My kind of meditative

Thermaikoksen lahden yli vyöryvät ukkospilvet
Myrskytuuli
Kattoterassi josta näkee koko kapungin allaan
Tanssitreenit kun kukaan muu ei uskaltaudu ulos
Ja Tämä biisi kuulokkeissa:

Muuttolinnun tie

Palasin Kreikkaan viime sunnuntaina onnistuneen Suomen kesän jälkeen. Lentokentällä minua tervehtivät Kreikan kuuma tuuli ja oma kulta. Olin jotenkin hämmentynyt hetken aikaa säätilan muutoksesta, sillä olin lähtenyt aamulla Vantaalta kolean syksyisen sateen saattelemana ja saavuin Kreikkaan 32 asteen helteeseen. Olin jo ehtinyt unohtaa, että Kreikassa kesä jatkuu pitkälle syyskuuhun ja joskus sen ohikin.

Suomen ja Kreikan yhteinen huono puoli on kamala byrokraattisuus. Molemmissa maissa läsnä ja silti niin eritavalla. Päätin kuitenkin jatkaa Suomessa aloittamaani byrokratian rattaissa juoksemista ja sain kuin sainkin hoidettua (lähes) kaikki paperiasiani kolmessa päivässä. Wow.

Suunnitelmat lähitulevaisuudesta alkavat hitaasti muotoutua ja katsotaan mitä ensi kevät tuo tullessaan. Sitä ennen kuitenkin luvassa kenkien ostoa, matka Istanbuliin häihin ja Jouluksi Suomeen. Blogissa todennäköisesti luvassa ruokareseptejä ja vaatesuunnitelmia. Kestäkää mukana. :D

Oi ihana toukokuu

Kreikan ilmastosta Toukokuu taitaa olla lähimpänä sellaista heinäkuuta Suomessa, jonka toivoisi toistuvan joka vuosi. Ulkoilmatorit pursuavat tuoreita huokeita hedelmiä (kilo mansikoita maksaa 2 euroa.. minusta se on hyvä hinta!) ja appelsiinipuut kukkivat. Sää on hyvä, mutta siitä puuttuu vielä välimeren kesän kuumuus ja tuuli on leudon lämmin. Tällainen sää saa minut myös haikeaksi tuntemattomasta syystä. Kaipaan Suomeen ja Kreikkaan yhtäaikaa ja olen oikeastaan täysin tyytyväinen tähän hetkeen. Mutta silti, tunnen halua lähteä jonnekin. Viettäessään aikaa niin monien ihmisten kanssa, jotka ovat kotoisin muualta, toiset heistä vain läpikulkumatkalla Kreikassa ja toiset täällä pysyäkseen, huomaa itse tulevansa levottomaksi. Sitä haluaisi pysyä tässä ja käydä kaikkialla yhtäaikaa. Olen sanonutkin sen kai aikaisemmin, mutta mielestäni jokaisen ihmisen tulisi asua edes hetki ulkomailla. Edes hetki olla muukalainen ja oppia ymmärtämään muita kulttuureja. Matkustaa ilman hotellia ja matkaoppaita ja valmistaa itse ruokansa. Ehkä sen lisäksi, että se avartaa omaa sydäntä ja mieltä, muutamia konflikteja pystyttäisiin välttämään.

Äiti, siskoni ja kummipoikani tulevat vierailulle tällä viikolla ja on ihanaa jo valmiiksi suunnitella, kuinka teemme yhdessä tuoreita salaatteja ja paistamme kalaa ja vartaita ja lähdemme pienille rantareissuille kaupungin ulkopuolelle. Ehkäpä tällä kertaa voisimme jopa vierailla Thessalonikin museoissa, sillä viimeksi ne jäivät väliin. Olen itse valtavan kiinnostunut Thessalonikin värikkäästä historiasta, joten edessä taitaakin olla seuraavaksi "the Ghosts of Thessaloniki" kirjan lukeminen. Se on kuulemma taidokas teos joka kertoo kulttuurien kohtaamisista kaupungissa.

Nyt lienee aika lähteä salille, sillä vaikka viimeviikkoisen vaelluksen jälkeen olenkin vältelly salia tietoisesti (sain molemmat isovarpaani kipeäksi pitkäksi aikaa liian pienistä kengistä), on lienee aika alkaa taas treenaamaan. Saapunut kesä pitää minut hyvällä mielellä muutenkin, mutta varsinkin harmaampiin vuodenaikoihin liikunta on välttämätöntä positiivisella mielellä pysymiseksi. Liikunnan voimalla inspiraatiokin saa siivet.

Opintoja

Aloitin opiskelemaan yliopistolla Kreikkaa viikko pari sitten ja vaikka tähän mennessä ei juuri uusia asioita olekaan tullut, on opiskeleminen hauskaa ja huomattavan paljon helpompaa kun on tarkka ohjelma jota seurata. Tämän vuoden puolella olen huomannut olevani aivan uudella asenteella Kreikassa. Aikaisemmin olen ehkä yrittänyt hieman liikaakin mukautua ympäristööni, jotta uusien asioiden hyväksyminen olisi helpompaa. Nyt kuitenkin on ihastuttavaa tavata muualta Kreikkaan tulleita ihmisiä ja jutella heidän kanssaan ulkomailla olemisesta, heidän kotimaistaan, kulttuurieroista ja matkustamisesta.

Sanoisin että luokkalaisteni syyt olla kreikassa ovat neljänlaisia: 1. Puoliso/kumppani on kreikkalainen, 2. Tullut Kreikkaan pitämään hauskaa, 3. Tullut Kreikkaan arkeologisen kiinnostuksen tähden tai 4. Tullut Kreikkaan opiskelemaan. Luokassamme on ihmisiä niin Koreasta, Turkista, Ranskan polynesiasta, Amerikasta ja eri puolilta Afrikkaa ja Eurooppaa. Minulla on sellainen tunne, että tulen (tulemme) vielä matkustelemaan paljon. En tiedä milloin, mutta tiedän että minun täytyy nähdä enemmän. Minua kiehtoo kaikki nämä kulttuurierot jotka näkyvät niin selvästi eri kansallisuuksissa ja samalla se, että pohjimmiltaan kaikki ovat niin samanlaisia.

Kaikesta kaukokaipuustani huolimatta huomasin pari päivää sitten, että minulla on myös ikävä Suomeen. Kun kesä tulee lähemmäs, kaipaan yhä enemmän raikasta ruohoa jalkojeni alla ja hiljaisia kesäöitä. Haluan tavata kaikki tutut ja sukulaiset ja grillata makkaraa. Eräs täällä asuva suomalainen sanoi sen miten itsekin asian koen: "Kun lentokone alkaa laskeutua Helsinki-Vantaalle, tiedän saapuvani kotiin. Ja kun lento taas saapuu takaisin Kreikkaan, tiedän taas saapuvani kotiin." Varoituksen sana kaikille teille, jotka mietitte maailmalle lähtöä - se varastaa sydämesi, jos et ole riittävän muukalaisvihainen, jörmy ja omista paljon ennakkoasenteita. Vitsi vitsinä, mutta kyllä maailmalle voi sydämensä menettää, olen varma siitä.

Kävimme pohjois-Kreikan Suomiseuran kanssa kuukausitapaamisessa syömässä tavernassa ja illasta tuli huippuhauska. Nauroimme jatkuvasti, kaikki kertoivat hauskoja, järkyttäviä ja uskomattomia tarinoita niin Suomesta kuin Kreikastakin. Lopulta olimme tavernassa niin kauan, että muiden lähdettyä tavernan tarjoilijat alkoivat mulkoilla meitä sulkiessaan ovia.

Vaikeuksia on toki joka päivä ja vastoinkäymisiä, mutta varmasti hyvät hetket eivät olisi niin kauniita ilman vertailukohtia. Lisäksi, olen vielä tässä ja olen onnellinen. Eipä siis syytä valittaa. :)

Ajatuksia yhteiskunnasta

Näinhän siinä käy että joka kerta kun ulkona sataa, minä kirjoitan blogiin :) Muuten nimittäin olisin ulkona nuuhkimassa kevättuulta. Minulle on tullut selkeä rutiini salilla käymisestä, muotilehtien lukemisesta ja musiikin kuuntelusta. Joo, onhan se vähän pinnallista.. mutta pidän siitä, minkäs voin! Salimusiikkini vaihtelee oikeastaan kaikesta Paula Koivuniemen ja trancen väliltä, mutta yleensä listalla soi ainakin pari U2:sta ja George Michaelia, sekä Black Eyed Peasia. Voisin sanoa, että salilla käynti tyhjentääkin mieleni sopivasti antaen tilaa uusille inspiraatioille.

Kotona keskustelut ovat olleet paljon Kreikan yhteiskunnallisissa ongelmissa ja Suomen sekä Kreikan vastakkainasettelulta ei ole vältytty. Joskus ystäväni kyselevät "miksi Kreikassa hoidetaan asian noin?", enkä tiedä selkeää vastausta aina. Mielestäni on hyvä ja tarpeellinen asia keskustella asioista, mutta joskus, joitain asioita ei vain voi verrata toisiinsa, ei ole mielekästä verrata Suomea ja Kreikkaa. Silloin päätyisi käsittelemään asioita perin mustavalkoisesti.

Jossain asioissa toki voidaan vertailla, kuten tilastoihin perustuen: Kreikan televisiossa näytettiin pari päivää sitten dokumentti, jossa kreikkalaiset pohtivat opiskelun erilaisuutta Kreikassa verrattuna maailman parhaaseen opiskelusysteemiin, eli Suomeen. Itsekin ihmettelin tätä eroa katsottuani dokumentin. Miten voi olla mahdollista että kreikkalainen 18-vuotias opiskelija lukee kokeisiin aamusta iltaan, opettajat ovat yleensä motivoituneita ja koulupäivän jälkeinen tutorointi on yleistä, mutta silti Kreikka on opiseluvertailussa pudonnut jatkuvasti alaspäin ja oli muistaakseni jossain sijalla 38.

Helsingin II Norssi on kai edelleen yksi Helsingin parhaista lukioista, lukio jossa minä opiskelin siis myös. Voisin sanoa, että kolme sanaa kiteyttävät lukio-opintoni: Vapaus, arvostus ja inspiraatio. Okei, oli huonoja päiviä, mutta oikeasti, lukioaika oli loistavaa! Jotkut kreikkalaiset, jotka katsoivat tuon dokumentin suomalaisesta opetuskäytännöstä eivät voineet käsittää miten voi olla mahdollista, että opiskelemalla huomattavasti vähemmän saadaan maailman parhaita tuloksia. Ei ole järkevää, että antamalla oppilaan itse valita hän valitsee opiskella puhtaasta kiinnostuksesta asioita kohtaan.

Kreikassa opetusministeri on aina puoleen alainen joten kun puolue vaihtuu, vaihdetaan opetusmenetelmää ja -ministeriä. Ei siis oppilaiden parhaaksi vaan puoleen vallankäytön mukaan. Kysyn usein näistä asioista, miksei kukaan halua muutosta? Jos kaksi valtapuoluetta eivät ole osanneet tehdä muuta 20 vuoden aikana kuin lupailla kaikkea, miksei kansa päätä toisin? Jos kreikkalaiset rakastavat merellistä luontoaan niin paljon kuin sanovat, miksi ihmisille on niin helppoa tehdä jokapäivä päätös olla välittämättä ympäristöstä? Ihmiset eivät syystä luota hallitukseen, mutta silti aina valitsevat samat henkilöt valtaan. Miksi?

Ei kai ole minun tehtäväni selvittää näitä kaikkia asioita, mutta se on tarpeen minulle, jotta opin ymmärtämään. Jotta lopetan tuomitsemasta, ennenkuin todella ymmärrän tilanteen laajuuden. Kreikka on valtio jonka historiaa ei tarvitse käydä läpi. Jokainen länsimainen tietää kulttuurin, tieteen ja filosofian kodin, johon toki usein kreikkalaiset itsekin ylpeänä viittaavat puheessaan. Sen jälkeen tuli Bysantin valtakausi ja Konstantinopoli, joka kreikkalaisille itselleen oli ilmeisesti kansakunnallisesti vielä tärkeämpää aikaa. Sen jälkeen Kreikka oli vielä 300 vuotta turkkilaisten miehittämä. Itämainen musiikki ja ruokakulttuuri sekoittuivat kreikkalaiseen kulttuuriin.. näin olen ainakin ymmärtänyt.

Nykyään Kreikan väestöstä osa koostuu monista pienistä kulttuureista; slaaveista, albaaneista, romaaneista ynnä muista.. kysymys kuuluukin, mitä on olla kreikkalainen nykyään? Tietävätkö kreikkalaiset itsekään todella? Minne he sijoittavat itsensä maailmassa, länteen vai itään? Kreikka haluaa olla osa länttä, mutta heidän kulttuurinsa on osittain voimakkaasti itä-vaikutteinen. Ehkä kansakunnan identiteettikriisi selittää tätä käytöstä, jossa lyhyen tähtäimen suunnitelmat näyttelevät tärkeintä roolia. Usein puhutaan antiikin historiasta, mutta harva kertoo missä näkee Kreikan ja itsensä 10 vuoden päästä tästä. En halua yleistää asiaa muuten kuin tässä yhdessä kirjoituksessani, enkä missään nimessä yritä verrata Kreikkaa mihinkään muuhun valtioon. Jokaisella maalla on hyvät ja huonot puolensa.

Toivon vain, että jonain päivänä näkisin ihmisten käyttävän enemmän läheistä kierrätyspistettä ja että kadut eivät olisi täynnä vieri viereen parkkeerattuja autoja. Monilla tuntemillani ihmisillä on hienoja ajatuksia, kunpa useampi heistä alkaisi uskoa niiden mahdollisuuteen. Kreikassa on niin paljon kauneutta ja potentiaalia.. mutta kuka todella haluaa uskoa siihen?

Ehkäpä nuo viimeiset sanat pätevät ihan kaikkiin ihmisiin kansakunnasta riippumatta, jos sen niin haluaa esittää. Uskaltakaa uskoa omiin unelmiinne. :)

Alkuvuoden kuvia

Uudenvuoden aaton kaunis sää


Pikkupojat katusoittajina



Lisää katusoittajia





Ja loppuun kuva vielä tältä päivältä. Toivottavasti kevät tulee pian, tällaiset kauniit lämpimät päivät saavat minut malttamattomaksi!

Sateinen päivä

Jotain joka muistutti minua tänään menneistä ajoista:

"Oppiminen.

Me annamme nimiä. Me sivistämme itseämme. Me vertaamme kokemuksia. Me ajattelemme. Me saamme oivalluksia.

Sitten me teemme päätöksen ja toimimme. Tämä on "lähteminen". Kun olemme keränneet riittävästi emotionaalista lujuutta, tietoa, tukea ja luottamusta, me kohtaamme taistelukentän ravittuna ja vahvistuneena. Tässä vaiheessa me olemme niitä, jotka eivät sure - vaan taistelevat; jotka eivät itke - vaan eheyttävät itsekunnioituksensa; jotka eivät piiloudu - vaan etsivät; jotka eivät jäykisty - vaan lähtevät. "

- Sam Vaknin

Sitten takaisin tähän hetkeen. Otin tuossa yksi päivä hyvän kuvan, joka kertoo hieman kreikkalaisesta liikennekulttuurista :D

(kuvassa siis pysäköinti kielletty - merkit molemmin puolin katua)

Sateisen päivän johdosta olen päättänyt istua sisällä ja suunnitella oman kevätvaatemallistoni! Aina siitä lähtien kun opiskelin vaatesuunnittelua on ajatuksissani aina toisinaan pyörinyt malliston piirtäminen. Ehkäpä voisin harrastaan sitä näin aikani kuluksi ja kun kevätkin on tuloillaan niin mikäpä olisi kivempaa! Minulle käy yleensä näin silloin kun luen naistenlehtiä, kuten eilen Elle-lehteä kuntosalilla. Hmm.. sitten jos vielä toteuttaisin ne vaatteet joita suunnittelen ja koku haluaisi ostaa niitä, niin siitähän saisi hyvän lisäbisneksen. Ehkäpä en kuitenkaan ajattele asiaa vielä liian pitkälle, katsotaan nyt mitä saan ensin piirrettyä. Toteuttaminen on taas kiinni häilyvästä inspiraatiostani joka ei kyllä juuri koskaan katoa - mutta vaihtaa suuntaansa kuin tuuliviiri.

Kelluminen

Ajatusten virtaa tällä kertaa:

Lueskelin tuttujeni blogeja netistä ja huomasin ajatuksissani käyväni läpi heidän kertomiaan tapahtumia, mutta jotenkin toisenlaisessa olotilassa. Pystyn toki samastumaan heidän kokeumuksiinsa, mutta ne ovat joskus niin kaukana etten ole enää pitkään aikaan vaivannut mieltäni sellaisilla asioilla. Toisinaan tuntuu kuin lipuisin jotenkin asioiden välissä, niinkuin meressä kellutaan ja veden alla korvasi eivät kuule muuta kuin kohinaa. Kreikkalaiset ihmiset rakastavat juorujen (juoru on turhan negatiivinen sana tosin) kertomista ja niin taitavat suomalaisetkin, mutta molemmat kertovat asiat jotenkin eritavalla. Kun on kaukana suomalaisista tarinoista ja ei täysin ymmärrä koko sisältöä kreikkalaisissa tarinoissa, sitä joskus ihmettelee miten ihmisillä on niin paljon puhuttavaa.

Huomasin myös eilen miettiväni miten jotkut tuntemani ihmiset ovat niin rohkeita, kun lähtevät yksin kaikenlaisille reissuille ja kunpa olisin itsekin niin rohkea. Sitten nauratti kun tajusin katsoa peiliin.

Pitäisiköhän minun olla nyt huolissani itsestäni, kun alan osoittaa merkkejä erakoitumisesta. En tosin usko, että olen erakoitumassa. Kyse on oikeastaan siitä, että minulla on paljon aikaa nykyään yksin ja paljon aikaa käydä läpi omaa suhtautumistani erilaisiin asioihin. Ehkä nyt on aika lähteä kahville parin ystävän kanssa ja puhua turhanpäiväisyyksiä!

Joskus mietiskelen, missä on se kiintopisteeni elämässäni, jota kohden kuljen tällä hetkellä. Yleensä minulla nimittäin on tavoitteita jatkuvasti, ideoita, joita kaikkia en edes ehdi toteuttaa ajan puuteessa. Tällä viikolla huomaan kuitenkin tuon kiintopisteen kadonneen, ainakin väliaikaisesti. En kuitenkaan ole asiasta huolissani, se tulee takaisin omalla ajallaan. On tärkeää oppia siitäkin miltä tuntuu, kun suunnitelmallinen ihminen ei kerrankaan tiedä suunnitelmaansa.

Aloitan kiintopisteeni etsimisen pienten suunnitelmien rakentamisesta, kuten siitä että lähden salille. Sitten piirrän jonkin aikaa ja sitten lähden kaupungille. Noin. Eihän se ollutkaan niin vaikeaa. :)

Vuosi Kreikassa

Uudenvuoden riennot ovat vihdoin päättyneet ja ihmiset alkavat hitaasti toipua arkeen täällä Thessalonikissa. Näyttää siltä, että Kreikkalaiset pitävät sen verran kovasti juhlapäivien rennosta menosta, ettei sieltä siirtyminen takaisin arkeen käy aivan niin nopeasti kuin Suomessa. Tammikuu tuntuu olevan jonkinlaista siirtymäkautta muutenkin täällä, sillä sää ei ole kovin houkutteleva uloslähtöä varten ja alennusmyynnit eivät ole vielä alkaneet, joten ihmiset tuntuvat pysyvän mielellään kotona.

Uuden vuoden aatto ja muutamat päivät sen jälkeen kuluivat juhlien ja -yllätys yllätys- syöden valtavasti. Itse tosin pitäydyin uudenvuoden lupauksessani ja ensimmäisestä vuoden päivästä lähtien olen palannut terveellisiin elämäntapoihin ja jättänyt kaiken juuston, ylimääräiset liharuoat ja makeat pois. Kasvisruokaa ja kuntosalia siis, luulisi selättävän kolesterolin. Jos joku haluaa lähettää minulle suomesta leseitä, otan ne tyytyväisenä vastaan!

Uudesta vuodesta kuitenkin vielä sen verran, että oli virkistävää nähdä uusi vuosi ilman kännääviä teinejä. Uudenvuoden aattona menin käymään Kostan työpaikalla ja koko matkan keskustan halki ihmiset juhlivat jo kahden aikaan päivällä musiikin raikuessa kaduilla ja grillasivat ulkona. Liityimme muutamien ystävien kanssa juhlintaan ja istuimme ulkoterassilla skoolaten punaviinillä samalla kun lautaselle kammettiin uudestaan ja uudestaan grillin antimia. Välillä paikalle ilmestyi pieni orkesteri rummuin, klarinetein, pasuunoin ja huiluin, joka soitti perinteistä iloista balkaanimusiikkia niin kovalla temmolla, että kohta kaikki taputtivat rytmikkäästi. Osa ihmisistä nousi ylös ja alkoi tanssia piirissä kalamatianosta. Uudenvuoden aattoilta kuuluu täällä perheelle, joten leikkasimme uudenvuoden kakun Kostan sukulaisten luona kylässä. Keskiyön jälkeen lähdimme sitten kavereiden kanssa ulos, josta raahauduimme väsyneinä nukkumaan klo 6 aamulla.
Ja kaikkein parasta koko menossa oli se, ettei kukaan örveltänyt eikä sammaltanut tai käyttäytynyt muuten sopimattomasti.

Taidan pitää todella kovasti perinteisestä balkanimusiikista, sillä jotain siinä todella sykähdytti minua. Katsoessani siinä kuinka pukunaiset ja -miehet hyppivät piirissä tuli pakostikin mieleen, että ehkä Kreikassa ollaan vielä lähempänä niitä vanhoja perinteitä joita ei niin usein enää koe Suomessa. Muistan kuinka opettelimme historiallisia tansseja Ropecon-tapahtumassa ja niistä ensimmäiset olivat piiritansseja. Näitä ihan samoja piiritansseja mitä täällä tanssitaan edelleen perinteisissä juhlissa. Ihmiset tanssivat diskossakin lopuksi perinteisiä tansseja.

Joskus mietinkin kuinka paljon yhteisöllisiä perinteitä Suomessa on unohdettu vuosisatojen saatossa. Kreikkalaiset ystäväni eivät koe tätä samalla tavalla, mutta minusta tuntuu joskus kuin historia olisi täällä paljon enemmän läsnä normaalissa elämässä kuin Suomessa ollessani.

Vuosi sitten muistan katselleeni sumuista tammikuun iltaa täällä Kreikassa, matkalaukku vierelläni ja olleeni hyvin hämilläni. Täytyy tunnustaa että tämän Kreikassa viettämäni vuoden ajan olen joutunut niin riisumaan ennakkoluuloni kuin hyväksymään asioita itsesäni. Suhtauduin aluksi skeptisesti monia asioita kohtaan, mutta jouduin myöhemmin tunnustamaan olleeni väärässä. Jos jotain olen oppinut niin sen, etten enää ota ennakkoasenteita. En kulttuuria enkä ihmisiä kohtaan. Olen löytänyt täältä monia asioita jotka täyttävät niitä paikkoja sydämessäni, joista vain uneksin aikaisemmin. Nyt kun asiaa mietin, en voisi koskaan luopua Kreikasta enää kokonaan. :)

Takaisin Kreikassa

Aika vihdoin päivittää blogia sen jälkeen kun palasin Suomesta Kreikkaan. Thessaloniki näyttää edelleen siltä, millaiseksi olin sen kokenut kesään mennessä: Pikkukaupunkimainen lempeä merenrantakaupunki, jonka ominaispiirteisiin kuuluvat useat design-kaupat, kahvilat, valtavat ruuhkat aamulla ja iltapäivällä sekä rennon huoleton ilmapiiri. Rentous, joka kauhistuttaa minua huolimattomuutena ympäristöasioissa ja ihastuttaa minua ihmisten välittömässä elämänasenteessa. Kaikella on kaksi puolta, niinhän se aina menee.

Thessalonikin rantabulevardin korjaustyöt on saatu vihdoin päätökseen ja bulevardi jatkuu nyt vanhan jälkeen suunnilleen 3km verran tummalla puulla katetulla laiturilla, suihkulähteillä ja pienillä puutarhoilla. Tämä tarkoittaa siis 3 km pidempää lenkkipolkua minulle! Kävimme kävelemässä siellä ensimmäisenä iltanani täällä ja bulevardi on todella kaunis, täytyy sanoa. Lummelampi ja ruusutarha, lasten leikkialue ja havupuista rakennettu kuja sekä paljon istumapaikkoja puiden katveessa. Lisäksi vieressä kulkeva vilkas autotie on piilotettu osittain suihkulähdeseinällä, jonka kohina peittää kaupungin metelin. Kätevää!


Ensimmäisen illan kruunasi illallinen perinteisessä Ouzerissa, eli mereneläviä tarjoavassa ravintolassa jossa voi nauttia myös ouzoa. Jostain syystä vuodenaikaan nähden lämpimänä perjantai-iltana tämä (kesällä tupaten täynnä oleva) viininoksien varjostama Ouzeri oli täysin tyhjä. Niinpä nautimme kahdestaan kauniista merinäköalasta ja kynttilöiden valosta keskellä kaupunkia ja ruokalistalle kuuluivat tietenkin suosikkini; kalmari, grillattu makrilli, kreetalainen salaatti sekä ouzo.


No mutta, saavuttuani Kreikkaan reilu viikko sitten olin myös väsynyt. Sain kuitenkin ensikosketuksen opiskelusta vapaaseen elämään vihdoin tämän viikon aikana, sillä sen lisäksi että olin kipeä, oli minulla aikaa ihan kaikelle sille, mitä muuten olen aina lykännyt eteenpäin. On kieltämättä jännittävää olla tässä vaiheessa elämää, kun kaikki mahdollisuudet ovat edessä. Tällä hetkellä hienointa on kuitenkin se, että minulla on vihdoin aikaa omille visioilleni ja olenkin viettänyt aikaa päivittäin lukien, piirtäen, suunnitellen ja miettien kodin sisustusta.


Minua kutkuttaa nähdä millainen joulu tänä vuonna tulee. Kaupunkia on verhoiltu pitkin viimeviikkoa jouluvaloihin ja vaikka näin suomalaisittain suuret värivaloasetelmat ja vilkkuvat joulukuuset näyttävätkin perin korneilta, sopii se kaupungin hallittuun kaaokseen aika hyvin. Helmikuun karnevaali vie voiton varmasti näistä joulukoristeista. Aristoteleen aukiolle on pystytetty lisäksi taas suuri esiintymislava, joten jonkinlaista ohjelmaa on ilmeisesti luvassa tässä kuussa. Olen toivonut Suomesta piparkakkumaustelähetystä, jotta voisin leipoa jouluksi suomalaisia herkkuja.


Seuraava haaste joka minulla on edessäni olisi sitten kreikan kielen opiskelu. Suomessa vietetyt pari kuukautta ovat saaneet jostain syystä minut muistelemaan enemmän ranskaa ja japania kun yritän tavailla kreikan sanoja. Tosin haluan kyllä pitää mielessä, että heti kun kreikka alkaa olla hallussa, palaan takaisin kertaamaan ranskaa ja myöhemmin japania. Mutta ensin se kreikka. Kostas on tehnyt minulle käytännön pilan ja opettanut minulle pari värikästä sanaa jotka nyt sekoitan jatkuvasti pariin muuhun sanaan. Eilen lukiessani hänelle lauseita Kostas purskahti nauramaan kippurassa jossain vaiheessa. On siinä minulla vakavamielinen opettaja. :) Muuten olen kyllä varsin tyytyväinen siihen, että Kostas on todella tarkka kaikista kielioppiasioista ja ääntämisestä.


Mutta nyt taidan palata lueskelemaan hetkeksi kirjaani ja siemailemaan kirsikkamehua. Täytyy nauttia näistä lokoisista päivistä nyt täysillä, olen varmasti ansainnut ne.


Ainiin! Tässä vielä kuva siitä Joulun Lapsi-projektiin laittamastamme lahjasta:

Nimeä odotellessa..

Tarkoitukseni oli tulla jo aikaisin tänään tänne siskoni luokse valmistelemaan kummilapseni huomisia ristiäisiä, mutta eilisen tyttöjen iltamme jäljiltä en millään päässyt sängystä aamulla aikaisin ylös. Lisäksi isäni soitti minulle viideltä aamulla puhuen jotain isosta liskosta jonka päälle oli astunut ja viidakon äänistä. Käytyäni edellisillan jäljiltä nukkumaan neljän aikoihin minulta kesti hetken ymmärtää, että isäni tosiaankin soitti viidakosta, Indonesiasta. Minusta tuntuu että painotan aina isälleni puhelimessa viimeisinä sanoina "Iskä, ole sitten varovainen siellä.." johon isäni vastaa "Juu, juu, lähdenkin tästä tutkimusmatkalle viidakkoon/melomaan riutalle/tutustumaan näihin kyläläisiin/syömään paikallista erikoisuutta.."

Blogini kantavana teemana tulee todennäköisesti olemaan juuri matkustaminen ja uuteen ympäristöön sopeutuminen. Itse olen nimittäin ottamassa ison askeleen omassa elämässäni ja muuttamassa Kreikkaan. Kreikka tuskin on niin eksoottinen kuin kaukaiset Aasian maat, jossa isäni harrastaa yksinretkeilyä, mutta minusta tuntuu että ulkomaille muutossa jo sinäänsä on riittävästi eksotiikkaa minulle. Ainakin tässä vaiheessa elämääni.

Kuitenkin ennenkuin muutan Kreikkaan, on minulla edessäni vielä reilu viikko aherrusta kouluprojektien kanssa, kavereiden tapaamista, tavaroiden pakkaamista ja tänä iltana suklaakeksien valmistamista ristiäisiin.

Minulla on hieman sellainen tunne, etten millään saa kaikkea sitä tehtyä, mitä olen suunnitellut ennen maanantaita 14. tammikuuta, mutta toivottavasti voin kuitenkin astua lentokoneeseen rauhallisin mielin ja täynnä seikkailunhalua.