Tuntuu, että kesä on jatkunut loputtomasti. Se alkoi joskus toukokuun puolessa välissä ja kesti aina lokakuuhun, viime sunnuntaihin asti. Todennäköisesti sää paranee vielä muutamaan otteeseen ja saamme nauttia 25-asteesta vielä lähempänä jouluakin. Eilen tuuli oli kuitenkin todella voimakas ja viileä - ensimmäistä kertaa. Aloitin kreikan opinnot B-tasolla (aloittelijataso oli A) ja hihkuin ilosta nähdessäni tuttuja kasvoja yliopistolla. Turkkilainen ja korealainen ystävättäreni olivat Thessalonikissa taas kesän kotimaan reissujensa jälkeen ja lähiviikkoina olemme tavanneet niin koulussa kuin koulun jälkeen kahvilla. Harrastamamme kahvittelun lomassa tietenkin ulkomaalaistaustaisten naisten vertaistukea, joka on kullanarvoista. Vaikka meillä kaikilla onkin paikallisia ystäviä, on täysin eri asia jutella kulttuurillisista eroista ja samankailtaisuuksista, kotimaastaan ja uusista kokemuksista jonkun sellaisen kanssa, joka on kokenut saman.
Verratessani itseäni minua varttuneempiin, joiden tiedän muuttaneen Kreikkaan muualta totean, että minä ja kaksi ystävätärtäni olemme uutta sukupolvea heihin verrattuna. Emme siksi, että nykyajan nuoret olisivat jotenkin erilaisia ja erityisiä. Enemmänkin siksi, koska elämme täysin uutta aikakautta.
Tunnen paljon minua vanhempia ihmisiä, jotka neuvovat minua asioissa ulkomaille muutosta. Kuinka täytyy sopeutua ja juurtua, kuinka tärkeää on aloilleen asettuminen - jonnekin! Mutta minä kuulun nykyajan nuoriin. Siihen sukupolveen, joka kasvaa tietoisena kaikesta maailmassa. Minä ja niin monet muut minun sukupolvestani ovat tavanneet puolisonsa ja ystävänsä ensimmäistä kertaa internetissä. Siinä missä monet ihmiset kuvittelevat vanhojen mallien olevan parhaita, unohtavat he sen tosiseikan, ettei maailmansivu ole koskaan aikaisemmin kokenut internettiä. Siksi rohkenen sanoa, että me - nykyajan nuoret - kehitymme täysin erilaisessa ympäristössä verrattuna muihin. Suureellisesti sanottuna, meillä on kaikki tieto maailmassa, halusimme tai emme. On tietenkin niitä, jotka valitsevat perinteiset mallit, mutta on myös niitä jotka eivät. Se voi olla pelottavaa monien mielestä, mutta tärkeämpää kuin pelkääminen olisi avata silmät ja katsoa nykymaailmaa tosissaan. Ja sopeutua siihen.
Siispä yrittäessäni laittaa itseäni muottiin: ulkosuomalainen, maahanmuuttaja, nuori koulutettu nainen jne. huomaan epäonnistuvani siinä. Kun me kolme naista täysin erilaisista kulttuureista ja maailmankolkista kohtaa kahvilla maassa, joka on vieras heille kaikille, voivatko he laittaa itseään muottiin ja pitäisikö heidän? Yhteiskunta luokittelee meidät, se on helppoa ja tietyssä määrin tarpeellista yhteiskunnan normien mukaan. Kuitenkin olen itse päättänyt olla luokittelematta itseäni tai ystäviäni. En ole kuullut kenenkään sanovat pitkään aikaan kommenttia nykyajan nuorista. Ehkä se on siksi, etteivät nykyajan varttuneet aikuisetkaan täysin ymmärrä enää maailmaa. Mutta yritetään yhdessä. :)
