Levottomat jalat ja ajatuksia piirtämisestä

Minulla on taas kaukokaipuu. Olen miettinyt päivittäin tällä viikolla sitä, miltä tuntuisi hypätä hetkeksi tuntemattomaan ja lähteä Ruotsiin tai Norjaan töihin pariksi kuukaudeksi. Haluaisin nähdä Euroviisut Norjassa joten sinne voisi sopivasti lähteä tässä keväällä. Jos kuitenkin toisaalta mietin asiaa vielä, enkä ole lähtenyt, täytyy sen kertoa omaa tarinaansa myös. En usko että minua pelottaisi tuntematon, olen ollut paljon omituisemmissa tilanteissa. Ehkä en siis sittenkään ole vielä valmis lähtemään Suomesta. Toisaalta taas Suomi tuntuu niin pieneltä nykyään, että tuntuu lähes mahdottomalle olla haluamatta jonnekin. Suomi on pienentynyt. Eurooppa on pienentynyt. Onkohan maailmakin pienentynyt?

Olen piirrellyt lähiaikoina kuvituksia Dragon Age: Origins pelin modiin, johon mukaan minut pyysi eräs kreikkalais kirjailija-ystäväni. Pelin modi siis tarjoittaa pienen porukan tekemää seikkailupohjaa, jossa peliin on rakennettu kokonaan uusi 3D maailma, tarina, musiikit, dialogit ja grafiikka. Voin sanoa rehellisesti, että tarvitsin tätä todella. Konseptitaiteen tekeminen on auttanut minua ymmärtämään asioita omasta kehityksestäni piirtäjänä ja myös kokeilemaan uusia ideoita. Vaikka projektin kuvitukset ovat vasta puolessa välissä, mietin jo nyt seuraavia piirrustuksiani. Tarvitsen kuitenkin harjoitusta, joten kaikki aikanaan.

Joskus mietin miten paljon minulla on vielä opittavaa. Ehkä olisin oppinut piirtämään nopeammin ja ns. paremmin, monipuolisemmin jos olisin koskaan opiskellut piirtämistä. Olen kuitenkin insinööri ja taiteilija vain harrastuneisuuden voimin. Joskus toivon, että minulla olisi energiaa ja viitseliäisyyttää aloittaa taas kokonaan alusta ja piirtää puita, kukkia, taloja ja ihmisiä - perinteisesti tietenkin.Äitini ehdotti myös erästä asiaa, että piirtäisin ihan tavallisia ihmisiä. Tarvitsen siis lähikuvia tavallisista ihmisistä ja ilmeistä. Kukakohan suostuisi malliksi?

Helmikuu on jo hieman valoisa. Ihanaa nähdä aurinko vielä puoli neljän aikaan taivaalla. Lupaukseni stressaamattomuudesta on toiminut ja pitänyt nyt yhden kuukauden. Yllättävän vaikeaa olla stressaamatta mistään, kun on tottunut siihen että yrittää vastata kaikkiin vaatimuksiin, pyyntöihin ja omiin ideoihinsa. Suomi on stressaava maa sen puolesta, että täällä on aina tehtävää, niin paljon kuin sitä vain ottaa eikä ole helppo kieltäytyä. Kreikka taas siksi, ettei siellä aina saa asioita hoidettua vaikka haluaisikin.

Jokatapauksessa stressaamisessa ei ole mitään järkeä eikä se johda mihinkään. Parempi olla siis ilman - vaikka pakolla! Ehkä minäkin totun tähän ja opin yhden tähän astisen aikuisuuteni suurimmista viisauksista.

Piirtämisestä ja muista aktiviteeteista

Äitini kertoi minulle mielenkiintoisen pienen tarinan pari päivää sitten. Piirtelin tapani mukaan viimeisimmän innostukseni, sarjakuvatussien, parissa keittiössä kun puheeksi tuli harrastukseni aloittaminen. Äiti sanoi, että ollessani noin kolme vuotias olin kerran tullut hänen luokseen surullisena ja turhautuneena kertoen, etten osaa piirtää. 5-vuotias siskoni oli mielestäni huomattavan paljon taitavampi piirtäjä. Äitini vastasi siihen minulle, että minä voisin olla ihan yhtä hyvä piirtäjä kuin siskonikin, eikä minun täten tarvitse tehdä muuta kuin jatkaa piirtämistä. Sen jälkeen aloin tuomaan äitille piirustuksia nähtäväksi jatkuvasti. Ja nyt olen tässä ja kirjoitan jokaiseen ansioluettelooni harrastuksen kohdalle piirtämisen tärkeimpänä ja rakkaimpana harrastuksenani.

Mitä jos äitini olisi vastannut minulle kuten vanhemmat toisinaan tavanomaisesti vastaavat: "Kuule kyllä sinä voit olla hyvä jossain muussa, sisko on hyvä tässä ja sinä jossain muussa." Tämä olkoon opetus myös minulle. Lapsen unelmia ei koskaan saisi kieltää eikä eriarvoisuuden tai -tasoisuuden tunnetta korostaa. Yritän muistaa tämän sitten kun itse olen äiti.

Aikani Suomessa on mennyt ihanasti ja se tulee jatkumaan vielä elokuun loppuun asti. Vaikka minulla onkin ikävä rakastani Kreikassa, on tämä Suomen reissu sielunelämälleni korvaamaton. Tämä on kotini, ja Kreikka on kotini. Mutta Suomessa koti on jokapaikassa minusta tuntuu. Hiekkatiet ja koivumetsät, liikenteen hiljaisuus ja raikas tuuli. Siinä on koti. Jatkuva ongelmani on tietenkin sijainnista huolimatta ylitsevuotava tarpeeni tehdä projekteja. Voisin alkaa pitämään projekti-idea päiväkirjaa. Kirjoitan siihen kaikki ideat ja katson mitä niistä oikeasti lopulta toteutan. Tällä hetkellä lähimpänä listalla on graafinen materiaali erääseen tapahtumaan, yksi kesämekko, kokeellinen historiallisen kangaspanssarin teko, oman aloitetun sarjakuvan jatkaminen ja erään uuden sarjakuvan aloittaminen. Sen lisäksi on toki harrastukset ja aktiviteetit ja kaikki tapahtumat jotka kiinnostavat. Olen parantumaton :)

kesäleivonnaisia

Koska nyt alkaa olla paras aika alkaa ostamaan hedelmiä, päätin kokeilla piirakan tekemistä. :) Mansikat ovat oikeastaan jo niin kypsiä, ettei niitä ole enää myynnissä todennäköisesti viikon päästä. Seuraavaksi onkin sitten kirsikoiden aika, joka koittanee ensiviikolla. Vaikka kirsikkapiirakka on suurimpana haaveenani tällä hetkellä, päädyin tekemään mansikkapiirakan kauden mukaisesti:



Kakussa on ihan tavallinen murotaikinapohja (tosin vatkasin sokeria ja voita tosi kauan ja kakusta tuli kivan kuohkea sen seurauksena) ja täytteenä tuoreita mansikoita, jogurttia ja hieman vaniljasokeria. Mahtavan hyvää! En usko että kakusta olisi tullut tosin näin hyvää ilman tuoreita mansikoita. Yhtäkkiä ymmärrän taas hieman enemmän kokkauksesta. Ei ole aidon voittanutta. Voi ja kerma ovat helposti liioittelua, mutta kyllä kaikkien ainesten täytyy olla tuoreita ja luonnollisessa muodossaan.

Tällä hetkellä kauden hedelmiä ovat siis mansikat, melonit, päärynät ja sitruunat. Seuraavaksi ovat vuorossa kirsikat, persikat ja nektariinit. En ole aivan varma mikä tarkalleen on omenien ja päärynöiden kausi (todennäköisesti juuri nyt), mutta appelsiinit ja mandariinit kuuluvat sitten talveen. Ah ihanuutta, miksei Suomessa kasva kaikki etelän hetelmät? Jos jotain olisin aina kaivannut, niin kaikkia näitä kasviksia ja hedelmiä!

Loppuun vielä kiva kappale taitavalta artistilta, jonka juuri löysin ystäväni suosittelemana Youtubesta.

Seuraava projekti

Oloni on jotenkin omituinen. Tulevalla viikolla on edessä kaikenlaista uutta ja jännittävää, mutta kertoilen niistä sitten kun asia tulee ajankohtaiseksi. Olen joskus kyllä aivan turhan jännittynyt uusista asioista, pitäisi vain ottaa asiat rennosti ja niinkuin ne kohdalle tulevat. Vaan minkäs teen? Joskus tuntuu, että Ruotsin Euroviisukappale vuodelta 2007 kertoo hyvin olemuksestani. "Baby, I'm the worrying kind"

Tämänhetkinen projektini on muutaman keskeneräisen vaatteen, muiden ompelusten, savitöiden ja maalausten lisäksi pieni virkattu laukku, joka tulee syntymään toivottavasti parin viikon sisään:


Lisäksi tein lopullisen päätöksen kielidilemmastani ja siirsin englanninkielisen blogin toisaalle ja tein siitä puhtaasti käsityö/taide kollaasin. Siispä vastaisuudessa ainoastaan kotimaista kieltä tässä blogissa.

Note to those who might have been reading my blog, I shall return writing in Finnish into this blog and have moved my English blog into another address that will host solely my handicrafts, drawings and other intrests. Intrested? Here it is.

Pääsiäistä odotellessa

Minulla on kaksi viikkoa vapaata kieliopinnoista joten pidän tapani mukaan itseni kiireisenä kaiken muun tekemisen kanssa. Aloitin viimeviikolla käymään erään tuttavani luona tekemässä savitöitä, sillä hänellä on kotonaan pieni työpaja savitöille. Suunnitelmissani on tehdä hedelmävati, joka ei tule oikeastaan olemaan kovin erikoinen muodoltaan. Vadin erikoisuus tulee olemaan maalaus, jonka teen sen pohjalle. :)
Tässä on kuva tähän asti väkertämästäni:



// I have started making some pottery work since it has been a long time from the last time I got my hands dirty with clay. Working with clay and modelling is such a relaxing thing to do, I'm happy I have a chance for it now. //

Tänään on ollut kummallinen sää. Aamulla satoi vettä, päivällä paistoi aurinko ja sitten taas satoi ja ukkosti oikein kunnolla. Aamulla laitoin päälle syystakin ja päivällä olin taas farkkutakissa.. onneksi huomisesta viikonloppua kohden on luvattu pelkkää aurinkoa taivaan täydeltä ja lämpötilaa 23-25 asteen väliltä. Kävimme eräässä lähikauppaamme kauempana sijaitsevassa ruokakaupassa tänään ja kappas mitä hyllyltä löytyi: Hapankorppuja! Ja oikein aitoja suomalaisia sanoi pakkausseloste! Kysymykseen siitä mitä hapankorput oikeastaan ovat osasin vain sanoa että "Niihin tulee kauhea himo! Ei voi kuin syödä lisää jatkuvasti". Joten ostimme hapankorppuja.

//Always a happy day to find Finnish products in Greek supermarket. Here we have Rye crisp breads, that are considered as a very healthy bread product for their high value of fibre and low fat. I love them for those 3 reasons. 1. They taste great! 2. They are healthy and 3. They help with lowering cholesterol (in theory at least..)//

Laitoin hieman kukkia meidän olohuoneeseen tänään käveltyämme kukkatorin ohi matkalla keskustasta kotiin.

Miten kukat voivatkaan muuttaa niin täysin huoneen ilmeen. Joka kerta kun meillä on kukkia olohuoneen pöydällä, tuntuu kuin koko huone olisi jotenkin kokonaisempi. Minusta tuntuu, että jonain päivänä minulla tulee olemaan vielä valtava puutarha joka on täynnä hedelmäpuita ja kukkapuskia.

(Konsoliohjain pöydällä oli vahinko.. nyt se tuhosi herkän valokuvan tunnelman..)

//Flowers make a world of difference says I. Ofcourse they are on their best wild and free in the meadows.. but city appartment has its limitations. //

Lisää puhetta ruuasta

Päätinpä tehdä pienen kuvitetun reseptin toiseen bravuuriini, maalaispastaan. Se toinen on cross-aasialainen kana-kashew-nuudeliwokki, jonka idean muokkailin aikoinaan eräältä ystävältäni saamasta ideasta. Maalaispasta on kuitenkin syntynyt sen seurauksena, että halusin tehdä kevyttä välimerellistä ruokaa, johon voisi helposti laittaa erilaisia tuoreita kasviksia ja yrttejä ja muutella vuodenajan mukaan. Pastassa ei ole myöskään lihaa tai kalaa ja sen yksi ihanimpia puolia on tuoreiden yrttien ja sitruunan tuoksu.

Olkaapa hyvät!

Käsityöputiikkeja

Löysin tänään lisää uusia kangaskauppoja ja kangastarvikekauppoja. Niitä oli kokonainen sivukadun pituus tuntemieni kauppojen takana, keskustan länsipuolla. Ja vihdoin löysin myös kangaskaupan joka myy suurimmaksi osaksi silkkikankaita ympäri maailmaa. Käsitöitä harrastavalle ihmiselle Thessaloniki on paratiisi. Oli kyseessä sitten savenvalanta, maalaus, ompelu, korutyöt tai mikä tahansa askartelu, aina löytyy lisää ja lisää kauppoja jotka ovat erikoistuneet juuri tähän. Mielenkiintoista ja surullista on toki se, että suurin osa nuorista ei koskaan käy noissa vanhoissa ullakkoputiikeissa, vaan he ostavat vaatteensa ja korunsa jostain kaupungin sadoista muotikapoista.

Kummallista ettei Kreikassa juuri nuorison keskuudessa ole herännyt Suomen kaltaista aaltoa historian elävöittäjistä, japani-lolitoista tai muista alakulttuurityyleistä. Tarvikekaupoissa on myös historiallistyylisiä solkia, nauhoja ja tupsuja sekä perinteisin menetelmin valmistettuja kankaita. Suomessa jouduin aikoinaan hakemaan ompelutarvikkeita muita kaupunkeja myöten tai internetistä tilaamalla, mutta täältä löytyy kaikki ja enemmänkin. Lisäksi täällä on valtava määrä yksityisiä vaatesuunnittelijoita, jotka tekevät omalaatuisia kenkiä, vaatteita ja laukkuja. Ja silti suurin osa ihmisistä pukeutuu perinteiseen trendityyliin. Ehkä syynä onkin valinnan helppous normaaleissa kaupoissa. Kun menen korutarvikkeita myyvään liikkeeseen täällä, saatan viipyä tunnin valitessani monista sadoista erilaisista korukivistä, helmistä ja kristalleista ne minun korviksiini sopivat.

Minulla onkin taas kaksi hametta tekeillä, nyt vain täytyy taas istua ompukoneen ääreen että saan ne valmiiksi!

~ ~ ~ ~ ~

Apart from the usual 3 or 4 fabric stores that I visit in the centre of the city, today I found a whole street full of shops selling fabrics, laces, buttons and all the rest. You name it, it all is there and even more. I was looking for a glue that seals small holes in a fabric from Finland for years, and here it is the first thing I see when I step into a store. I love these small attic boutiques here selling decoration and handicraft accessories. Usually the prices are affordable (apart from the stunning Italian silk that I saw today, 79 €/meter.) and even discussable. To be honest I am quite surprised the the ever so popular gothic - lolita - japan style has not really washed ashore in Greece. Not at least in Thessaloniki and not at all in such an amount as in Helsinki I observed. Or history re-anacting for that matter. Many of the accessories (buttons, buckles, tassels) for sewing have the lush style of historical Constantinople and some of the fabrics are colored in a very traditional way. Probably because of the Orthodox tradition. For a person who loves handicrafts, Thessaloniki is a paradise.

Kevät saapuu - Spring is here

Minulla alkaa olla vaikeaa päättää, kirjoittaako blogia suomeksi vai englanniksi. En oikeastaan viitsisi jättää toista kieltä poiskaan. jatkan siis kirjoittamista molemmilla kielillä :)

Kevät on tullut Thessalonikiin tuoden mantelinkukat puihin ja saaden hiirenkorvat taas ilmestymään. Tästä hetkestä ei ole enää kauaa, kunnes lämpötila jää pysyvästi 20 tienoille, mutta varmaankin joudumme odottelemaan tämän kuun loppuun asti. Tällä hetkellä näyttää siltä, että aloitan vihdoin kreikan kielen opiskelun yliopistolla ensiviikolla. On vaikeaa saavuttaa hyvä opiskeluvire kotona itsenäisesti, joten odotas innolla kurssin alkamista.

Kävimme eilen synttäreillä, joihin päätin tehdä mekon ennen juhlia kotona olevasta mustasta kankaasta. Kuva mekosta ja sen teko-ohje löytyy alta:

- - -

Spring time is definitely here with warmer weathers and changing weather. To be honest, I really don't mind a few showers when the wind is finally warmer and a thought of summer drifts already in the air. Next week I am expecting to start finally Greek lessons in the University, so soon I will not have a good excuse of not speaking Greek anymore! Well, so far I do understand a lot of Greek discussion, I just don't have the words to answer yet. So we will see!

We went on a birthday party yesterday and I decided to make a dress for myself before it. Below you can see a very easy pattern for a dress (text is in finnis, sorry, but its really easy to make by just looking the pictures too), if you just want to try something new and easy. I also made a dress with this pattern last summer for the beach using two colorful scarfs. Easy, fun and kinda fashionable too with the feeling of shape and dimension.

Tässäpä siis valmis tuotos:



Mekko valmistui noin tunnissa, josta itse ompelu vei aikaa ehkä 10 minuuttia. Tässä mekon ohje:



1. Mekkoon tarvitaan kaksi neliön muotoista palaa, siippuen siitä miten pitkän mekon haluaa, sen halkaisija tulisi olla jotain 1-1,5m väliltä. Kannattaa varata ennemmin isommat palat kuin liian pienet. Lisäksi jos ei halua leikata paloja ollenkaan eikä huolitella saumoja, voi ostaa vain kaksi isoa huivia, jotka ovat samaa kuviota.

2. Mekon kaksi ainutta saumaa ommellaan suorina keskelle eteen (KT) ja keskelle taakse (KT). Riippuen siitä kuinka "avaran" haluaa pääntiestä, eteen tuleva sauma täytyy aloittaa lähempää neliöiden kulmaa kuin taakse tuleva. Omasta mielestäni n. 10-15 cm on riittävä pituus, mutta mekkoa kannattaa toki sovittaa ensin neulojen kanssa.

3. Saumojen jälkeen mekko näyttää siis suunnilleen tältä ja eteen sekä taakse jäävät kolmiot voi silittää auki halutessaan.

4. Mekon sivut ulottuvat huomattavasti alemmas kuin etu- ja takaosa, joten ne voi laskostaa ylös ja kiinnittää esim. nyöreillä sivuille, jolloin mekko saa runsaan alaosan.

Olkaimiksi käy oikeastaan mikä tahansa nyöri ja ne voi joko kiinnittää niskan taakse halter-neck tyyliin tai viedä alas taakse ristiin. Ristiin laittaessa olkaimille kannattaa tehdä pienet lenkit n. 10 cm päähän KT saumasta jonka kautta nyörit sitten solmitaan taakse.

Voilá!

Helppo, nopea ja trendikäs. Mekko on todella runsas, mutta siitä saa kapeamman käyttämällä ohuempaa kangasta ja tietenkin - tekemällä siitä lyhyemmän pienemmillä neliöillä. Itseasiassa samalla idealla voisi tehdä myös biletopin ja varioida mallia vaikka laittamalla paksun silkkinauhan vyöksi.

Vyö!

Eli tässä on valmis vyö, jota olen tehtaillut lähipäivät:


Ja yksityiskohta pienestä korusta jonka tein ja kiinnitin vyöhön yksityiskohdaksi:

Thessalonikissa on muutamia koruhelmi- ja tarvikekauppoja jotka ovat askartelijan paratiisi! Niistä löytyy ihan kaikkea silkkinauhoista simpukoista tehtyihin helmiin ja swarowski kristallihelmiin. Ja kaikenlisäksi heillä on tällä hetkellä alennusmyynti!

Vyön idea lähti siis Geishojen käyttämän kimono-puvun Obi-vyöstä ja sen lisukkeista. Materiaaleina ovat villatweed, pinkki pitsi ja limevihreä pellava. Voilá!

~~~~

I have been a bit lazy with this, but I really really should start writing in English as well. To sum up the thoughts on this blog text, I have decided to start making some fashion designs of my own since I have gotten inspired by the spring Pantone colors table. As much as I would want to use materials like silk and cashmere, I'm afraid I have to go with more simple stuff for now. The other idea would be to go for all recycled materials and give my small designs a deeper meaning. I will see what I can come up with.

Hopefully this inspiration wont be tho like they usually are - lasting for about one week and then changing into something else. It seems like my mind is in a constant movement when it comes to creating something. I just get so many ideas so fast that I cannot hold on to one idea too long. :)

The springly weathers in Thessaloniki are lifting my mood so much at the moment. The rain showers every now and then don't really matter - every time I can smell the spring in the air I feel like nothing can stop me!

Ideoita ja inspiraatioita

Viikonloppu vierähti varsin kotoisissa tunnelmissa, sillä ensimmäistä kertaa Kreikkaan muuton jälkeen olen tavannut ja kahvitellut paikallisten suomalaisten kanssa. Odotin oikeastaan aivan liian kauan ennenkuin tapasin heidät, mutta nyt olo on mahtava. Vaude, vaikkei sitä ajattelekaan että täällä ihan ypöyksin on, silti, nyt tunnen kuuluvani enemmän Kreikkaan. Jatkossa aionkin pysyä tiiviissä yhteydenpidossa heidän kanssaan ja seurattuani heidän kreikankielistä keskustelua minulla on pitkästä aikaa kunnon motivaatio kreikankielen opiskeluun.

Voisin sanoa, että olen lopullisesti haksahtanut ompeluun taas, ainoana ongelmanani se, etten tiedä mistä aloittaa. Minulla on mielessäni jo kokonainen vaatemallisto, mutten oikeastaan tarvitse niistä yhtäkään kappaletta todella. Mutta varmasti toteutan ainakin jotain! Menköön ne sitten vaikka siihen vaatekaappikategoriaani joka kuuluu nimikkeen "Vaatteet jotka on liian hienoja käytettäväksi, joten jätän ne tulevaisuudessa tyttärelleni retrolöydöiksi" alle. Ensimmäisenä etsin käteeni Pantonen väriskaalan täksi kevääksi, joka näyttää seuraavalta:



Lisäksi ensimmäisenä toteutuslistalla ja jo työn alla on seuraavanlainen idea:

Mikä ihme se on? No sehän on vyö, mutta yllätykseksi jää näyttääkö lopputulos todella tuolta suunnitelmaltani.. :)

Lisäksi olen löytänyt muutamia ihastuttavia nettisaitteja joista mielenkiintoisia sisustuskankaita myy Bonbon-kakku:
Bonbon kakkuun -->

Eipäs tässä sitten muuta kuin jatkan rentoa sunnuntai-iltaa ja huomenna alkaa taas uusi viikko kaurapuurolla ja kuntosalilla (kipeänä olemisen vuoksi kävin kuntsikalla vähemmän viimeviikolla)

Sateinen päivä

Jotain joka muistutti minua tänään menneistä ajoista:

"Oppiminen.

Me annamme nimiä. Me sivistämme itseämme. Me vertaamme kokemuksia. Me ajattelemme. Me saamme oivalluksia.

Sitten me teemme päätöksen ja toimimme. Tämä on "lähteminen". Kun olemme keränneet riittävästi emotionaalista lujuutta, tietoa, tukea ja luottamusta, me kohtaamme taistelukentän ravittuna ja vahvistuneena. Tässä vaiheessa me olemme niitä, jotka eivät sure - vaan taistelevat; jotka eivät itke - vaan eheyttävät itsekunnioituksensa; jotka eivät piiloudu - vaan etsivät; jotka eivät jäykisty - vaan lähtevät. "

- Sam Vaknin

Sitten takaisin tähän hetkeen. Otin tuossa yksi päivä hyvän kuvan, joka kertoo hieman kreikkalaisesta liikennekulttuurista :D

(kuvassa siis pysäköinti kielletty - merkit molemmin puolin katua)

Sateisen päivän johdosta olen päättänyt istua sisällä ja suunnitella oman kevätvaatemallistoni! Aina siitä lähtien kun opiskelin vaatesuunnittelua on ajatuksissani aina toisinaan pyörinyt malliston piirtäminen. Ehkäpä voisin harrastaan sitä näin aikani kuluksi ja kun kevätkin on tuloillaan niin mikäpä olisi kivempaa! Minulle käy yleensä näin silloin kun luen naistenlehtiä, kuten eilen Elle-lehteä kuntosalilla. Hmm.. sitten jos vielä toteuttaisin ne vaatteet joita suunnittelen ja koku haluaisi ostaa niitä, niin siitähän saisi hyvän lisäbisneksen. Ehkäpä en kuitenkaan ajattele asiaa vielä liian pitkälle, katsotaan nyt mitä saan ensin piirrettyä. Toteuttaminen on taas kiinni häilyvästä inspiraatiostani joka ei kyllä juuri koskaan katoa - mutta vaihtaa suuntaansa kuin tuuliviiri.

Takaisin Kreikassa

Aika vihdoin päivittää blogia sen jälkeen kun palasin Suomesta Kreikkaan. Thessaloniki näyttää edelleen siltä, millaiseksi olin sen kokenut kesään mennessä: Pikkukaupunkimainen lempeä merenrantakaupunki, jonka ominaispiirteisiin kuuluvat useat design-kaupat, kahvilat, valtavat ruuhkat aamulla ja iltapäivällä sekä rennon huoleton ilmapiiri. Rentous, joka kauhistuttaa minua huolimattomuutena ympäristöasioissa ja ihastuttaa minua ihmisten välittömässä elämänasenteessa. Kaikella on kaksi puolta, niinhän se aina menee.

Thessalonikin rantabulevardin korjaustyöt on saatu vihdoin päätökseen ja bulevardi jatkuu nyt vanhan jälkeen suunnilleen 3km verran tummalla puulla katetulla laiturilla, suihkulähteillä ja pienillä puutarhoilla. Tämä tarkoittaa siis 3 km pidempää lenkkipolkua minulle! Kävimme kävelemässä siellä ensimmäisenä iltanani täällä ja bulevardi on todella kaunis, täytyy sanoa. Lummelampi ja ruusutarha, lasten leikkialue ja havupuista rakennettu kuja sekä paljon istumapaikkoja puiden katveessa. Lisäksi vieressä kulkeva vilkas autotie on piilotettu osittain suihkulähdeseinällä, jonka kohina peittää kaupungin metelin. Kätevää!


Ensimmäisen illan kruunasi illallinen perinteisessä Ouzerissa, eli mereneläviä tarjoavassa ravintolassa jossa voi nauttia myös ouzoa. Jostain syystä vuodenaikaan nähden lämpimänä perjantai-iltana tämä (kesällä tupaten täynnä oleva) viininoksien varjostama Ouzeri oli täysin tyhjä. Niinpä nautimme kahdestaan kauniista merinäköalasta ja kynttilöiden valosta keskellä kaupunkia ja ruokalistalle kuuluivat tietenkin suosikkini; kalmari, grillattu makrilli, kreetalainen salaatti sekä ouzo.


No mutta, saavuttuani Kreikkaan reilu viikko sitten olin myös väsynyt. Sain kuitenkin ensikosketuksen opiskelusta vapaaseen elämään vihdoin tämän viikon aikana, sillä sen lisäksi että olin kipeä, oli minulla aikaa ihan kaikelle sille, mitä muuten olen aina lykännyt eteenpäin. On kieltämättä jännittävää olla tässä vaiheessa elämää, kun kaikki mahdollisuudet ovat edessä. Tällä hetkellä hienointa on kuitenkin se, että minulla on vihdoin aikaa omille visioilleni ja olenkin viettänyt aikaa päivittäin lukien, piirtäen, suunnitellen ja miettien kodin sisustusta.


Minua kutkuttaa nähdä millainen joulu tänä vuonna tulee. Kaupunkia on verhoiltu pitkin viimeviikkoa jouluvaloihin ja vaikka näin suomalaisittain suuret värivaloasetelmat ja vilkkuvat joulukuuset näyttävätkin perin korneilta, sopii se kaupungin hallittuun kaaokseen aika hyvin. Helmikuun karnevaali vie voiton varmasti näistä joulukoristeista. Aristoteleen aukiolle on pystytetty lisäksi taas suuri esiintymislava, joten jonkinlaista ohjelmaa on ilmeisesti luvassa tässä kuussa. Olen toivonut Suomesta piparkakkumaustelähetystä, jotta voisin leipoa jouluksi suomalaisia herkkuja.


Seuraava haaste joka minulla on edessäni olisi sitten kreikan kielen opiskelu. Suomessa vietetyt pari kuukautta ovat saaneet jostain syystä minut muistelemaan enemmän ranskaa ja japania kun yritän tavailla kreikan sanoja. Tosin haluan kyllä pitää mielessä, että heti kun kreikka alkaa olla hallussa, palaan takaisin kertaamaan ranskaa ja myöhemmin japania. Mutta ensin se kreikka. Kostas on tehnyt minulle käytännön pilan ja opettanut minulle pari värikästä sanaa jotka nyt sekoitan jatkuvasti pariin muuhun sanaan. Eilen lukiessani hänelle lauseita Kostas purskahti nauramaan kippurassa jossain vaiheessa. On siinä minulla vakavamielinen opettaja. :) Muuten olen kyllä varsin tyytyväinen siihen, että Kostas on todella tarkka kaikista kielioppiasioista ja ääntämisestä.


Mutta nyt taidan palata lueskelemaan hetkeksi kirjaani ja siemailemaan kirsikkamehua. Täytyy nauttia näistä lokoisista päivistä nyt täysillä, olen varmasti ansainnut ne.


Ainiin! Tässä vielä kuva siitä Joulun Lapsi-projektiin laittamastamme lahjasta:

Pieniä tekoja

Tänään on virallinen vapaapäiväni kokeiden välissä jonka aloitinkin oikeaoppisesti kahvin, korvapuustin sekä jazz-musiikin merkeissä. Maalailin kaikessa rauhassa isoa taulua, joka tulee valmiina makuuhuoneemme seinälle (Mikäli siis siitä tulee silmää mielyttävä. Jos ei tule, annan sen lahjaksi jollekulle joka ei voi kieltäytyäkään siitä. Muah! Vitsi vitsinä.. ). Loppupäiväksi olen suunnitellut kevyttä kokeisiin lukemista, uintia ja ystävän kanssa kaupungilla ajanviettoa. Kenkäshoppailun lomassa tarkoitukseni on myös tehdä eräs hyvä työ:

Siskoni kysyi minulta pari päivää sitten haluaisinko lähteä mukaan "Joulun lapsi"- keräykseen. Kyseessä on siis projekti, jossa kerätään rekkalastillinen joululahjoja vietäväksi Moldovaan ja Romaniaan köyhille lapsille, jotka eivät todennäköisesti koskaan ole saaneet joululahjoja aiemmin elämässään. Hauskinta minusta tässä projektissa on se, että lahjan voi itse kerätä (nettisivuilla on ideoita lahjoista) kaupoista ja laittaa kenkälaatikkoon. Niin siitä tulee myös omalla tavallaan persoonallinen. Mielestäni tuollainen lahjan kokoaminen on lisäksi mukavaa tekemistä esimerkiksi kaveriporukalla eikä pienten lahjojen ostaminen tule sitten kalliiksikaan. Niinpä päätän itsekin kysyä ystäviltäni haluaisivatko he lähteä mukaan lahjan hankintaan ja käyn etsimässä lahjatarvikkeita kaupungilta.

On mahtavaa huomata miten vaihtoehtoisjoululahjoja ja erilaisia tapoja kantaa kortensa kekoon ihmisten auttamiseksi on jo niin monia. Muutama joulu sitten sain lahjaksi vuohen, joka tietenkin meni siis jollekulle kehitysmaassa. Silloin ajatus tuntui vähän tylsältä, mutta silmäni kyllä avautuivat asialle nopeasti. Joku voisi nyt todeta kuinka tekopyhää toimintani on, kun lähetän kerran vuodessa jotain jollekulle enkä uhraa sitten enempää aikaa tai rahaa, ennenkuin asiasta on tehty naurettavan helppoa. Itse pidän kuitenkin merkittävimpänä asiana sitä, että tekee edes yhden pienen teon. Ero 'ei minkään' ja 'yhden' välillä on suuri.

Lisäksi tämä on tietenkin ajatuksena kaikille niille, jotka sattuvat blogiani lukemaan, että pieni asia saattaa olla todella suuri toiselle. Käykää katsomassa ajatuksia pienistä asioista seuraavista osoitteista, jos ne eivät ole vielä tuttuja:

http://www.joulunlapsi.fi/
http://www.parempilahja.fi/
http://hyvatlahjat.i-aid.org/
http://www.lahjaksilehma.fi/
http://www.kiva.org/

Ps. Lisäksi auttamisesta tulee hyvä mieli itsellekin!