Näinhän siinä käy että joka kerta kun ulkona sataa, minä kirjoitan blogiin :) Muuten nimittäin olisin ulkona nuuhkimassa kevättuulta. Minulle on tullut selkeä rutiini salilla käymisestä, muotilehtien lukemisesta ja musiikin kuuntelusta. Joo, onhan se vähän pinnallista.. mutta pidän siitä, minkäs voin! Salimusiikkini vaihtelee oikeastaan kaikesta Paula Koivuniemen ja trancen väliltä, mutta yleensä listalla soi ainakin pari U2:sta ja George Michaelia, sekä Black Eyed Peasia. Voisin sanoa, että salilla käynti tyhjentääkin mieleni sopivasti antaen tilaa uusille inspiraatioille.
Kotona keskustelut ovat olleet paljon Kreikan yhteiskunnallisissa ongelmissa ja Suomen sekä Kreikan vastakkainasettelulta ei ole vältytty. Joskus ystäväni kyselevät "miksi Kreikassa hoidetaan asian noin?", enkä tiedä selkeää vastausta aina. Mielestäni on hyvä ja tarpeellinen asia keskustella asioista, mutta joskus, joitain asioita ei vain voi verrata toisiinsa, ei ole mielekästä verrata Suomea ja Kreikkaa. Silloin päätyisi käsittelemään asioita perin mustavalkoisesti.
Jossain asioissa toki voidaan vertailla, kuten tilastoihin perustuen: Kreikan televisiossa näytettiin pari päivää sitten dokumentti, jossa kreikkalaiset pohtivat opiskelun erilaisuutta Kreikassa verrattuna maailman parhaaseen opiskelusysteemiin, eli Suomeen. Itsekin ihmettelin tätä eroa katsottuani dokumentin. Miten voi olla mahdollista että kreikkalainen 18-vuotias opiskelija lukee kokeisiin aamusta iltaan, opettajat ovat yleensä motivoituneita ja koulupäivän jälkeinen tutorointi on yleistä, mutta silti Kreikka on opiseluvertailussa pudonnut jatkuvasti alaspäin ja oli muistaakseni jossain sijalla 38.
Helsingin II Norssi on kai edelleen yksi Helsingin parhaista lukioista, lukio jossa minä opiskelin siis myös. Voisin sanoa, että kolme sanaa kiteyttävät lukio-opintoni: Vapaus, arvostus ja inspiraatio. Okei, oli huonoja päiviä, mutta oikeasti, lukioaika oli loistavaa! Jotkut kreikkalaiset, jotka katsoivat tuon dokumentin suomalaisesta opetuskäytännöstä eivät voineet käsittää miten voi olla mahdollista, että opiskelemalla huomattavasti vähemmän saadaan maailman parhaita tuloksia. Ei ole järkevää, että antamalla oppilaan itse valita hän valitsee opiskella puhtaasta kiinnostuksesta asioita kohtaan.
Kreikassa opetusministeri on aina puoleen alainen joten kun puolue vaihtuu, vaihdetaan opetusmenetelmää ja -ministeriä. Ei siis oppilaiden parhaaksi vaan puoleen vallankäytön mukaan. Kysyn usein näistä asioista, miksei kukaan halua muutosta? Jos kaksi valtapuoluetta eivät ole osanneet tehdä muuta 20 vuoden aikana kuin lupailla kaikkea, miksei kansa päätä toisin? Jos kreikkalaiset rakastavat merellistä luontoaan niin paljon kuin sanovat, miksi ihmisille on niin helppoa tehdä jokapäivä päätös olla välittämättä ympäristöstä? Ihmiset eivät syystä luota hallitukseen, mutta silti aina valitsevat samat henkilöt valtaan. Miksi?
Ei kai ole minun tehtäväni selvittää näitä kaikkia asioita, mutta se on tarpeen minulle, jotta opin ymmärtämään. Jotta lopetan tuomitsemasta, ennenkuin todella ymmärrän tilanteen laajuuden. Kreikka on valtio jonka historiaa ei tarvitse käydä läpi. Jokainen länsimainen tietää kulttuurin, tieteen ja filosofian kodin, johon toki usein kreikkalaiset itsekin ylpeänä viittaavat puheessaan. Sen jälkeen tuli Bysantin valtakausi ja Konstantinopoli, joka kreikkalaisille itselleen oli ilmeisesti kansakunnallisesti vielä tärkeämpää aikaa. Sen jälkeen Kreikka oli vielä 300 vuotta turkkilaisten miehittämä. Itämainen musiikki ja ruokakulttuuri sekoittuivat kreikkalaiseen kulttuuriin.. näin olen ainakin ymmärtänyt.
Nykyään Kreikan väestöstä osa koostuu monista pienistä kulttuureista; slaaveista, albaaneista, romaaneista ynnä muista.. kysymys kuuluukin, mitä on olla kreikkalainen nykyään? Tietävätkö kreikkalaiset itsekään todella? Minne he sijoittavat itsensä maailmassa, länteen vai itään? Kreikka haluaa olla osa länttä, mutta heidän kulttuurinsa on osittain voimakkaasti itä-vaikutteinen. Ehkä kansakunnan identiteettikriisi selittää tätä käytöstä, jossa lyhyen tähtäimen suunnitelmat näyttelevät tärkeintä roolia. Usein puhutaan antiikin historiasta, mutta harva kertoo missä näkee Kreikan ja itsensä 10 vuoden päästä tästä. En halua yleistää asiaa muuten kuin tässä yhdessä kirjoituksessani, enkä missään nimessä yritä verrata Kreikkaa mihinkään muuhun valtioon. Jokaisella maalla on hyvät ja huonot puolensa.
Toivon vain, että jonain päivänä näkisin ihmisten käyttävän enemmän läheistä kierrätyspistettä ja että kadut eivät olisi täynnä vieri viereen parkkeerattuja autoja. Monilla tuntemillani ihmisillä on hienoja ajatuksia, kunpa useampi heistä alkaisi uskoa niiden mahdollisuuteen. Kreikassa on niin paljon kauneutta ja potentiaalia.. mutta kuka todella haluaa uskoa siihen?
Ehkäpä nuo viimeiset sanat pätevät ihan kaikkiin ihmisiin kansakunnasta riippumatta, jos sen niin haluaa esittää. Uskaltakaa uskoa omiin unelmiinne. :)
No comments:
Post a Comment