opintoja ja kuntoilua

Kreikan opinnot alkavat taas ensiviikolla ja minun pitäisi päntätä tasokokeeseen. Olo on vain kumman levoton taas, haluaisin ainostaan piirtää päivät pitkät ja kuunnella musiikkia, käydä uusilla Bodycombat tunneilla, tehdä uusia hauskoja ruokia ja ...

Hmm. Tarvitsen motivaatiota. Toivon kovasti että koulun alkaminen tuo sen mukanaan tai muuten kotirouvaudun täydellisesti. Nautin toki kovasti kotona tekemisestä (tein uudet verhot meille!) ja laittamisesta, mutta lähiaikoina olen oikeastaan kaivannut kovasti aktiviteetteja. Olen iloinen uudesta kuntosalistani, jossa tosiaan aloitin käymään Bodycombat-, bodyattack- ja muilla tunneilla. Oli mielenkiintoista huomata, kuinka huonossa kunnossa olinkin lopulta. Ensimmäisen tunnin jälkeen jopa jalkapohjan lihakset ovat olleet kipeät. Ja minä kun luulin olleeni hyvässä kunnossa.. mutta ehkä tällä kertaa olen todella löytänyt harrastuksen, jossa pääsen kunnolla testaamaan kestävyyttäni.

Muuttolinnun tie

Palasin Kreikkaan viime sunnuntaina onnistuneen Suomen kesän jälkeen. Lentokentällä minua tervehtivät Kreikan kuuma tuuli ja oma kulta. Olin jotenkin hämmentynyt hetken aikaa säätilan muutoksesta, sillä olin lähtenyt aamulla Vantaalta kolean syksyisen sateen saattelemana ja saavuin Kreikkaan 32 asteen helteeseen. Olin jo ehtinyt unohtaa, että Kreikassa kesä jatkuu pitkälle syyskuuhun ja joskus sen ohikin.

Suomen ja Kreikan yhteinen huono puoli on kamala byrokraattisuus. Molemmissa maissa läsnä ja silti niin eritavalla. Päätin kuitenkin jatkaa Suomessa aloittamaani byrokratian rattaissa juoksemista ja sain kuin sainkin hoidettua (lähes) kaikki paperiasiani kolmessa päivässä. Wow.

Suunnitelmat lähitulevaisuudesta alkavat hitaasti muotoutua ja katsotaan mitä ensi kevät tuo tullessaan. Sitä ennen kuitenkin luvassa kenkien ostoa, matka Istanbuliin häihin ja Jouluksi Suomeen. Blogissa todennäköisesti luvassa ruokareseptejä ja vaatesuunnitelmia. Kestäkää mukana. :D

Oikea numero

Olen tehnyt nyt pari viikkoa työtä, jossa joudun puhumaan puhelimessa paljon. Tänään soittaessani eräälle yhteyshenkilölle, puhelimesta vastasikin vanhan miehen ääni.
"Haloo, kuka? Minä en kuullut" Hän sanoi. Vastasin uudelleen nimeni ja kysyin oikeaa henkilöä puhelimeen.
"Ei täällä asu sellaista henkilöä" mies vastasi, johon minä tietenkin vastasin nopeasti
"Ahaa, olen todella pahoillani häiritsemisestä, minulle taisi tulla väärä numero." Sormet kulkivat nopeasti tietokoneella samaan aikaan ja merkitsin numeron vääräksi. Tietokone poisti sen saman tien tiedoistamme, mutta puhelu jatkui.
"Ei, älkää olko pahoillanne. Kun minulle ei ole kukaan soittanut eikä käynyt kylässä enää pitkään aikaan, on mukavaa kun joku muisti minut."
Sydämeni särkyi. Tilanne oli omituinen enkä osannut lopettaa puhelua tavalliseen tapaan. Onnistuin kysymään häneltä
"Ai, niinkö.. no mutta miten teidän kesä on mennyt?". Mies vastasi että hyvin. Seurasi pieni hiljaisuus. Työpaikan vilinä tunkeutui taas korviini ja muistin että henkilökohtaiset puhelut ovat kiellettyjä.
"Oikein hyvää syksyn jatkoa teille, kiitos, hei hei!" Sanoin ja mies vastasi toivotukseeni. Suljin puhelimen. Puhelinnumero oli kadonnut ja samoin sen toisessa päässä ollut henkilö. Minua kadutti valtavasti saman tien. Miksen ottanut miehen numeroa ylös? Olisin voinut tehdä jotain merkityksellistä ja soittaa hänelle vielä töiden jälkeen ja jutella hetken. Jutella vain, tuoda hieman elämää sinne missä sitä ei ehkä ollut.

Toivon etten koskaan unohtaisi tuota puhelua. Ja toivon, että jokainen joka tämän lukee, soittaa sille vanhukselle tai vanhemmalle, jolle ei ole soittanut pitkään aikaan. Suomi on julma yhteiskunta. Kun olet työkyvytön, olet hyödytön. Toivokaa silloin, että teidän lapsenne soittavat välillä.

Hyvä ruoka, parempi mieli

Tosin tällä kertaa päätän puhua ruuasta vain siksi, koska minulla on kauhea nälkä. Joudun paastoamaan huomiseen asti kolesterolimittauksen vuoksi ja kuinka ollakaan satun löytämään ainoastaan kuvia ruoasta katseltavaksi.

Jokatapauksessa haluan jakaa ohjeen yhteen ehkä parhaista salaateista joita olen maistanut. Sain tämän salaatin idean ja ohjeen yhdistämällä erään Kreikassa syömäni granaattiomena rucolasalaatin ja ystävättäreltäni saamani hedelmä-kashewsalaatin ohjeen ja lisäämällä hitusen omaa sekaan:



Salaatin ainesosat ovat seuraavat:
Tomaattia, kurkkua, fetaa, punasipulia, banaania, omenaa, kurpitsan ja auringonkukan siemeniä, kashew-pähkinöitä, rucolasalaattia ja salaattikastiketta. Paprikaakin voi lisätä. Kastikkeen tein sekoittamalla punaviinietikkaa, valkoista balsamicoa, oliiviöljyä, sitruunapippuria, basilikaa sekä tinjamia.

Ei sisällä yhtään lihaa ja maistuu taivaalliselta. Siemenet ja pähkinät kannattaa ruskistaa hieman pannulla ennen lisäystä. Lisäksi täytyy todeta tähän loppuun näin yleisellä tasolla, että suomalainen ruoka on kyllä mahtavaa. Uudet juurekset, parsakaali ja kukkakaali sekä marjat ovat vertaansa vailla ja lohelle ei löydy kalana voittajaa. Olen aina pitänyt suomalaisista kasviksista paljon, mutta muuton jälkeen sitä on oikeasti tajunnut, mikä arvo kotimaisella tuoreella ruualla on.

Ei pitäisi kirjoitella nälkäisenä blogia.