Muuttuvat ja muuttumattomat

" Whats ment for you will never go by you "

"Mikä on todella tarkoitettu sinulle, ei kulje ohitsesi elämässä "

Skotlantilainen ystäväni kertoi mummonsa aina sanovan hänelle. Olen ollut tänään hieman apatiaan painuva ja lohduttautunut kardemummalla ja vanilijalla maustetulla maitokahvilla. Lisäksi en tunnu saavan tarpeeksi U2:sta ja kuuntelen jatkuvasti yhä uudestaan ja uudestaan klassikoita, kuten "Where streets have no name", "Beautiful day" ja "One". Kaikki tämä yksinolo on antanut minulle aikaa miettiä ja suunnitella, maalata ja katsoa miten asiat todella kääntyvät. Huomaan odottavani päivää kun saan vihdoin sanoa, että nyt se on ohi, kouluni siis. Onneksi siihen ei voi olla enää pitkä aika.

Tällä hetkellä tuntuu, kuin Suomessa vietetyn syksyn aikana jotkut asiat joiden en olettanut muuttuvan, ovatkin todella muuttuneet. En halunnut niiden muuttuvan, mutta ne muuttuivat. Toisaalta taas, toiset asiat todistivat kestävänsä. Eteeni on heittäytynyt jatkuvasti pieniä ja suuria vastoinkäymisiä, mutten viitsi kirjoittaa niistä. Eihän sillä ole lopulta väliä mistä jouduin luopumaan ja kuinka monta kertaa täytyi komentaa itsensä jatkamaan. Sillä on väliä, että katson edelleen eteenpäin.

"Mikä on todella tarkoitettu sinulle, ei kulje ohitsesi elämässä "

Minusta tuntuu, että pidän tuosta lauseesta. Ainakin minun kaltaiselleni ihmiselle, joka huolestuu pienimmästäkin asiasta, tuo antaa hieman mielenrauhaa. :)

Pieniä tekoja

Tänään on virallinen vapaapäiväni kokeiden välissä jonka aloitinkin oikeaoppisesti kahvin, korvapuustin sekä jazz-musiikin merkeissä. Maalailin kaikessa rauhassa isoa taulua, joka tulee valmiina makuuhuoneemme seinälle (Mikäli siis siitä tulee silmää mielyttävä. Jos ei tule, annan sen lahjaksi jollekulle joka ei voi kieltäytyäkään siitä. Muah! Vitsi vitsinä.. ). Loppupäiväksi olen suunnitellut kevyttä kokeisiin lukemista, uintia ja ystävän kanssa kaupungilla ajanviettoa. Kenkäshoppailun lomassa tarkoitukseni on myös tehdä eräs hyvä työ:

Siskoni kysyi minulta pari päivää sitten haluaisinko lähteä mukaan "Joulun lapsi"- keräykseen. Kyseessä on siis projekti, jossa kerätään rekkalastillinen joululahjoja vietäväksi Moldovaan ja Romaniaan köyhille lapsille, jotka eivät todennäköisesti koskaan ole saaneet joululahjoja aiemmin elämässään. Hauskinta minusta tässä projektissa on se, että lahjan voi itse kerätä (nettisivuilla on ideoita lahjoista) kaupoista ja laittaa kenkälaatikkoon. Niin siitä tulee myös omalla tavallaan persoonallinen. Mielestäni tuollainen lahjan kokoaminen on lisäksi mukavaa tekemistä esimerkiksi kaveriporukalla eikä pienten lahjojen ostaminen tule sitten kalliiksikaan. Niinpä päätän itsekin kysyä ystäviltäni haluaisivatko he lähteä mukaan lahjan hankintaan ja käyn etsimässä lahjatarvikkeita kaupungilta.

On mahtavaa huomata miten vaihtoehtoisjoululahjoja ja erilaisia tapoja kantaa kortensa kekoon ihmisten auttamiseksi on jo niin monia. Muutama joulu sitten sain lahjaksi vuohen, joka tietenkin meni siis jollekulle kehitysmaassa. Silloin ajatus tuntui vähän tylsältä, mutta silmäni kyllä avautuivat asialle nopeasti. Joku voisi nyt todeta kuinka tekopyhää toimintani on, kun lähetän kerran vuodessa jotain jollekulle enkä uhraa sitten enempää aikaa tai rahaa, ennenkuin asiasta on tehty naurettavan helppoa. Itse pidän kuitenkin merkittävimpänä asiana sitä, että tekee edes yhden pienen teon. Ero 'ei minkään' ja 'yhden' välillä on suuri.

Lisäksi tämä on tietenkin ajatuksena kaikille niille, jotka sattuvat blogiani lukemaan, että pieni asia saattaa olla todella suuri toiselle. Käykää katsomassa ajatuksia pienistä asioista seuraavista osoitteista, jos ne eivät ole vielä tuttuja:

http://www.joulunlapsi.fi/
http://www.parempilahja.fi/
http://hyvatlahjat.i-aid.org/
http://www.lahjaksilehma.fi/
http://www.kiva.org/

Ps. Lisäksi auttamisesta tulee hyvä mieli itsellekin!

Yllättävän positiivinen

Kuten otsikosta ja blogin muuttuneesta taustaväristä huomaa, olen yllättävän positiivisella mielellä tällä hetkellä vaikka kokeet ja muu kouluhomma käy kimppuun ihan tulevan viikon alussa eikä laske irti sitten hyvään aikaan. Kyllä se vain niin on, että opiskelu auttaa muistamaan asioita joita tarvitsisi osata kokeessa ja ehkä myöhemminkin elämässään. Ai että nyt vasta huomasin.. no ei sentään, mutta en ole kyllä pitkään aikaan opiskellut ihan näin intensiivisesti kuin tänä viikonloppuna. Sen huomaa jo siitä, että olen syönyt äitin leipomia korvapuusteja lukemattomat määrät.

Huomasin tänään erään ystäväni kirjoittavan blogia englanniksi, vaikkei hän itse olekaan englantilainen. Totuus on toki molempien meidän kohdalla se, että myös hänellä on paljon ulkomaisia ystäviä. Miksi toisaalta ei? Ehkäpä itsekin aloitan kirjoittamaan edes muutaman asian englanniksi blogiin. Toisaalta, sitten varmaan blogi kaipaisi jotain suurempaa sisältöä kuin tarinointia koulukiireistäni. Toisaalta se kaipaisi varmaan sisältöä ihan muutenkin lisää. Lupaan siis tarttua sisältöasiaan heti kun olen saanut lopullisesti kouluhommista puhumisen päätökseen valmistumisen myötä.

Sekaisin Helsinki-lifestylestä

Nyt täytyy kyllä todeta, että pidän Helsingistä kaupunkina todella paljon. Helsinki on todella kaunis paikka ja kaikki toimii niin hyvin. Ja monesti saa olla täysin yksin vaikka keskellä kantakaupunkia, kunhan valitsee hetken oikein. Olen aloittanut muutamat kerrat päiväni menemällä keskustaan kahville ja lueskelemalla siinä samalla kokeisiin. Tauot tulevat siinä samalla vietettyä uppoutuen kahvilan naistenlehtiin.

Tänään istuessani Johto-kahvilassa Kampin 5. kerroksessa aamutuimaan aloin mietiskelemään olenkohan pahastikin hurahtanut life-styleen. Selailin kädessäni sisustuskehteä ja ihastelin kahvilan pöytävalaisinten kivaa designia. Samalla huokailin Eero Aarnion tuoleja ja mietiskelin miten saisin tehtyä oman kierrätyspallovalaisimeni. Näin on käynyt ennenkin sitäpaitsi. Minusta on ihanaa istua Helsingissä yksin jossain kahvilassa aamulla, kun kaikki vasta kiiruhtavat töihin. Thessalonikissa tuskin löytää tyhjää kahvilaa koskaan, tai sitten siinä paikassa on jotain pahasti vialla.

Jep, Helsingin kaunein puoli on sen rauhallisuus. Voisin hyvin kuvitella Hayao Miyazakin tekevän seuraavan animaationsa taustaksi Helsingin maisemia. Elokuvan nuori sankaritar työskentelee Cafe lasipalatsissa ja kaikki raitiovaunut ovat niitä vanhoja kakkosratikan näköisiä. Sitten lokki varastaa lörtsyn sankarittaren kädestä kauppatorilla ja kuvakulma kiitää yli katajanokan..

Yritin tässä pari viikkoa sitten ottaa kuvia Helsingistä jotka voisin teettä tauluiksi Kreikan asuntoomme. Kunhan kokeet ovat ohi tartunkin tähän suunnitelmaan ja editoin valokuvat valmiiksi. Suurimmassa osassa niistä kuvista tosin sataa, mutta taisin saada myös pari aurinkokuvaa.