Päivitys

Kirjoittelu on taas jäänyt vähemmälle ihan siksi, että olen ollut melkoisen kiireinen kaikenlaisten asioiden parissa. Lisäksi vähitellen ajatukseni ovat alkaneet kulkea uutta rataa. Nyt kirjoittaisin mielummin asioista Suomessa kuin Kreikassa. Ehkä se johtuu siitä, etten enää kummastele asioita niin paljoa ympärilläni. En halua vertailla, sillä oikeastaan siitä ei ole hyötyä. Vertailulla ei oikeastaan saavuta mitään. Sillä voi jopa saada aikaan sen, että tuntee itsensä ulkopuoliseksi lopulta.

Suurin antini viime- ja tämän kuun aikana on ollut ehdottomasti uudet ystävät koulun kautta ja pitkät pohdinnat monikulttuurisista parisuhteista niin heidän kuin oman puolison kanssa. Kuinka suuri rikkaus on olla ystäviä muista kulttuureista. Siinä aina huomaa, kuinka lopulta me kaikki olemme aivan samanlaisia ihmisiä. Ja kuinka välimatka ja erot pienenevät kun vain pitää sydämensä avoinna.

Loppuun vielä pieni tunnin projekti uudella piirtopöydälläni:


Kuvassa siis valmis kettu ja taustalla alkuperäinen hahmotelma.

opintoja ja kuntoilua

Kreikan opinnot alkavat taas ensiviikolla ja minun pitäisi päntätä tasokokeeseen. Olo on vain kumman levoton taas, haluaisin ainostaan piirtää päivät pitkät ja kuunnella musiikkia, käydä uusilla Bodycombat tunneilla, tehdä uusia hauskoja ruokia ja ...

Hmm. Tarvitsen motivaatiota. Toivon kovasti että koulun alkaminen tuo sen mukanaan tai muuten kotirouvaudun täydellisesti. Nautin toki kovasti kotona tekemisestä (tein uudet verhot meille!) ja laittamisesta, mutta lähiaikoina olen oikeastaan kaivannut kovasti aktiviteetteja. Olen iloinen uudesta kuntosalistani, jossa tosiaan aloitin käymään Bodycombat-, bodyattack- ja muilla tunneilla. Oli mielenkiintoista huomata, kuinka huonossa kunnossa olinkin lopulta. Ensimmäisen tunnin jälkeen jopa jalkapohjan lihakset ovat olleet kipeät. Ja minä kun luulin olleeni hyvässä kunnossa.. mutta ehkä tällä kertaa olen todella löytänyt harrastuksen, jossa pääsen kunnolla testaamaan kestävyyttäni.

Pääsiäistä odotellessa

Minulla on kaksi viikkoa vapaata kieliopinnoista joten pidän tapani mukaan itseni kiireisenä kaiken muun tekemisen kanssa. Aloitin viimeviikolla käymään erään tuttavani luona tekemässä savitöitä, sillä hänellä on kotonaan pieni työpaja savitöille. Suunnitelmissani on tehdä hedelmävati, joka ei tule oikeastaan olemaan kovin erikoinen muodoltaan. Vadin erikoisuus tulee olemaan maalaus, jonka teen sen pohjalle. :)
Tässä on kuva tähän asti väkertämästäni:



// I have started making some pottery work since it has been a long time from the last time I got my hands dirty with clay. Working with clay and modelling is such a relaxing thing to do, I'm happy I have a chance for it now. //

Tänään on ollut kummallinen sää. Aamulla satoi vettä, päivällä paistoi aurinko ja sitten taas satoi ja ukkosti oikein kunnolla. Aamulla laitoin päälle syystakin ja päivällä olin taas farkkutakissa.. onneksi huomisesta viikonloppua kohden on luvattu pelkkää aurinkoa taivaan täydeltä ja lämpötilaa 23-25 asteen väliltä. Kävimme eräässä lähikauppaamme kauempana sijaitsevassa ruokakaupassa tänään ja kappas mitä hyllyltä löytyi: Hapankorppuja! Ja oikein aitoja suomalaisia sanoi pakkausseloste! Kysymykseen siitä mitä hapankorput oikeastaan ovat osasin vain sanoa että "Niihin tulee kauhea himo! Ei voi kuin syödä lisää jatkuvasti". Joten ostimme hapankorppuja.

//Always a happy day to find Finnish products in Greek supermarket. Here we have Rye crisp breads, that are considered as a very healthy bread product for their high value of fibre and low fat. I love them for those 3 reasons. 1. They taste great! 2. They are healthy and 3. They help with lowering cholesterol (in theory at least..)//

Laitoin hieman kukkia meidän olohuoneeseen tänään käveltyämme kukkatorin ohi matkalla keskustasta kotiin.

Miten kukat voivatkaan muuttaa niin täysin huoneen ilmeen. Joka kerta kun meillä on kukkia olohuoneen pöydällä, tuntuu kuin koko huone olisi jotenkin kokonaisempi. Minusta tuntuu, että jonain päivänä minulla tulee olemaan vielä valtava puutarha joka on täynnä hedelmäpuita ja kukkapuskia.

(Konsoliohjain pöydällä oli vahinko.. nyt se tuhosi herkän valokuvan tunnelman..)

//Flowers make a world of difference says I. Ofcourse they are on their best wild and free in the meadows.. but city appartment has its limitations. //

Opintoja

Aloitin opiskelemaan yliopistolla Kreikkaa viikko pari sitten ja vaikka tähän mennessä ei juuri uusia asioita olekaan tullut, on opiskeleminen hauskaa ja huomattavan paljon helpompaa kun on tarkka ohjelma jota seurata. Tämän vuoden puolella olen huomannut olevani aivan uudella asenteella Kreikassa. Aikaisemmin olen ehkä yrittänyt hieman liikaakin mukautua ympäristööni, jotta uusien asioiden hyväksyminen olisi helpompaa. Nyt kuitenkin on ihastuttavaa tavata muualta Kreikkaan tulleita ihmisiä ja jutella heidän kanssaan ulkomailla olemisesta, heidän kotimaistaan, kulttuurieroista ja matkustamisesta.

Sanoisin että luokkalaisteni syyt olla kreikassa ovat neljänlaisia: 1. Puoliso/kumppani on kreikkalainen, 2. Tullut Kreikkaan pitämään hauskaa, 3. Tullut Kreikkaan arkeologisen kiinnostuksen tähden tai 4. Tullut Kreikkaan opiskelemaan. Luokassamme on ihmisiä niin Koreasta, Turkista, Ranskan polynesiasta, Amerikasta ja eri puolilta Afrikkaa ja Eurooppaa. Minulla on sellainen tunne, että tulen (tulemme) vielä matkustelemaan paljon. En tiedä milloin, mutta tiedän että minun täytyy nähdä enemmän. Minua kiehtoo kaikki nämä kulttuurierot jotka näkyvät niin selvästi eri kansallisuuksissa ja samalla se, että pohjimmiltaan kaikki ovat niin samanlaisia.

Kaikesta kaukokaipuustani huolimatta huomasin pari päivää sitten, että minulla on myös ikävä Suomeen. Kun kesä tulee lähemmäs, kaipaan yhä enemmän raikasta ruohoa jalkojeni alla ja hiljaisia kesäöitä. Haluan tavata kaikki tutut ja sukulaiset ja grillata makkaraa. Eräs täällä asuva suomalainen sanoi sen miten itsekin asian koen: "Kun lentokone alkaa laskeutua Helsinki-Vantaalle, tiedän saapuvani kotiin. Ja kun lento taas saapuu takaisin Kreikkaan, tiedän taas saapuvani kotiin." Varoituksen sana kaikille teille, jotka mietitte maailmalle lähtöä - se varastaa sydämesi, jos et ole riittävän muukalaisvihainen, jörmy ja omista paljon ennakkoasenteita. Vitsi vitsinä, mutta kyllä maailmalle voi sydämensä menettää, olen varma siitä.

Kävimme pohjois-Kreikan Suomiseuran kanssa kuukausitapaamisessa syömässä tavernassa ja illasta tuli huippuhauska. Nauroimme jatkuvasti, kaikki kertoivat hauskoja, järkyttäviä ja uskomattomia tarinoita niin Suomesta kuin Kreikastakin. Lopulta olimme tavernassa niin kauan, että muiden lähdettyä tavernan tarjoilijat alkoivat mulkoilla meitä sulkiessaan ovia.

Vaikeuksia on toki joka päivä ja vastoinkäymisiä, mutta varmasti hyvät hetket eivät olisi niin kauniita ilman vertailukohtia. Lisäksi, olen vielä tässä ja olen onnellinen. Eipä siis syytä valittaa. :)

Tästä eteenpäin

Tarkistin eilen suoritukseni kouluni portaalista, sen jälkeen kun olin palauttanut avaimet ja paperit ja jättänyt lopputyöni myös. Portaalin totesi minulle 240/240. Eli kaikki opinnot suoritettu. Olen valmis vihdoin, ei enää jahkaamista tulevaisuudesta. Minun ei enää tarvitse henkisesti palata takaisin ja ajatella, "Sitten kun opintoni ovat valmiit, kyllä se aika vielä tulee".

Toiset voivat ihmetellä miksi suhtaudun valmistumiseen kuin se olisi jotain suurempaakin. Onhan monet valmistuneet minua ennen ja minun jälkeeni. Minun kohdallani ei ole kuitenkaan kysymys vain opiskelusta ja valmistumisesta, insinöörin papereista. Totuus on että minä kasvoin aikuiseksi vihdoin näiden lähivuosien aikana. Jouduin vastakkain sellaisten asioiden kanssa, joilta ei voinut sulkea silmiään. Ja olen vihdoin löytänyt asioita jotka kadotin vuosia sitten. Eräs ihminen totesi minulle tässä syksyllä, että olen muuttunut ja viittasi sillä siihen että olen joku toinen ihminen. Ehkei hän sitten koskaan tuntenutkaan minua. Sillä olen enemmän oma itseni kuin vuosiin. :)

Koulu ei ole todellakaan ollut läpihuutojuttu minulle. Se olisi varmaan ollut paljon helpompi jos olisin ollut kaikin puolin onnellinen elämässäni, en olisi halunnut muuttaa asioita ja jos alistuisin vain hyväksymään sen mitä kohdallani on. Lisäksi, vaikka tiedänkin ettei kukaan asianomaisista tätä tule koskaan lukemaan, toivon sydämeni pohjasta että Metropolia-AMK muistuttaisi tietyille opettajilleen pedagogisista kyvyistä. On järkyttävää huomata, miten sosiaalisesti kyvyttömiä ihmisiä päästetään opetustyöhön. Toisaalta taas, kiitos niille toisille jotka auttoivat ja toimivat oikein. Heidän kaltaisten opettajien vuoksi oppilailla on jatkossakin motivaatiota työelämässä.

Nyt kaikki on hyvin. Olen käynyt parin tunnin sauvakävelylenkillä ja edessäni on lautasellinen kuumaa kalakeittoa ja kuuntelen U2:sta. Unelmoin, piirtelen ja suunnittelen vaatteita ommeltavaksi. Mutta osaisinko arvostaa tätä hetkeä jos en olisi nähnyt sen eteen niin paljon vaivaa? Jos en olisi joutunut kysymään itseltäni todella mitä haluan ja onko minulla rohkeutta toteuttaa sitä.

Saa nähdä mitä elämä tuo siis mukanaan tästä eteenpäin. Ensiviikolla lähden Kreikkaan, mutta siitä en tiedä, missä taas olemme vuoden päästä. Ihanaa päästä vihdoin Kostan luo, yhdessä unelmien rakentaminenkin on hauskempaa!

Noora Heiskanen, savolaissankari ja maailmanvalloittaja, over and out.

Yllättävän positiivinen

Kuten otsikosta ja blogin muuttuneesta taustaväristä huomaa, olen yllättävän positiivisella mielellä tällä hetkellä vaikka kokeet ja muu kouluhomma käy kimppuun ihan tulevan viikon alussa eikä laske irti sitten hyvään aikaan. Kyllä se vain niin on, että opiskelu auttaa muistamaan asioita joita tarvitsisi osata kokeessa ja ehkä myöhemminkin elämässään. Ai että nyt vasta huomasin.. no ei sentään, mutta en ole kyllä pitkään aikaan opiskellut ihan näin intensiivisesti kuin tänä viikonloppuna. Sen huomaa jo siitä, että olen syönyt äitin leipomia korvapuusteja lukemattomat määrät.

Huomasin tänään erään ystäväni kirjoittavan blogia englanniksi, vaikkei hän itse olekaan englantilainen. Totuus on toki molempien meidän kohdalla se, että myös hänellä on paljon ulkomaisia ystäviä. Miksi toisaalta ei? Ehkäpä itsekin aloitan kirjoittamaan edes muutaman asian englanniksi blogiin. Toisaalta, sitten varmaan blogi kaipaisi jotain suurempaa sisältöä kuin tarinointia koulukiireistäni. Toisaalta se kaipaisi varmaan sisältöä ihan muutenkin lisää. Lupaan siis tarttua sisältöasiaan heti kun olen saanut lopullisesti kouluhommista puhumisen päätökseen valmistumisen myötä.