Kiirettä pitää

Voin vain olla onnellinen siitä tällä hetkellä, että päivät ovat niin pitkiä ja valoisia. Muuten en ehtisi tehdä yhtikäs mitään. Töissä menee usein ylitöiksi, huomaamatta puoli tuntia vähintään ja sen jälkeen lähden treenaamaan. Olen ottanut kesätavakseni käydä treenaamassa 6 kertaa viikossa, tanssia, uintia, sauvakävelyä, rullaluistelua yms. joten käytännössä siihen menee jotakuinkin jokainen ilta. Kun palaan kotiin kahdeksan ja kymmenen välissä, jää aikaa juuri muutama hetki kaivaa piirtopöytä eteen ja vetää pari nopeaa viivaa. Tuntuu, että olen superkiireinen, vaikka sinänsä stressiä minulla ei olekaan. Ja miksi olisi? Pidän tekemisestä, toisinaan vain toivon että päivä olisi vielä pari tuntia pidempi, jotta ehtisin tehdä lisää.

Olen alkanut kyllä jo mielessäni uneksimaan Skiathoksen lomasta heinäkuussa. Ihanaa, oikein rehellinen rantaloma hyvätasoisessa hotellissa. Siispä sitä odotellessa. :)

Flashback

Olen ollut tänään ja eilen muotoiluinstituutissa valintakokeissa 3D- suunnitteluun. Tehtävät olivat minusta ihan hauskoja ja niitä sai toteuttaa aika vapaasti, kunhan muisti, että kuvat arvostellaan ilmeikkyyden, sommittelun ja syvyyden perusteella. Olin vaatesuunnittelun valintakokeessa vuonna 2002 samassa paikassa, haastateltavana, valintakokeissa ja lopulta opiskelemassa.

Muistan kuinka meidän luokalla oli eräs 26-vuotias. Hän vaikutti  niin paljon vanhemmalta kuin me muut. Me olimme vasta-alkajia liittyen mihinkään designiin, hän taas oli jo opiskellut kenkäsuunnittelijaksi. Hän teki uskomattomia piirrustuksia. Hän vastasi haastattelussa varmasti ja tuomarit nyökkäilivät. En muista, mitä sanoin itse valintakokeessa silloin, mutta nyt vastasin:

"Olen opiskellut insinööriksi ja kiinnostukseni liittyy molekyylilääketieteen kuvantamenetelmiin kolmiulotteisten mallien avulla, joiden saralla on nykyään myös paljon kysyntää työmarkkinoilla. Niin.. ja pelaan tietokonetta joten olen kiinnostunut pelisuunnittelusta."

Tuomarit nyökkäilivät ja siirtyivät seuraavaan. Tuli pakostakin fiilis, että olin jonkinlaisessa flashbackissa. Koin olevani silloin niin vanha ja koen olevani nyt niin nuori. Ja siitä on jo 8 vuotta aikaa. Kävellessäni muotsikan käytäviä mielessäni risteili sekavia ajatuksia. Ehkä olen tällä kertaa kypsä tänne?

Tässä joka tapauksessa tämän päivän työni, josta otin kännykällä valokuvan. Aiheena oli siis 4-8 kuvan mainos Parcour-kengille:

Kuva on toteutettu Copic marker-tusseilla, mutta valitettavasti jossain vaiheessa Cold Grey 1 värini ehtyi ja jouduin jättämään kuvan osittain haaleaksi. Lisäksi en edelleenkään omista kuin esim. yhden vihreän sävyn joten yritin olla luova.

Ainiin! Ja kuvan kaupunki on Thessaloniki selvästi. Jännää kuinka mieleeni on syöpynyt se kuva jota olen aina katsellut kattojen yli terassilla.