Kiinni arkeen

Ensimmäisen viikon kuluessa hieman sekavissa tunnelmissa, olen päättänyt aloittaa tämän seuraavan huomattavasti järkevämmin. Blogiteksteissänikin näkynee se, etten oikeastaan ole jäsennellyt vielä mitään mielessäni. Viimeviikko kului siis lähinnä samalla tavalla kuin aikaisemmat lomaviikkoni; palloillen ympäriinsä, syöden ulkona ja juosten paikasta toiseen hieman päättömästi. On vaikeaa päästä heti irti siitä ajatuksesta, että tulin tänne tosiaan enemmäksi kuin lomaviikoksi. Tämän viikon aloitan siis blogin siistimisen lisäksi tekemällä itselleni aikataulun opinnoistani ja töistä sekä kaikista muista muodollisuuksista, joita minun täytyy vielä hoitaa julkisten laitosten kanssa sekä Suomessa että Kreikassa.

En oikeastaan ole missään vaiheessa syventynyt vielä siihen, millainen paikka Thessaloniki on ulkoisesti. Perinpohjin se tuskin tulee selviämään minulle edes pitkän oleskelun jälkeen, mutta tässä on summittainen kuva, jonka olen saanut muutamalla matkallani tänne.

Ensin täytyy todeta, että olemme Kreikassa. Niinkuin paikalliset ystäväni ovat todenneet minulle: "This is Greece, baby" , viitaten tällä sekä hyviin että huonoihin puoliin. Thessaloniki on kaunis kaupunki, jossa ihmisten arkielämä ja kaupungin pitkä historia yhdistyvät moderniin opiskelijakaupunkiin. Kooltaan Thessaloniki on Kreikan toiseksi suurin kaupunki ja väkiluvultaan jonkin verran Helsinkiä suurempi. Kaupungin profiilia hallitsee pitkä rantabulevardi, joka ulottuu kaupungin päästä päähän. Bulevardi on suosittu paikka lenkkeilylle ja oleskelulle, sillä aurinkoisena päivänä meri kimmeltää häikäisevän kauniisti ja illalla valkean hämärän laskeutuessa merenlahden takaa alkaa erottua Olympos-vuoren siluetti. Sumuisena aamuna meri saattaa painaa sumun jokapuolelle keskustaa ja ylempää katsoen näyttää, kuin kaupunkiin olisi pudonnut pilvi. Juuri ilmankosteudesta johtuen talviaamut tuntuvat tavallista kylmemmiltä, vaikka lämpöasteita olisikin yli 15.

Kadut ovat kapeita ja yleensä täynnä (vaarallisestikin) parkkeerattuja autoja. Juuri liikenne on minusta kummallinen asia Thessalonikissa. Miksi tulla autolla jo valmiiksi ruuhkaiseen keskustaan, kun julkinen liikenne on hyvä, bussimatka maksaa 50 senttiä ja taksi 2-4 euroa? Minulle selitettiin tätä sillä, että ilmeisesti monelle auto on enemmän statussymboli kuin pelkkä kulkuväline. Se selittänee myös sen, miksi juuri Porchet sun muut hienot autot parkkeerataan melkein keskelle tietä. Thessalonikiin on rakenteilla myös metro, joka toivottavasti vähentää liikenteen määrää muuten kauniissa ja eloisassa keskustassa.

Asia, joka minusta erottaa erityisesti ihmiset täällä suomalaisista on avoimuus jolla he suhtautuvat kaikkeen ympärillään. Olen saanut niin paljon kohteliaisuuksia täällä niin että välillä hieman nolottaa kun en osaa vastata niihin aina mitään rakentavaa. Tuntemattomat ihmiset aloittavat herkästi pienen jutustelun kahvilassa ja vaatekaupoissa myyjät saattavat tulla juttelemaan ihan kiinnostuksesta jotain asiaa kohtaan. Toisaalta taas bussissa ryhmä nuoria kundeja vihelsi melko eläimellisesti eräälle sievälle tytölle joka käveli kadulla ja mielensä rohkaistuaan yksi kundeista tuupattiin seuraavalla asemalla ulos yksissätuumin. Liikenteessä torven käyttö on varsin suosittua ja herjauksia heitetään melkein koko ajan edessä ajavalle törtölle. Kaikinpuolin ihmiset ovat avoimia siitä, mitä heille kuuluu tänään. Itse huomaan kulkevani lähes poikkeuksetta hymyssäsuin kaupungilla, sillä rento ilmapiiri jotenkin tuntuu jokapuolella. Toki täällä tehdään töitä siinä missä muuallakin, mutta aina on ihmisiä, joiden olemuksessa loistaa rentoutuneisuus.

Elämä on varmasti juuri sitä millaiseksi sen koen täällä, ei yhtään parempaa tai huonompaa kuin Helsingissä. Aina voin keskittyä siihen, että elämäni on pilalla koska tänä-aamuna suihkusta ei tullut vettä kahteen tuntiin tai voin keskittyä siihen, että ulkona on mitä ihanin aurinkoinen sää ja jostain kadulta leipomosta tulee parvekkeelleni pullan tuoksu.

Kello onkin jo 11, joten paras aloittaa setvimään kouluasioita ja työasioita. Tarkoitukseni on saada tämän kevään aikana töiden lisäksi inssityöni kirjoitettua, 7 kurssia suoritettua Suomeen ja itseni rantakuntoon kesäksi, joten kiirettä pitää!