Oikea numero

Olen tehnyt nyt pari viikkoa työtä, jossa joudun puhumaan puhelimessa paljon. Tänään soittaessani eräälle yhteyshenkilölle, puhelimesta vastasikin vanhan miehen ääni.
"Haloo, kuka? Minä en kuullut" Hän sanoi. Vastasin uudelleen nimeni ja kysyin oikeaa henkilöä puhelimeen.
"Ei täällä asu sellaista henkilöä" mies vastasi, johon minä tietenkin vastasin nopeasti
"Ahaa, olen todella pahoillani häiritsemisestä, minulle taisi tulla väärä numero." Sormet kulkivat nopeasti tietokoneella samaan aikaan ja merkitsin numeron vääräksi. Tietokone poisti sen saman tien tiedoistamme, mutta puhelu jatkui.
"Ei, älkää olko pahoillanne. Kun minulle ei ole kukaan soittanut eikä käynyt kylässä enää pitkään aikaan, on mukavaa kun joku muisti minut."
Sydämeni särkyi. Tilanne oli omituinen enkä osannut lopettaa puhelua tavalliseen tapaan. Onnistuin kysymään häneltä
"Ai, niinkö.. no mutta miten teidän kesä on mennyt?". Mies vastasi että hyvin. Seurasi pieni hiljaisuus. Työpaikan vilinä tunkeutui taas korviini ja muistin että henkilökohtaiset puhelut ovat kiellettyjä.
"Oikein hyvää syksyn jatkoa teille, kiitos, hei hei!" Sanoin ja mies vastasi toivotukseeni. Suljin puhelimen. Puhelinnumero oli kadonnut ja samoin sen toisessa päässä ollut henkilö. Minua kadutti valtavasti saman tien. Miksen ottanut miehen numeroa ylös? Olisin voinut tehdä jotain merkityksellistä ja soittaa hänelle vielä töiden jälkeen ja jutella hetken. Jutella vain, tuoda hieman elämää sinne missä sitä ei ehkä ollut.

Toivon etten koskaan unohtaisi tuota puhelua. Ja toivon, että jokainen joka tämän lukee, soittaa sille vanhukselle tai vanhemmalle, jolle ei ole soittanut pitkään aikaan. Suomi on julma yhteiskunta. Kun olet työkyvytön, olet hyödytön. Toivokaa silloin, että teidän lapsenne soittavat välillä.

Hyvä ruoka, parempi mieli

Tosin tällä kertaa päätän puhua ruuasta vain siksi, koska minulla on kauhea nälkä. Joudun paastoamaan huomiseen asti kolesterolimittauksen vuoksi ja kuinka ollakaan satun löytämään ainoastaan kuvia ruoasta katseltavaksi.

Jokatapauksessa haluan jakaa ohjeen yhteen ehkä parhaista salaateista joita olen maistanut. Sain tämän salaatin idean ja ohjeen yhdistämällä erään Kreikassa syömäni granaattiomena rucolasalaatin ja ystävättäreltäni saamani hedelmä-kashewsalaatin ohjeen ja lisäämällä hitusen omaa sekaan:



Salaatin ainesosat ovat seuraavat:
Tomaattia, kurkkua, fetaa, punasipulia, banaania, omenaa, kurpitsan ja auringonkukan siemeniä, kashew-pähkinöitä, rucolasalaattia ja salaattikastiketta. Paprikaakin voi lisätä. Kastikkeen tein sekoittamalla punaviinietikkaa, valkoista balsamicoa, oliiviöljyä, sitruunapippuria, basilikaa sekä tinjamia.

Ei sisällä yhtään lihaa ja maistuu taivaalliselta. Siemenet ja pähkinät kannattaa ruskistaa hieman pannulla ennen lisäystä. Lisäksi täytyy todeta tähän loppuun näin yleisellä tasolla, että suomalainen ruoka on kyllä mahtavaa. Uudet juurekset, parsakaali ja kukkakaali sekä marjat ovat vertaansa vailla ja lohelle ei löydy kalana voittajaa. Olen aina pitänyt suomalaisista kasviksista paljon, mutta muuton jälkeen sitä on oikeasti tajunnut, mikä arvo kotimaisella tuoreella ruualla on.

Ei pitäisi kirjoitella nälkäisenä blogia.

Piirtämisestä ja muista aktiviteeteista

Äitini kertoi minulle mielenkiintoisen pienen tarinan pari päivää sitten. Piirtelin tapani mukaan viimeisimmän innostukseni, sarjakuvatussien, parissa keittiössä kun puheeksi tuli harrastukseni aloittaminen. Äiti sanoi, että ollessani noin kolme vuotias olin kerran tullut hänen luokseen surullisena ja turhautuneena kertoen, etten osaa piirtää. 5-vuotias siskoni oli mielestäni huomattavan paljon taitavampi piirtäjä. Äitini vastasi siihen minulle, että minä voisin olla ihan yhtä hyvä piirtäjä kuin siskonikin, eikä minun täten tarvitse tehdä muuta kuin jatkaa piirtämistä. Sen jälkeen aloin tuomaan äitille piirustuksia nähtäväksi jatkuvasti. Ja nyt olen tässä ja kirjoitan jokaiseen ansioluettelooni harrastuksen kohdalle piirtämisen tärkeimpänä ja rakkaimpana harrastuksenani.

Mitä jos äitini olisi vastannut minulle kuten vanhemmat toisinaan tavanomaisesti vastaavat: "Kuule kyllä sinä voit olla hyvä jossain muussa, sisko on hyvä tässä ja sinä jossain muussa." Tämä olkoon opetus myös minulle. Lapsen unelmia ei koskaan saisi kieltää eikä eriarvoisuuden tai -tasoisuuden tunnetta korostaa. Yritän muistaa tämän sitten kun itse olen äiti.

Aikani Suomessa on mennyt ihanasti ja se tulee jatkumaan vielä elokuun loppuun asti. Vaikka minulla onkin ikävä rakastani Kreikassa, on tämä Suomen reissu sielunelämälleni korvaamaton. Tämä on kotini, ja Kreikka on kotini. Mutta Suomessa koti on jokapaikassa minusta tuntuu. Hiekkatiet ja koivumetsät, liikenteen hiljaisuus ja raikas tuuli. Siinä on koti. Jatkuva ongelmani on tietenkin sijainnista huolimatta ylitsevuotava tarpeeni tehdä projekteja. Voisin alkaa pitämään projekti-idea päiväkirjaa. Kirjoitan siihen kaikki ideat ja katson mitä niistä oikeasti lopulta toteutan. Tällä hetkellä lähimpänä listalla on graafinen materiaali erääseen tapahtumaan, yksi kesämekko, kokeellinen historiallisen kangaspanssarin teko, oman aloitetun sarjakuvan jatkaminen ja erään uuden sarjakuvan aloittaminen. Sen lisäksi on toki harrastukset ja aktiviteetit ja kaikki tapahtumat jotka kiinnostavat. Olen parantumaton :)

Tässä päivässä ja hieman menneessä ajassa

Asensin juuri uuden ohjelman, jonka avulla blogin kirjoittamisen tulisi helpottua sellaisille ihmisille, jotka eivät hallitse koodaamista, mutta jotka haluavat tuoda blogiinsa hieman omaa kosketusta. Siispä tämä blogiteksti on kokeilu jossa hieman testaan mitä saan aikaiseksi.

Suomessa vietetty kulunut kuukausi on mennyt pitkälti vanhojen harrastusten parissa keskiaikaisessa Turussa, historiallisia vaatteita ommellen ja jousiammuntaa harrastaen. Jutellessani erään kreikkalaisen ystäväni kanssa Skypessä, aloin taas miettimään miksei Kreikassa ole organisoituja historiallisia festivaaleja tai markkinoita. Ystäväni puhui näytelmäjuhlista tai antiikin tyyliin järjestetyistä häistä, mutta missä ovat Bysantin ravintolat, krouvit, tavernat ja pidot? Missä ovat Antiikin tyyliin tehdyt markkinat tai olympialaisten henkeen järjestetyt juhlat? Kreikassa on historiaa, mytologiaa ja tarinoita niin paljon, että voisin jopa uskoa historiallisten tapahtumien aloittamisen näkyvän matkailijoiden lisääntymisenä ennen pitkää. 

Jotkut sanovat, että perinteisiä arvoja noudattava ortodoksinen kirkko ei hyväksyisi tällaista, mutta eikö juuri ortodoksinen kirkko ole vaikuttanut mitä suurimmin koko Bysantin valtakunnan kehitykseen, luostarielämään ja kulttuuriin? Kirkon, jos kenen perimätiedosta saisi rakennettua mitä hienompia yksityiskohtia Kreikan historiallisiin tapahtumiin. Luulenpa, että pian tämä koko muun Euroopan ja Amerikan valloittanut historialliset tapahtumien aalto ulottuu myös Kreikkaan, mutta sitä odotellessa taidan alkaa suunnittelemaan matkaa Hämeenlinnan keskiaikamarkkinoille.