisin? Jos kreikkalaiset rakastavat merellistä luontoaan niin paljon kuin sanovat, miksi ihmisille on niin helppoa tehdä jokapäivä päätös olla välittämättä ympäristöstä? Ihmiset eivät syystä luota hallitukseen, mutta silti aina valitsevat samat henkilöt valtaan. Miksi?

Ei kai ole minun tehtäväni selvittää näitä kaikkia asioita, mutta se on tarpeen minulle, jotta opin ymmärtämään. Jotta lopetan tuomitsemasta, ennenkuin todella ymmärrän tilanteen laajuuden. Kreikka on valtio jonka historiaa ei tarvitse käydä läpi. Jokainen länsimainen tietää kulttuurin, tieteen ja filosofian kodin, johon toki usein kreikkalaiset itsekin ylpeänä viittaavat puheessaan. Sen jälkeen tuli Bysantin valtakausi ja Konstantinopoli, joka kreikkalaisille itselleen oli ilmeisesti kansakunnallisesti vielä tärkeämpää aikaa. Sen jälkeen Kreikka oli vielä 300 vuotta turkkilaisten miehittämä. Itämainen musiikki ja ruokakulttuuri sekoittuivat kreikkalaiseen kulttuuriin.. näin olen ainakin ymmärtänyt.

Nykyään Kreikan väestöstä osa koostuu monista pienistä kulttuureista; slaaveista, albaaneista, romaaneista ynnä muista.. kysymys kuuluukin, mitä on olla kreikkalainen nykyään? Tietävätkö kreikkalaiset itsekään todella? Minne he sijoittavat itsensä maailmassa, länteen vai itään? Kreikka haluaa olla osa länttä, mutta heidän kulttuurinsa on osittain voimakkaasti itä-vaikutteinen. Ehkä kansakunnan identiteettikriisi selittää tätä käytöstä, jossa lyhyen tähtäimen suunnitelmat näyttelevät tärkeintä roolia. Usein puhutaan antiikin historiasta, mutta harva kertoo missä näkee Kreikan ja itsensä 10 vuoden päästä tästä. En halua yleistää asiaa muuten kuin tässä yhdessä kirjoituksessani, enkä missään nimessä yritä verrata Kreikkaa mihinkään muuhun valtioon. Jokaisella maalla on hyvät ja huonot puolensa.

Toivon vain, että jonain päivänä näkisin ihmisten käyttävän enemmän läheistä kierrätyspistettä ja että kadut eivät olisi täynnä vieri viereen parkkeerattuja autoja. Monilla tuntemillani ihmisillä on hienoja ajatuksia, kunpa useampi heistä alkaisi uskoa niiden mahdollisuuteen. Kreikassa on niin paljon kauneutta ja potentiaalia.. mutta kuka todella haluaa uskoa siihen?

Ehkäpä nuo viimeiset sanat pätevät ihan kaikkiin ihmisiin kansakunnasta riippumatta, jos sen niin haluaa esittää. Uskaltakaa uskoa omiin unelmiinne. :)

Kelluminen

Ajatusten virtaa tällä kertaa:

Lueskelin tuttujeni blogeja netistä ja huomasin ajatuksissani käyväni läpi heidän kertomiaan tapahtumia, mutta jotenkin toisenlaisessa olotilassa. Pystyn toki samastumaan heidän kokeumuksiinsa, mutta ne ovat joskus niin kaukana etten ole enää pitkään aikaan vaivannut mieltäni sellaisilla asioilla. Toisinaan tuntuu kuin lipuisin jotenkin asioiden välissä, niinkuin meressä kellutaan ja veden alla korvasi eivät kuule muuta kuin kohinaa. Kreikkalaiset ihmiset rakastavat juorujen (juoru on turhan negatiivinen sana tosin) kertomista ja niin taitavat suomalaisetkin, mutta molemmat kertovat asiat jotenkin eritavalla. Kun on kaukana suomalaisista tarinoista ja ei täysin ymmärrä koko sisältöä kreikkalaisissa tarinoissa, sitä joskus ihmettelee miten ihmisillä on niin paljon puhuttavaa.

Huomasin myös eilen miettiväni miten jotkut tuntemani ihmiset ovat niin rohkeita, kun lähtevät yksin kaikenlaisille reissuille ja kunpa olisin itsekin niin rohkea. Sitten nauratti kun tajusin katsoa peiliin.

Pitäisiköhän minun olla nyt huolissani itsestäni, kun alan osoittaa merkkejä erakoitumisesta. En tosin usko, että olen erakoitumassa. Kyse on oikeastaan siitä, että minulla on paljon aikaa nykyään yksin ja paljon aikaa käydä läpi omaa suhtautumistani erilaisiin asioihin. Ehkä nyt on aika lähteä kahville parin ystävän kanssa ja puhua turhanpäiväisyyksiä!

Joskus mietiskelen, missä on se kiintopisteeni elämässäni, jota kohden kuljen tällä hetkellä. Yleensä minulla nimittäin on tavoitteita jatkuvasti, ideoita, joita kaikkia en edes ehdi toteuttaa ajan puuteessa. Tällä viikolla huomaan kuitenkin tuon kiintopisteen kadonneen, ainakin väliaikaisesti. En kuitenkaan ole asiasta huolissani, se tulee takaisin omalla ajallaan. On tärkeää oppia siitäkin miltä tuntuu, kun suunnitelmallinen ihminen ei kerrankaan tiedä suunnitelmaansa.

Aloitan kiintopisteeni etsimisen pienten suunnitelmien rakentamisesta, kuten siitä että lähden salille. Sitten piirrän jonkin aikaa ja sitten lähden kaupungille. Noin. Eihän se ollutkaan niin vaikeaa. :)

Tästä eteenpäin

Tarkistin eilen suoritukseni kouluni portaalista, sen jälkeen kun olin palauttanut avaimet ja paperit ja jättänyt lopputyöni myös. Portaalin totesi minulle 240/240. Eli kaikki opinnot suoritettu. Olen valmis vihdoin, ei enää jahkaamista tulevaisuudesta. Minun ei enää tarvitse henkisesti palata takaisin ja ajatella, "Sitten kun opintoni ovat valmiit, kyllä se aika vielä tulee".

Toiset voivat ihmetellä miksi suhtaudun valmistumiseen kuin se olisi jotain suurempaakin. Onhan monet valmistuneet minua ennen ja minun jälkeeni. Minun kohdallani ei ole kuitenkaan kysymys vain opiskelusta ja valmistumisesta, insinöörin papereista. Totuus on että minä kasvoin aikuiseksi vihdoin näiden lähivuosien aikana. Jouduin vastakkain sellaisten asioiden kanssa, joilta ei voinut sulkea silmiään. Ja olen vihdoin löytänyt asioita jotka kadotin vuosia sitten. Eräs ihminen totesi minulle tässä syksyllä, että olen muuttunut ja viittasi sillä siihen että olen joku toinen ihminen. Ehkei hän sitten koskaan tuntenutkaan minua. Sillä olen enemmän oma itseni kuin vuosiin. :)

Koulu ei ole todellakaan ollut läpihuutojuttu minulle. Se olisi varmaan ollut paljon helpompi jos olisin ollut kaikin puolin onnellinen elämässäni, en olisi halunnut muuttaa asioita ja jos alistuisin vain hyväksymään sen mitä kohdallani on. Lisäksi, vaikka tiedänkin ettei kukaan asianomaisista tätä tule koskaan lukemaan, toivon sydämeni pohjasta että Metropolia-AMK muistuttaisi tietyille opettajilleen pedagogisista kyvyistä. On järkyttävää huomata, miten sosiaalisesti kyvyttömiä ihmisiä päästetään opetustyöhön. Toisaalta taas, kiitos niille toisille jotka auttoivat ja toimivat oikein. Heidän kaltaisten opettajien vuoksi oppilailla on jatkossakin motivaatiota työelämässä.

Nyt kaikki on hyvin. Olen käynyt parin tunnin sauvakävelylenkillä ja edessäni on lautasellinen kuumaa kalakeittoa ja kuuntelen U2:sta. Unelmoin, piirtelen ja suunnittelen vaatteita ommeltavaksi. Mutta osaisinko arvostaa tätä hetkeä jos en olisi nähnyt sen eteen niin paljon vaivaa? Jos en olisi joutunut kysymään itseltäni todella mitä haluan ja onko minulla rohkeutta toteuttaa sitä.

Saa nähdä mitä elämä tuo siis mukanaan tästä eteenpäin. Ensiviikolla lähden Kreikkaan, mutta siitä en tiedä, missä taas olemme vuoden päästä. Ihanaa päästä vihdoin Kostan luo, yhdessä unelmien rakentaminenkin on hauskempaa!

Noora Heiskanen, savolaissankari ja maailmanvalloittaja, over and out.

Sekaisin Helsinki-lifestylestä

Nyt täytyy kyllä todeta, että pidän Helsingistä kaupunkina todella paljon. Helsinki on todella kaunis paikka ja kaikki toimii niin hyvin. Ja monesti saa olla täysin yksin vaikka keskellä kantakaupunkia, kunhan valitsee hetken oikein. Olen aloittanut muutamat kerrat päiväni menemällä keskustaan kahville ja lueskelemalla siinä samalla kokeisiin. Tauot tulevat siinä samalla vietettyä uppoutuen kahvilan naistenlehtiin.

Tänään istuessani Johto-kahvilassa Kampin 5. kerroksessa aamutuimaan aloin mietiskelemään olenkohan pahastikin hurahtanut life-styleen. Selailin kädessäni sisustuskehteä ja ihastelin kahvilan pöytävalaisinten kivaa designia. Samalla huokailin Eero Aarnion tuoleja ja mietiskelin miten saisin tehtyä oman kierrätyspallovalaisimeni. Näin on käynyt ennenkin sitäpaitsi. Minusta on ihanaa istua Helsingissä yksin jossain kahvilassa aamulla, kun kaikki vasta kiiruhtavat töihin. Thessalonikissa tuskin löytää tyhjää kahvilaa koskaan, tai sitten siinä paikassa on jotain pahasti vialla.

Jep, Helsingin kaunein puoli on sen rauhallisuus. Voisin hyvin kuvitella Hayao Miyazakin tekevän seuraavan animaationsa taustaksi Helsingin maisemia. Elokuvan nuori sankaritar työskentelee Cafe lasipalatsissa ja kaikki raitiovaunut ovat niitä vanhoja kakkosratikan näköisiä. Sitten lokki varastaa lörtsyn sankarittaren kädestä kauppatorilla ja kuvakulma kiitää yli katajanokan..

Yritin tässä pari viikkoa sitten ottaa kuvia Helsingistä jotka voisin teettä tauluiksi Kreikan asuntoomme. Kunhan kokeet ovat ohi tartunkin tähän suunnitelmaan ja editoin valokuvat valmiiksi. Suurimmassa osassa niistä kuvista tosin sataa, mutta taisin saada myös pari aurinkokuvaa.