kesäleivonnaisia

Koska nyt alkaa olla paras aika alkaa ostamaan hedelmiä, päätin kokeilla piirakan tekemistä. :) Mansikat ovat oikeastaan jo niin kypsiä, ettei niitä ole enää myynnissä todennäköisesti viikon päästä. Seuraavaksi onkin sitten kirsikoiden aika, joka koittanee ensiviikolla. Vaikka kirsikkapiirakka on suurimpana haaveenani tällä hetkellä, päädyin tekemään mansikkapiirakan kauden mukaisesti:



Kakussa on ihan tavallinen murotaikinapohja (tosin vatkasin sokeria ja voita tosi kauan ja kakusta tuli kivan kuohkea sen seurauksena) ja täytteenä tuoreita mansikoita, jogurttia ja hieman vaniljasokeria. Mahtavan hyvää! En usko että kakusta olisi tullut tosin näin hyvää ilman tuoreita mansikoita. Yhtäkkiä ymmärrän taas hieman enemmän kokkauksesta. Ei ole aidon voittanutta. Voi ja kerma ovat helposti liioittelua, mutta kyllä kaikkien ainesten täytyy olla tuoreita ja luonnollisessa muodossaan.

Tällä hetkellä kauden hedelmiä ovat siis mansikat, melonit, päärynät ja sitruunat. Seuraavaksi ovat vuorossa kirsikat, persikat ja nektariinit. En ole aivan varma mikä tarkalleen on omenien ja päärynöiden kausi (todennäköisesti juuri nyt), mutta appelsiinit ja mandariinit kuuluvat sitten talveen. Ah ihanuutta, miksei Suomessa kasva kaikki etelän hetelmät? Jos jotain olisin aina kaivannut, niin kaikkia näitä kasviksia ja hedelmiä!

Loppuun vielä kiva kappale taitavalta artistilta, jonka juuri löysin ystäväni suosittelemana Youtubesta.

Oi ihana toukokuu

Kreikan ilmastosta Toukokuu taitaa olla lähimpänä sellaista heinäkuuta Suomessa, jonka toivoisi toistuvan joka vuosi. Ulkoilmatorit pursuavat tuoreita huokeita hedelmiä (kilo mansikoita maksaa 2 euroa.. minusta se on hyvä hinta!) ja appelsiinipuut kukkivat. Sää on hyvä, mutta siitä puuttuu vielä välimeren kesän kuumuus ja tuuli on leudon lämmin. Tällainen sää saa minut myös haikeaksi tuntemattomasta syystä. Kaipaan Suomeen ja Kreikkaan yhtäaikaa ja olen oikeastaan täysin tyytyväinen tähän hetkeen. Mutta silti, tunnen halua lähteä jonnekin. Viettäessään aikaa niin monien ihmisten kanssa, jotka ovat kotoisin muualta, toiset heistä vain läpikulkumatkalla Kreikassa ja toiset täällä pysyäkseen, huomaa itse tulevansa levottomaksi. Sitä haluaisi pysyä tässä ja käydä kaikkialla yhtäaikaa. Olen sanonutkin sen kai aikaisemmin, mutta mielestäni jokaisen ihmisen tulisi asua edes hetki ulkomailla. Edes hetki olla muukalainen ja oppia ymmärtämään muita kulttuureja. Matkustaa ilman hotellia ja matkaoppaita ja valmistaa itse ruokansa. Ehkä sen lisäksi, että se avartaa omaa sydäntä ja mieltä, muutamia konflikteja pystyttäisiin välttämään.

Äiti, siskoni ja kummipoikani tulevat vierailulle tällä viikolla ja on ihanaa jo valmiiksi suunnitella, kuinka teemme yhdessä tuoreita salaatteja ja paistamme kalaa ja vartaita ja lähdemme pienille rantareissuille kaupungin ulkopuolelle. Ehkäpä tällä kertaa voisimme jopa vierailla Thessalonikin museoissa, sillä viimeksi ne jäivät väliin. Olen itse valtavan kiinnostunut Thessalonikin värikkäästä historiasta, joten edessä taitaakin olla seuraavaksi "the Ghosts of Thessaloniki" kirjan lukeminen. Se on kuulemma taidokas teos joka kertoo kulttuurien kohtaamisista kaupungissa.

Nyt lienee aika lähteä salille, sillä vaikka viimeviikkoisen vaelluksen jälkeen olenkin vältelly salia tietoisesti (sain molemmat isovarpaani kipeäksi pitkäksi aikaa liian pienistä kengistä), on lienee aika alkaa taas treenaamaan. Saapunut kesä pitää minut hyvällä mielellä muutenkin, mutta varsinkin harmaampiin vuodenaikoihin liikunta on välttämätöntä positiivisella mielellä pysymiseksi. Liikunnan voimalla inspiraatiokin saa siivet.

Nooran viisumietteet

Eli tässä omat mielipiteeni viisuista, joita nakotettiin katsomassa TV:n edessä neljän suomalaisen ja kahden kreikkalaisen vahvuudella.

01 Liettua:
Ei jäänyt oikein mitenkään mieleen. Nykyisessä Eurosirkuksessa ei tällaiset kappaleet vain jää mieleen.

02 Israel:
En oikein pitänyt. Aina täytyy olla se yksi maailmanparannutkappale, mutta biisi jäi jotenkin puhdittomaksi.

03 Raska:
Oli kyllä niin ranskalaista että! Taustan Art Deco oli loistavaa, mutta pidin enemmän siitä yhden vuoden ukkelista, jolla oli pehmokissa olkapäällä ja se juoksi maratoonia. :)

04 Ruotsi:
Mahtava ääni ja liika solarium toivat mieleen kummalisen yhdistelmän 5th Element-elokuvan diivaa ja LotRin Galadrielia kun Frodo tarjosi hänelle sormusta. Melkein pelotti.

05 Kroatia:
Mies lauloi aivan liian korkealta. Kuulosti epäaidolle.

06 Portugali:
Ihana kappale ja jotenkin hauska ja kevyt. En olisi äänestänyt mutta sai hymyilemään.

07 Islanti:
Liikaa vaaleansinistä kermaleivosta. Kaunis ääni ja kaunis tyttö.. mutta jotenkin ei vain erottunut edukseen.

08 Kreikka:
Sakis oli komea ja ketterä ja edelleen ihmettelen miten hän jaksaa laulaa vielä samalla. Miehen täysillä vetäminen voitti kyllä minut puolelleen ja hän olisi ansainnut paremman sijan.

09 Armenia:
Yksi kovimmista suosikeistani. Hyvä rytmi, ihanat puvut ja kauniit äänet. Yhtäaikaa eksoottinen, moderni ja perinteinen.

10 Venäjä:
Mitä ihmettä? Tuli todella vaivaantunut olo kun katsoi tytön esitystä ja taustamateriaalia.

11 Aserbaitzan:
Samantyylinen rytmi kuin Shakiran "Hips don't lie" kappaleessa. Hyvä tanssihitti vaikka mieslaulajan ääni oli jotenkin ihan rajoilla.

12 Bosnia & Herzegovina:
Ihanat puvut ja pidin jotenkin tästä slaavilaisesta melankoliasta.

13 Moldova:
Jee jee, hyvä meno ja kiva perinteinen tanssi. Kunpa tuollaista pääsisi tanssimaan joskus!

14 Malta:
Laulajatar on kolmatta kertaa kisoissa. Jotain puuttuu ehkä.. tai ehkä tyyli on vain vähemmän suosittu nykyään. Minusta hän kuitenkin lauloi oikein kivasti

15 Viro:
Kivan kuuloinen biisi, moderni ja koskettava

16 Tanska:
Boyzone ja Bryan Adams. Ei oikein muuta tullut mieleen.

17 Saksa:
Pin-up henki oli kyllä hauska ja nyky-swing oli loistava idea. Olisin itse antanut heille kyllä enemmän pisteitä

18 Turkki:
En oikein kyllä käsitä turkin sijoitusta niin korkealle. Olisi arvostanut laulua paljon enemmän jos olisi ollut edes jonkinverran vatsatanssia kulttuurillisena piirteenä.

19 Albania:
Mikä ihme oli se sammakkomies joka vei keskittymiseni niin etten edelleenkään muista nuottiakaan koko kappaleesta? Tyttö näytti ballerinabarbilta.

20 Norja:
Kun kuulin Rybakista ensimmäisen kerran kaksi kuukautta sitten tiesin, että hän voittaa. Norja olisi ansainnut voiton jo viime vuonna "Hold on be strong" kappaleellaan

21 Ukraina:
Loistavaa! Oli industrialia ja rumpuja ja troijalaisia sotureita. Tosi hyvä kappale, joka olisi kuulunut 10 parhaan joukkoon asenteellaan ja taidollaan.

22 Romania:
Helinäkeijut eivät oikein tuoneet mitään uutta kilpailuun. Toki lavashow toi mieleen Disney-on-ice shown.

23 Britit:
Kuuluisan säveltäjän voimalla mentiin. Alunperin Euroviisut taisivatkin olla säveltäjien kilpailu, mutta nyt valitettavasti kuuluisan säveltäjän persoona vei hohdon laulajalta.

24 Suomi:
Waldo olisi voinut olla modernimpi. Lavalla olisi saanut liikkua vähän ja herra itse olisi voinut vetää vähän kovemmalla asenteella. Tai ehkä 90-luvun Europop vain oli tuollaista. Anteeksi nyt herra Waldo, mutta Signmark olisi minusta kuulunut Euroviisuihin. Ehkä suomi ottaa taas opikseen jumbosijastaan jotain. Tai sitten ei.

25 Espanja:
Oli hauskaa huomata, että laulaja näytti Laura Voutilaiselta ja hänen taustatanssijansa Antti Tuiskulta. Muuten laulu ei oikein tarjonnut taas mitään uutta.

Vauhtiviikonloppu

Mennyt viikonloppu toi tullessaan vihdoin kesän. Olin suorastaan myrtynyt vappujuhlinnan mennessä kylmässä puhurissa Valkoisella tornilla seisten. Onneksi hyvä seura tuolloin korvasi menetyksen, jonka viipyilevä kevät oli tuonut tullessaan. Kun vielä viimeviikolla mietiskelin mielessäni, tuleekohan kesä koskaan sittenkään enää Kreikkaan, astui perjantaina sisään odotetut 25 asteen säät lämpimine tuulinen ja sinisenä loistavine taivaineen.




Koska kansalaiset eivät vielä perjantaina ymmärtäneetkään kuinka kevät oli sitten tullut taas yhdessä hujauksessa, oli kadulla sekaisin ihmisiä niin pikkumekoissa kuin talvitakeissa. Lähdimme perjantaina käymään nimipäiväjuhlilla Omilosissa, Thessalonikin pursiseuran yökerholla. Omilos on mielestäni yksi kaupungin hauskimmista yökerhoista, sillä vaikka se toisinaan tuntuu hieman elitistiseltä ja tylsältä, on viimevuotiset tricolor-raitakuosit ja ankkurit vaihdettu kokonaan uuteen Aasia-lounge sisustukseen. Tummaa puuta, 70-luvun designia ja katonrajassa kulkeva - koko tilan läpi kulkeva akvaario kuplasuihkuin ja karpein varustettuna. Ja ruokalistalla on tietenkin cross-oriental ruokapaloja ja sushia. Elitistinen edelleen siis - mutta hauskasti ja tunnelmallisesti. Tuossapa muuten yksi Kreikkalaisten baarien ja yökerhojen mielenkiintoinen puoli: Niiden sisustus vaihdetaan yleensä parin vuoden välein kokonaan johonkin uuteen ja yllättävään.

Lauantai-aamuna lähdimme muutamien ystävien kanssa kevään ensimmäiselle biitsireissulle. Kahdella bussilla ja 50 sentillä pääsee kaupungista noin puolentoista tunnin päässä sijaitsevalle ranta-alueelle. Oikeastaan juuri siitä kohdasta alkavat valkeat hiekat, jotka ulottuvat aina Chalkidikiin asti.

Thermaikosin lahden takana häämöttävä lumihuippuinen Olympos sai olon jotenkin eriskummalliseksi, sillä tiesin lähteväni sunnuntaina tavoittelemaan sitä samaista huippua patikoiden. Lauantain oli kuitenkin pyhitetty auringonpalvonnalle lämpötilan kivutessa varjossa 27 asteeseen. Kävimme vielä illalla elokuvissa, jossa tajusin 2 aikaan yöllä, että Olymposvuoren matka alkaa seuraavana päivänä klo 7 aamulla.

Päätin, että lähden Olympokselle, mikäli saan itseni ylös aamulla 3 tunnin yöunien jälkeen. Niinpä klo 7 aikaan hyppäsimme paikallisen vuoristovaellusporukan bussiin, joka kippasi meidät Olympoksen, tai tarkemminkin yhden vuoriston huipuista (Kakavrakas) juurelle.


Vuoristossa keväiset unikot eivät olleet vielä ehtineet lakastua viileän sään vuoksi.

Kuva taaksepäin kylästä, josta lähdimme

Kylä jää taakse, kun aloitamme nousun

Kauniita yksityiskohtia matkan varrelta


Lumihuiput lähestyvät


Pääsin lumirajaan asti, mutta siihen matka sitten tyssäsi.

Täytyy sanoa, että reissu olisi voinut mennä paremminkin. Patikoinnin aikana väsyin todella paljon, eksyin hieman, ärsytti, harmitti ja sattui varpaisiin liian pienten kenkien vuoksi. Näköaloistakin nautin oikeastaan kaikinpuolin muuten, kunnes 2,3km korkeudella erehdyin katsomaan alas jyrkällä nousulla ja näin mielessäni kuinka liukastun väsyneenä lumisohjossa ja pyörin koko matkan alas kylään. 7 tunnin vaellus päättyi kuitenkin onnellisesti vaikka olisin voinut nukahtaa sen jälkeen ihan mihin vain. Kaikinpuolin olen iloinen, että kävin vuorilla, mutta ensikerralla lähden matkaan turistibussin mukana enkä ammattikiipeilijöiden seurassa ilman karttaa.