Lelumaailma

Kävimme tänään lelukaupassa sillä verukkeella, että katsoisimme lahjoja pienille sukulaisille, vaikka lopulta suurin osa ajasta menikin ihmetellen, ihastellen ja kauhistellen nykyajan leluja. Pehmoleluosasto lienee ainut paikka, jossa tunsin oloni jotenkin rauhalliseksi. Onko tämä merkki siitä että olen kasvanut aikuiseksi, vai siitä että olen muuten vain pudonnut nykyleluista kärryiltä?

Muistaakseni olen setvinyt tätä asiaa ennenkin, mutta joka joulu lelukauppaan mennessä asia tulee taas mieleen. Olen jo kauan tiedostanut sen, että tyttöjen lelut ovat täynnä pitkäsäärisiä alaikäisen näköisiä tyttönukkeja, joilla on pulleat huulet, paljon meikkiä ja liian paljastavat vaatteet. Positiivisena yllätyksenä huomasin, että Barbie-neiti oli jo huomattavasti kypsempi Bratz-pikkusiskoihinsa nähden ja istuskeli paketeissa vaaleanpunaisen kannettavan tietokoneensa ja jakkupuvun kanssa tai ulkoili puudelinsa kanssa lenkkarit jalassa.

Mutta missä on se tyttöjen nukke, joka on jo vuosikymmeniä ollut kirjoissa, televisiossa, tietokonepeleissä ja mainoksissa? Missä on se seikkaileva actionmanin työpari, yksityisetsivä, salainen agentti tai aarteenmetsästäjä? Onko tyttöjen yleisesti vaikeaa samaistua sellaisiin sankarittariin kuin Prinsessa Leiaan, Neiti Etsivään tai Sormusten Herran Rohanin neitoon, Eowyniin? Vai onko vain niin, että yhteiskunta mielummin tarjoaa heti pienestä pitäen tytöille hiustenlaittoa ja pojille rekka-autoa?

(Yllä:) Star Warsin Padme-nukkea taidetaan myydä lähinnä vanhemmille keräilijöille. Ainakaan tavallisesta lelukaupasta sitä ei läheskään aina löydä.

Löysin lelukaupasta oman osastonsa myös kotitalouskoneille, jossa oli vaaleanpunaisissa paketeissa pölynimuria, pyykkikonetta ja silitysrautaa. Pieni poika tepasteli osastolle perässäni ja alkoi tökkimään innoissaan punaisen pölynimurin pakettia. Ei mennyt kuin pari sekuntia ennenkuin pojan äiti haki lapsensa pois ja ohjasi hänet auto-osastolle. Mitä mahtaa liikkua vanhemman mielessä, jolta oma poika tulee kysymään josko hän saisi silitysraudan lentokoneen sijasta, tai vastaavasti kun tyttö tulee kysymään, josko hän saisi radio-ohjattavan auton barbien sijasta? Ehkä tiedän vastauksen sitten, kun itse olen vanhempi.

Jotenkin minusta tuntuu, etten ole ainoa tyttö, jonka lapsuuden leikit ovat olleet ihan yhtä paljon legojen, dinosaurusten ja radio-ohjattavien autojen kisailua kuin nukkien ja pehmolelujen teekestejä. Toivon, etten sorru pakottamaan lapsiani tiettyyn rooliin sitten kun olen vanhempi. Vai onko se sittenkin vain lapsen suojelemista? Nykyroolien opettelemista? Ehkä suurentelen turhaan tätä roolikokemusta. Ehkä aikaa oman identiteetin löytämiseen on sitten, kun lapsuuden kolhuista on selvitty.

Ehkä ne kolhut olisivat toisinaan paljon pienempiä, jos jokaisella olisi vapaus valita lelunsa ja kiinnostuksensa paketin vaaleanpunaiseen tai vaaleansiniseen väriin katsomatta.

Netistä löytynyttä

Koska itse olen ahkera tietokoneen ja netin käyttäjä, päätin linkittää tänne pari ns. hyödyllistä nettisivua. Vaikka laihduttamisen tarvetta minulla ei olekaan, www.kiloklubi.fi on kiva sivusto. Muistan koulussa käyttäneeni ohjelmaa, joka laskee tarkasti ravitsemustiedot oman kirjanpidon mukaan, mutta tämä kiloklubin versio on kansantajuisempi. Käytännössä pidän siis kirjaa jo pelkästään korkean kolesterolini vuoksi ja samalla tulee hieman itse tarkasteltua mitä sitä oikeastaan syö ja mihin aikaan päivästä. Lisäksi sivustolla on liikunta-osio ja oma edistyminen. Sivun ehkä paras puoli on se, että jos on rehellinen itseleen, eikä aseta järkyttäviä tavoitteita (Haluan liikkua joka päivä, ammattilaistasolla ja odotan tuloksia heti!), saa mukavasti seurattua omia arkirutiinejaan ruuan ja liikunnan suhteen.

Toinen mukava sivusto, jossa kannattaa käydä on www.maitojaterveys.fi ja tarkistaa oma kalsiumin saanti viikottain. Minulla jäi kalsiumin saanti vajaaksi. Juon joka päivä pari kuppia maitokahvia, syön murojen kanssa maitoa, syön maustamatonta jugurttia 3-4 dl päivässä ja appelsiinimehua. Täytynee skarpata, että pysyvät luut kunnossa. Kannattaa muistaa että elimistö ottaa kalsiumin joka tapauksessa luustosta, jos sitä ei saa muuten riittävästi. Ja tietenkin, että kalsiumin imeytymiseen tarvitaan D-vitamiinia ja magnesiumia.

Päivitys

Kirjoittelu on taas jäänyt vähemmälle ihan siksi, että olen ollut melkoisen kiireinen kaikenlaisten asioiden parissa. Lisäksi vähitellen ajatukseni ovat alkaneet kulkea uutta rataa. Nyt kirjoittaisin mielummin asioista Suomessa kuin Kreikassa. Ehkä se johtuu siitä, etten enää kummastele asioita niin paljoa ympärilläni. En halua vertailla, sillä oikeastaan siitä ei ole hyötyä. Vertailulla ei oikeastaan saavuta mitään. Sillä voi jopa saada aikaan sen, että tuntee itsensä ulkopuoliseksi lopulta.

Suurin antini viime- ja tämän kuun aikana on ollut ehdottomasti uudet ystävät koulun kautta ja pitkät pohdinnat monikulttuurisista parisuhteista niin heidän kuin oman puolison kanssa. Kuinka suuri rikkaus on olla ystäviä muista kulttuureista. Siinä aina huomaa, kuinka lopulta me kaikki olemme aivan samanlaisia ihmisiä. Ja kuinka välimatka ja erot pienenevät kun vain pitää sydämensä avoinna.

Loppuun vielä pieni tunnin projekti uudella piirtopöydälläni:


Kuvassa siis valmis kettu ja taustalla alkuperäinen hahmotelma.

Nykyajan nuoret

Tuntuu, että kesä on jatkunut loputtomasti. Se alkoi joskus toukokuun puolessa välissä ja kesti aina lokakuuhun, viime sunnuntaihin asti. Todennäköisesti sää paranee vielä muutamaan otteeseen ja saamme nauttia 25-asteesta vielä lähempänä jouluakin. Eilen tuuli oli kuitenkin todella voimakas ja viileä - ensimmäistä kertaa. Aloitin kreikan opinnot B-tasolla (aloittelijataso oli A) ja hihkuin ilosta nähdessäni tuttuja kasvoja yliopistolla. Turkkilainen ja korealainen ystävättäreni olivat Thessalonikissa taas kesän kotimaan reissujensa jälkeen ja lähiviikkoina olemme tavanneet niin koulussa kuin koulun jälkeen kahvilla. Harrastamamme kahvittelun lomassa tietenkin ulkomaalaistaustaisten naisten vertaistukea, joka on kullanarvoista. Vaikka meillä kaikilla onkin paikallisia ystäviä, on täysin eri asia jutella kulttuurillisista eroista ja samankailtaisuuksista, kotimaastaan ja uusista kokemuksista jonkun sellaisen kanssa, joka on kokenut saman.

Verratessani itseäni minua varttuneempiin, joiden tiedän muuttaneen Kreikkaan muualta totean, että minä ja kaksi ystävätärtäni olemme uutta sukupolvea heihin verrattuna. Emme siksi, että nykyajan nuoret olisivat jotenkin erilaisia ja erityisiä. Enemmänkin siksi, koska elämme täysin uutta aikakautta.

Tunnen paljon minua vanhempia ihmisiä, jotka neuvovat minua asioissa ulkomaille muutosta. Kuinka täytyy sopeutua ja juurtua, kuinka tärkeää on aloilleen asettuminen - jonnekin! Mutta minä kuulun nykyajan nuoriin. Siihen sukupolveen, joka kasvaa tietoisena kaikesta maailmassa. Minä ja niin monet muut minun sukupolvestani ovat tavanneet puolisonsa ja ystävänsä ensimmäistä kertaa internetissä. Siinä missä monet ihmiset kuvittelevat vanhojen mallien olevan parhaita, unohtavat he sen tosiseikan, ettei maailmansivu ole koskaan aikaisemmin kokenut internettiä. Siksi rohkenen sanoa, että me - nykyajan nuoret - kehitymme täysin erilaisessa ympäristössä verrattuna muihin. Suureellisesti sanottuna, meillä on kaikki tieto maailmassa, halusimme tai emme. On tietenkin niitä, jotka valitsevat perinteiset mallit, mutta on myös niitä jotka eivät. Se voi olla pelottavaa monien mielestä, mutta tärkeämpää kuin pelkääminen olisi avata silmät ja katsoa nykymaailmaa tosissaan. Ja sopeutua siihen.

Siispä yrittäessäni laittaa itseäni muottiin: ulkosuomalainen, maahanmuuttaja, nuori koulutettu nainen jne. huomaan epäonnistuvani siinä. Kun me kolme naista täysin erilaisista kulttuureista ja maailmankolkista kohtaa kahvilla maassa, joka on vieras heille kaikille, voivatko he laittaa itseään muottiin ja pitäisikö heidän? Yhteiskunta luokittelee meidät, se on helppoa ja tietyssä määrin tarpeellista yhteiskunnan normien mukaan. Kuitenkin olen itse päättänyt olla luokittelematta itseäni tai ystäviäni. En ole kuullut kenenkään sanovat pitkään aikaan kommenttia nykyajan nuorista. Ehkä se on siksi, etteivät nykyajan varttuneet aikuisetkaan täysin ymmärrä enää maailmaa. Mutta yritetään yhdessä. :)