Lunta

Olipa mukavaa huomata ristiäisistä palatessani että Helsingissä satoi vihdoin lunta. Tavallaan odotinkin sitä kaiken pimeyden ja harmauden jälkeen, mutta mielessäni toivoin kyllä, ettei minun tarvitsisi kokea ollenkaan pakkasia tänä vuonna ennenkuin karkaan Kreikkaan. Ristiäiset menivät hyvin ja vaikka kummipoikani alkoikin itkemään jossain vaiheessa hieman, rauhoittui hän nopeasti kuultuaan nimensä ja nukkui loppuajan kiltisti sylissäni. Poloisella oli varmasti kuuma, minulla ainakin oli.

Yksi viikko siis jäljellä, jonka olen ajatellut täyttää labraselkkareilla, pakkaamisella, tavaroiden muuttamisella äitin luo ja ystävien tapaamisella. Toivon tosiaan että jälkimmäiseen jäisi aikaa, mutta varsinkin tuo listan ensimmäinen tuntuu vievän aivan liikaa aikaa. Olen elätellyt toivetta, että saisin kaiken tehtyä ennen matkaan lähtöä, mutta jos olen rehellinen itselleni, jää jotain todennäköisesti auttamatta kesken. No, sitä on turha murehtia etukäteen. Pidemittä puheitta taidankin siirtyä biokemian pariin ja siitä loppuillaksi ahmimaan mielenkiintoista kirjaa.