Mamma Mia!

Viikko sitten perjantaina aloimme pakkaamaan aamulla tavaroita viikonlopun viettoa varten Chalkidikissä. Aamulla alkoi harmittamaan ettei minulla satu olemaan yhtään uutta kesämekkoa lomalle, joten ompelin nopeasti itselleni sellaisen. Tämä on ompelutaidon paras puoli! Yhdeltä sitten kiirehdimme bussiin ja ajelimme pitkin rannikkoa itään ja kohti lomanviettopaikkaamme Nea Marmarasta, jossa itse asiassa olimme vajaa vuosi sitten lomailleet samaan aikaa Kostan kanssa. Hotelli, jossa yövyimme oli Kostan ystävän omistama pieni huoneistohotelli ihan keskellä kylää, josta oli lyhyt matka niin rannalle kuin illanviettoon. Ensitöiksemme tietysti purimme tavarat ja lähdimme saman tien rannalle. Olin odottanut niin kauan että saan kuunnella mp3-soittimesta ’Destination Calabria’ kappaleen ja työntää varpaat kuumaan hiekkaan.

Viime elokuussa meressä oli paljon pieniä meduusoita, mutta nyt heinäkuussa nämä samaiset meduusat eivät ilmeisesti olleet vielä lähteneet liikkeelle, joten pohjan läheisyydessä vilahteli ainoastaan pieniä kaloja. Rannalta lähdimme vasta auringon laskiessa ja poikkesimme syömään tavernaan. Ruokailun jälkeen luvassa oli parin tunnin lepäily ja sitten ulos tanssimaan. Lauantai ei poikennut perjantain ohjemassa muuten, kuin että lähdimme aikaisemmin liikkeelle ja päätimme ottaa venetaksin läheiseen hotelliin. Kostas kertoi, että hotellin jälkeen alkavat luonnolliset merenpoukamat, jotka muodostavat pieniä kallioiden saartamia hiekkarantoja pitkin rantaa. Emme kuitenkaan ehtineet lähteä tarkastamaan niitä, sillä muut olivat heränneet ja kaipailivat meitä rannalle.

Sunnuntaina vietimme vielä kolmannen päivän rannalla, pelasimme tennistä, söimme riittävästi jätskiä ja skoolasimme loman kunniaksi ja lähdimme takaisin Thessalonikia kohti. On oikeastaan vaikeaa kuvailla viikonloppua mitenkään muuten kuin että meillä oli todella hauskaa. Juuri sopivasti aktiviteetteja ja pelkkää olemista. Nenänpääni tuli hieman punaiseksi, mutta muuten säästyin palamiseltakin kun käytin riittävän paljon aurinkosuojakerroin +40:tä.

Sain viimeviikonloppuna ajatuksen erääseen uuteen piirustusprojektiin, mutta hahmoteltuani kymmeniä kertoja ja täytettyäni hahmotelmilla lukuisia Untitled.psd tiedostoja piirto-ohjelmalla, tulin siihen tulokseen että minun lienee aika hankkia uusi piirtopöytä. Sen jälkeen kun sain uudestaan innostuksen piirtämiseen, olen huomannut että piirtopöytä ei vain enää tottele sillä tarkkuudella kun sen haluaisin tottelevan. Piirrän viivan ja vaikka käteni on vakaa, ilmestyy siihen koneella ryppyjä. Mutta ei auta, Aiptek 12000N palveli hienosti 4-5 vuotta, joka on jo riittävästi edullisen luokan piirtopöydältä. Ehkäpä jouluun mennessä saisin rahaa niin paljon kasaan että saisin ostettua hienon ammattilaispöydän itselleni.

Varasimme lennot Suomeen ja valitettavasti joudun toteamaan ettemme alkuperäisen suunnitelman mukaan pääsekään tulemaan vielä elokuun alussa vaan hieman myöhemmin. Saimme kuitenkin varattua halvat lennot. Lisäksi kävimme promenadin kesäteatterissa katsomassa eilen Mamma Mia! -elokuvamusikaalin joka oli uskomattoman positiivinen yllätys. Elokuva oli hauska ja huoleton ja samalla hyvin tunteellinen ja tunnelmallinen. Toki se ei ollut mikään draama tai actiontykitys, mutta omassa genressään voisin joka laittaa sen The Phantom of the Opera-elokuvan edelle. Abban musiikista oli tehty loistavat sovitukset ja leffa toisti vauhdikkaasti 70-luvun vapaata kapinallista henkeä, vaikkakin tapahtui nykyajassa. Lisäksi suunnittelusta kiinnostunut henkilö bongaa useita ruotsalaisia designkankaita ja esineitä ripoteltuna rustiikkiin kreikkalaiseen saaristotyyliin. Lisäksi Meryl Streep todistaa kuinka loistava näyttelijä hän on vaihtamalla tunnetiloja hassusta sydäntäsärkevään. Eli mikäli haluaa käydä katsomassa jotain kevyttä ja menevää, hassua ja tunteellista, suosittelen Mamma Mia!- elokuvaa.
Tällä kertaa ei tule muuta mieleen, joten taidankin lopetella tältä erää ja palata kouluhommien pariin.