Suomi näyttää ylhäältäpäin ensisijaisesti vihreältä. Pohjoisen vehreyden, tehokkuuden ja designin maa. Olen varsin iloinen siitä, että aloitin Suomen reissun Savon koukkauksella. Siellä jos jossain, niin Savossa oppii jättämään turhat hienostelut pois ja asennoitumaan taas oikealla tavalla. Savoon matkaaminenkin tapahtui perinteisen Juhannusruuhkan saattelemana pinnalla poreilevassa stressissä, kun koko eteläinen Suomi pakkasi pallogrillinsä mukaan ja suuntasi tien päälle. Mietsiskelin tuolloin itsekseni, että minun tulisi nyt hyödyntää sitä, mitä opin Kreikassa: Ottaa rennosti. Olen aina pitänyt paljon kotiseutuni luonnosta, mutta jotenkin raikas sateen jälkeinen metsä lintukuoroineen illansuussa saa melkein maagiset mittasuhteet.
Samoin saapuessani Helsinkiin oli näkymä muuttunut viimevuodesta. Ehkä asiaan vaikutti oma rentoutunut asenteeni sen sijaan, että olisin vain lentänyt suoraan Thessalonikista Helsinkiin. Ehkä asiaan vaikutti myös se, että tällä kertaa on vuoden valoisin aika ja helteisistä säistä johtuen Helsinki hehkuu ihmisten hyvää mieltä ja omaa kauneuttaan. Viime vuonna tulin Suomeen kesän jo vaihtuessa sateiseksi syksyksi.
Istuessamme tänään parin ystävättären kanssa Espan puiston nurmikolla pienten piknik-eväiden kanssa, kävimme läpi uusia ja vanhoja asioita. Tuntui hyvälle olla taas siinä, kuin mikään ei olisi muuttunut. Joskus olen kiitollinen mielessäni siitä, että ystäväni eivät nää aikaa välissämme. Vaikka se kuluukin, emme ole ajautuneet tuhansista kilometreistä huolimatta kauas toisistamme.
Vaikka joskus kahden kotimaan olemassaolo tuottaakin minulle päänvaivaa ja jopa henkilökohtaista tuskaa, olen tällä hetkellä niin onnellinen niistä molemmista. Sinisen ja valkoisen lipun maista.
No comments:
Post a Comment