(Englanniksi tällä kertaa)
Is there a better way to start your morning than with a big bowl of porridge with some cinnamon and sugar on top. And with a cup of coffee of course. I'm trying to learn back to the habit of eating something in the morning, since my year in Greece has left me with the local habit of one big meal per day and nothing else. Also I should try to lower my cholesterol actively. My cholesterol was up in 7 of total cholesterol in year 2006 when normally cholesterol should not exceed 5.
The interesting thing was that I have never been over the normal BMI, and my lifestyle of martial arts and other demanding sports have always kept me in fit. The reason for my high cholesterol is mainly genetic and it runs in the family. After 2006 I started working for my cholesterol actively and after moving to Greece I changed my diet fully to vegetable oils and vegetable rich food in general, avoiding meat. Also I kept up on going to gym 3-4 times a week. Still the cholesterol is above the level of 5 but not much anymore and my goal for this year is to get it down under 5 where it belongs.
Because of my cholesterol I learned already long time ago that I have to consider my eating and exercise habits as a way of life rather than a period of time. There's is no such a thing as "great body and health in just 4 months", at least not for me. The good thing is that you get addicted to both sports and vegetarian food. And I might add that Greece is a paradise of vegetarian food compared to Finland. Hmm.. I think I will start growing bean, basil and sunflower sprouts for the spring. Not only they are healthy, but I really like to watch green things take over my kitchen with their beauty and wonderful aroma.
Wednesday, February 11, 2009
Thursday, February 5, 2009
Sauna
Päätin vihdoin käydä kuntosalillani olevassa saunassa vuoden jahkailun jälkeen (hehe.. osaan olla hidan päätöksissäni) ja mukavaahan se oli! Sauna tuskin käytää kovin moni muu, en ole nähnyt siellä koskaan ketään, mutta hyvät löylyt oli, ihan oikeanlaiset penkit ja ilmastointi ja löylykiulukin. Ainut ero oli tietysti se, että piti mennä pyyhe päällä sinne istumaan. Vuoropäivinä kuntsikalla lämmitetään Hamam eli turkkilainen sauna ja normaali sauna, joten kävin Hamamissakin. Mukavaa, kosteaa, mutta ei saunan veroinen. Tästä kuitenkin päätin, että aion mennä jonain päivänä käymään yhteen keskustan isoista Hamameista, jotka ovat historiallisia rakennuksia.
Ah, aurinko paistaa joka tarkoittaa automaattisesti sitä, että olen hyvällä mielellä. Tässäpä itseasiassa tietoisku minusta; Kun aurinko paistaa, olen aina oletusarvollisesti onnellinen ja iloinen. Siispä huonot uutiset harmaana päivänä ovat kaikkein pahin yhdistelmä.
Saimme lahjaksi parin ihania vaaleanvihreitä teekuppeja, jotka saavat minut taas muistamaan, että pitäisi ommella ne uudet kevätpäälliset sohviin. Olenkin nautiskellut nyt uutta suosikkiani, minttuteetä, päivittäin uusista kupeista. Voih, kunpa kesä tulisi jo! Viimevuonna en juuri huomannut kevättä ollenkaan täällä, joka tavallaan on harmi kun Suomessa se on niin vahvasti läsnä. Eräällä viikolla vain lehdet ilmestyivät puihin ja sitten olikin jo riittävän kuuma auringon ottamiseen katolla.
Karnevaali alkaa taas lähestyä ja kaupat täyttyvät karnevaalikrääsästä ääriään myöten. Ostin viimevuonna muutamia venetsianaamioita ja kävimme jopa karnevaalibileissä Ateenassa, mutta saa nähdä mitä tänä vuonna tapahtuu. Eräs täällä asuva suomalainen ystäväni ehdotti jos lähtisimme tyttöporukalla Patraan, Kreikan karnevaalipääkaupunkiin ensikuun alussa katsomaan aitoa karnevaalikulkuetta ja juhlallisuuksia. Saa nähdä!
Nyt en kestä enää maatua täällä sisällä vaan kirmaan ulos kaupungille nauttimaan ihanasta säästä ja kuuntelemaan hyvää musiikkia mp3 soittimesta :)
Ah, aurinko paistaa joka tarkoittaa automaattisesti sitä, että olen hyvällä mielellä. Tässäpä itseasiassa tietoisku minusta; Kun aurinko paistaa, olen aina oletusarvollisesti onnellinen ja iloinen. Siispä huonot uutiset harmaana päivänä ovat kaikkein pahin yhdistelmä.
Saimme lahjaksi parin ihania vaaleanvihreitä teekuppeja, jotka saavat minut taas muistamaan, että pitäisi ommella ne uudet kevätpäälliset sohviin. Olenkin nautiskellut nyt uutta suosikkiani, minttuteetä, päivittäin uusista kupeista. Voih, kunpa kesä tulisi jo! Viimevuonna en juuri huomannut kevättä ollenkaan täällä, joka tavallaan on harmi kun Suomessa se on niin vahvasti läsnä. Eräällä viikolla vain lehdet ilmestyivät puihin ja sitten olikin jo riittävän kuuma auringon ottamiseen katolla.
Karnevaali alkaa taas lähestyä ja kaupat täyttyvät karnevaalikrääsästä ääriään myöten. Ostin viimevuonna muutamia venetsianaamioita ja kävimme jopa karnevaalibileissä Ateenassa, mutta saa nähdä mitä tänä vuonna tapahtuu. Eräs täällä asuva suomalainen ystäväni ehdotti jos lähtisimme tyttöporukalla Patraan, Kreikan karnevaalipääkaupunkiin ensikuun alussa katsomaan aitoa karnevaalikulkuetta ja juhlallisuuksia. Saa nähdä!
Nyt en kestä enää maatua täällä sisällä vaan kirmaan ulos kaupungille nauttimaan ihanasta säästä ja kuuntelemaan hyvää musiikkia mp3 soittimesta :)
Thursday, January 29, 2009
Kaunis vääryys
Koska olen lähiaikoina hehkuttanut blogissani miten kivaa on lukea muotilehtiä, sain tänään muistutuksen siitä, mikä on terveen inspiraation vastakohta. 25-vuotiaana lukiessaan artikkelia lehdestä siitä, kuinka pudottaa 5 kiloa kolmessa viikossa, ei aina tule ajatelleeksi lehtien koko lukijakuntaa. Jos lehtihyllyn ohi kulkee 14-vuotias, joka etsii itseään ja haluaisi niin kovasti olla jotain enemmän, miten hän kokee tuon artikkelin?
En ollut aikaisemmin kuullut elämäntapa-anorektikoista eli Pro-Ano kannattajista ennen tätä päivää. Siis kyseessä on joukko ihmisiä, jotka kannustavat toisiaan pitämään yllä sairauttaan kaikenlaisin keinoin aina ruokailun välttelyistä siihen miten saa itsensä pysymään lämpimänä kun kehon omat systeemit alkavat pettämään, miten laihduttaa pelkkien vitamiinien, veden ja proteiinien avulla. Ja arvatkaapas vain mikä on esikuvana näille, valitettavan usein alaikäisille tytöille? Catwalkien anorektiset mallit, muotilehtien kansitytöt ja muotikuvastojen XXS-vaatemallit. Luin juuri eräiltä nettifoorumeilta, kuinka juuri sairaalan anoreksiakuntoutuksesta päässyt 13-vuotias tyttö oli aloittanut laihduttamaan 10kg ja foorumeilla muut kannustivat häntä.
Kehoitankin kaikkia vilkaisemaan lehtihyllyyn seuraavan kerran kaupassa: Mitä lehden kansikuva kertoo alaikäiselle? Millainen tulee nuoren tytön olla, jotta hän olisi todella kaunis ja hyväksytty?
Kukaan ei ehkä voi käsittää millainen sairaus anoreksia on, jos sitä ei ole itse käynyt läpi. Muistan kun itse olin 14-vuotias ja menin terveydenhoitajalle 47 kiloisena, kun pituutta oli 160cm. Paino palasi normaaliksi heti kun tietoisesti aloitin paranemisprosessin, mutta henkisestä niskalenkistä pääseminen oli päivittäinen prosessi aina viimevuosiin asti. Sanotaan ettei anorektikko parane koskaan täysin ja tiedän sen olevan totta. Kauneus - meidät asetetaan jo nuorina niin tiukkoihin raameihin, ettemme lopulta tiedä itsekään millaisia meidän tulisi olla. Liian lihava, liian laiha, liian isot rinnat tai liian pienet.. väärän väriset hiukset tai epäpuhdas iho. Kunpa kauneus ei olisi niiden katsojien silmissä, jotka pitävät silmänsä kiinni todellisuudelta.
Laitan tähän yhden linkin, joka voi olla ahdistavaa ja surullista luettavaa. Haluan kuitenkin laittaa sen, sillä ehkä tämä synnyttää keskustelua:
Eräs Pro-Ano keskustelupalsta
~~~~
Beautiful beast
Ever heard about Pro-Ano? Try googling Pro-Anorexia to find for example a page like this here. How far has it gone to make a serious mental and physical illness into a lifestyle? How twisted is the image the young women are following nowadays to be beautiful? How perfectly must we fit to the image of a modern woman and who on earth is selling us this idea?
I have been reading a lot of beauty magazines lately because of my interest into designing some clothes for myself this spring, but by chance I was reminded of the flip side of all this pretty colors and top models when I read about Pro-Ano. I guess I feel this topic important, because I suffered from anorexia when I was a teenager. So next time when you see beauty magazines, take a look at the Cover headlines: Now what kind of an image does a 14 year old girl get from those tag lines? What should she become like in order to be beautiful enough?
En ollut aikaisemmin kuullut elämäntapa-anorektikoista eli Pro-Ano kannattajista ennen tätä päivää. Siis kyseessä on joukko ihmisiä, jotka kannustavat toisiaan pitämään yllä sairauttaan kaikenlaisin keinoin aina ruokailun välttelyistä siihen miten saa itsensä pysymään lämpimänä kun kehon omat systeemit alkavat pettämään, miten laihduttaa pelkkien vitamiinien, veden ja proteiinien avulla. Ja arvatkaapas vain mikä on esikuvana näille, valitettavan usein alaikäisille tytöille? Catwalkien anorektiset mallit, muotilehtien kansitytöt ja muotikuvastojen XXS-vaatemallit. Luin juuri eräiltä nettifoorumeilta, kuinka juuri sairaalan anoreksiakuntoutuksesta päässyt 13-vuotias tyttö oli aloittanut laihduttamaan 10kg ja foorumeilla muut kannustivat häntä.
Kehoitankin kaikkia vilkaisemaan lehtihyllyyn seuraavan kerran kaupassa: Mitä lehden kansikuva kertoo alaikäiselle? Millainen tulee nuoren tytön olla, jotta hän olisi todella kaunis ja hyväksytty?
Kukaan ei ehkä voi käsittää millainen sairaus anoreksia on, jos sitä ei ole itse käynyt läpi. Muistan kun itse olin 14-vuotias ja menin terveydenhoitajalle 47 kiloisena, kun pituutta oli 160cm. Paino palasi normaaliksi heti kun tietoisesti aloitin paranemisprosessin, mutta henkisestä niskalenkistä pääseminen oli päivittäinen prosessi aina viimevuosiin asti. Sanotaan ettei anorektikko parane koskaan täysin ja tiedän sen olevan totta. Kauneus - meidät asetetaan jo nuorina niin tiukkoihin raameihin, ettemme lopulta tiedä itsekään millaisia meidän tulisi olla. Liian lihava, liian laiha, liian isot rinnat tai liian pienet.. väärän väriset hiukset tai epäpuhdas iho. Kunpa kauneus ei olisi niiden katsojien silmissä, jotka pitävät silmänsä kiinni todellisuudelta.
Laitan tähän yhden linkin, joka voi olla ahdistavaa ja surullista luettavaa. Haluan kuitenkin laittaa sen, sillä ehkä tämä synnyttää keskustelua:
Eräs Pro-Ano keskustelupalsta
~~~~
Beautiful beast
Ever heard about Pro-Ano? Try googling Pro-Anorexia to find for example a page like this here. How far has it gone to make a serious mental and physical illness into a lifestyle? How twisted is the image the young women are following nowadays to be beautiful? How perfectly must we fit to the image of a modern woman and who on earth is selling us this idea?
I have been reading a lot of beauty magazines lately because of my interest into designing some clothes for myself this spring, but by chance I was reminded of the flip side of all this pretty colors and top models when I read about Pro-Ano. I guess I feel this topic important, because I suffered from anorexia when I was a teenager. So next time when you see beauty magazines, take a look at the Cover headlines: Now what kind of an image does a 14 year old girl get from those tag lines? What should she become like in order to be beautiful enough?
Tuesday, January 27, 2009
Vyö!
Eli tässä on valmis vyö, jota olen tehtaillut lähipäivät:
Ja yksityiskohta pienestä korusta jonka tein ja kiinnitin vyöhön yksityiskohdaksi:
Thessalonikissa on muutamia koruhelmi- ja tarvikekauppoja jotka ovat askartelijan paratiisi! Niistä löytyy ihan kaikkea silkkinauhoista simpukoista tehtyihin helmiin ja swarowski kristallihelmiin. Ja kaikenlisäksi heillä on tällä hetkellä alennusmyynti!
Vyön idea lähti siis Geishojen käyttämän kimono-puvun Obi-vyöstä ja sen lisukkeista. Materiaaleina ovat villatweed, pinkki pitsi ja limevihreä pellava. Voilá!
~~~~
I have been a bit lazy with this, but I really really should start writing in English as well. To sum up the thoughts on this blog text, I have decided to start making some fashion designs of my own since I have gotten inspired by the spring Pantone colors table. As much as I would want to use materials like silk and cashmere, I'm afraid I have to go with more simple stuff for now. The other idea would be to go for all recycled materials and give my small designs a deeper meaning. I will see what I can come up with.
Hopefully this inspiration wont be tho like they usually are - lasting for about one week and then changing into something else. It seems like my mind is in a constant movement when it comes to creating something. I just get so many ideas so fast that I cannot hold on to one idea too long. :)
The springly weathers in Thessaloniki are lifting my mood so much at the moment. The rain showers every now and then don't really matter - every time I can smell the spring in the air I feel like nothing can stop me!
Ja yksityiskohta pienestä korusta jonka tein ja kiinnitin vyöhön yksityiskohdaksi:
Thessalonikissa on muutamia koruhelmi- ja tarvikekauppoja jotka ovat askartelijan paratiisi! Niistä löytyy ihan kaikkea silkkinauhoista simpukoista tehtyihin helmiin ja swarowski kristallihelmiin. Ja kaikenlisäksi heillä on tällä hetkellä alennusmyynti!
Vyön idea lähti siis Geishojen käyttämän kimono-puvun Obi-vyöstä ja sen lisukkeista. Materiaaleina ovat villatweed, pinkki pitsi ja limevihreä pellava. Voilá!
~~~~
I have been a bit lazy with this, but I really really should start writing in English as well. To sum up the thoughts on this blog text, I have decided to start making some fashion designs of my own since I have gotten inspired by the spring Pantone colors table. As much as I would want to use materials like silk and cashmere, I'm afraid I have to go with more simple stuff for now. The other idea would be to go for all recycled materials and give my small designs a deeper meaning. I will see what I can come up with.
Hopefully this inspiration wont be tho like they usually are - lasting for about one week and then changing into something else. It seems like my mind is in a constant movement when it comes to creating something. I just get so many ideas so fast that I cannot hold on to one idea too long. :)
The springly weathers in Thessaloniki are lifting my mood so much at the moment. The rain showers every now and then don't really matter - every time I can smell the spring in the air I feel like nothing can stop me!
Subscribe to:
Posts (Atom)