Lakko ohi, vihdoin

Perjantaina heräsimme varsin mukavaan ääneen, kun kadulta kantautui roska-autojen kolina. Lakiuudistuksen vuoksi monet julkiset tahot lakkoilivat parin viikon ajan ja siksi esimerkiksi roskia ei kerätty melkein kahteen viikkoon kadunvarsilta, ennen kuin tänään. Voin sanoa, että oli kammottavaa katsella kasvavia roskakasoja, varsinkin kun turhautumuksessaan ihmiset eivät enää jaksaneet edes yrittää lajittelua, vaan kaikki roskat olivat sekaisin sullottuna yhteen. Mietin eilen, lakon viimeisenä päivänä, kun harmaalta taivaalta satoi vihlovaa ohutta tihkua, roskakasat olivat vallanneet osittain koko kävelykadun leveyden ja odotin taksia tienreunassa, että nolottaisi hieman jos joku suomalaista ystävistäni tulisi tänne nyt käymään. Lisäksi eilen sähköt katkesivat kolme kertaa tuntien ajaksi, joka sai tunnelman vielä kolkommaksi. Tänään kuitenkin kaikki tuo on ohi vihdoin, aurinko paistaa suloisesti ja tuuli on lämmin ja ennen kaikkea, roskakasat ovat poissa ja sähkölakkokin on ohi!

Ehdin kyllä mielessäni sadatella tällaista toimintaa ja ajatella moneen kertaan: ”Ei Suomessa koskaan sallittaisi tällaista..” mikä saattaa olla tottakin. Tuskaani roska-asiassa ehkä lisäsi vielä entisestään tällä hetkellä se, että olen opiskellut tämän viikon vesistöjen suojelua ja ympäristöasioiden laiminlyöminen saa minut aina murheelliseksi.

No mutta, aikaisemmin tällä viikolla kävimme lisäksi vihdoin ostamassa kaikki huonekalut ja ne toimitettiin kämpälle. Viikonloppu menee siis huonekaluja kasaten ja sormeni syyhyävät jo pelkästä ajatuksesta. Viime viikonloppuna olimme käymässä Kostan serkun Olgan luona ja koska Olga ja hänen miehensä ovat juuri muuttaneet uuteen isoon taloon maalla, heillä on iso varasto Olgan keräämiä sisustuslehtiä. Olga on hurahtanut täysin pohjoismaiseen puurakentamiseen ja näytti minulle olohuonesisustusta, joka oli kuin suoraan vanhasta suomalaisesta saunasta. Olga vei minut takapihalleen ja esitteli tyylikkäimmän tuolinsa: Se oli noin 30cm halkaisijan puupölli, jota olisi voinut käyttää halkojen hakkaamiseen.

Tein yleisen johtopäätöksen muutaman kymmenen sisustuslehden perusteella siitä, että suomalaisten maatalojen puiset lypsypenkit ja saunajakkarat, tukkirakenteiset pöydät ja jopa pelkät puupöllit ovat suurinta huutoa ja niin pop modernin sisustuksen kaverina, ettei mitään rajaa. Niin ja tietenkin modernia puumuotoilua funktionalistiseen tyyliin näytti olevan joka lehdessä. Lisäksi ihastuin kovasti kreikkalaiseen yksinkertaiseen saaristolaistyyliin ja tämän viikon ajatukseni ovat lentäneet kun olen miettinyt, mitä kaikkea voin itse rakentaa sisustukseksi yhdistellen kaikkia suosikkielementtejäni. Mikä parasta, minun ei tarvitse alkaa maksamaan tuhansia ja taas tuhansia euroja sisustuksesta (mitä monet täällä tekevät), osaanhan itse ommella, kutoa, nikkaroida, rakentaa tai maalata. Alan vähitellen ymmärtää, miten suuri rikkaus kädentaidot ja yleinen itse tekemisen taito toden totta ovat nykyään. Suomalaiset arvostavat aivan liian vähän toisinaan käsityötaitojaan ja omaleimaisuutensa näkymistä. Kulttuuri jos mikä on voimavara.

Kävin ensimmäistä kertaa kuntosalilla tällä viikolla. Kuukausimaksu on 50 euroa, eikä tarvitse sitoutua mihinkään, eli huomattavan paljon ystävällisempi tapa kuin Suomessa vuodeksi maksuihin sitoutuminen. Lisäksi kuntosaliohjaajia oli 5 paikalla yhtä aikaa ja he opastivat jatkuvasti asiakkaita ja tsemppasivat ja tervehtivät kaikkia henkilökohtaisesti. Asiakaspalvelu oli aivan toista luokkaa kuin Suomessa, kannustavaa ja ystävällistä. Siellä oli saunakin, mutta koska minulla ei ollut uikkareita mukana, en voinut mennä löylyyn. Olisin varmaan saanut porttikiellon koko salille jos olisin mennyt nakuilemaan sinne kotoisaan tyyliin.