Jo joutui armas aika

Niin siinä vain kävi että tämäkin hieman hektinen lukukausi tuli loppuun. Todellisuudessa tietenkin jatkan vielä kurssitöiden palauttelua pitkin kesää mutta kokeita minulla ei ole ennen seuraavaa elokuuta. Olen varsin tyytyväinen saavutukseeni tämän lukuvuoden osalta ja mikä parasta, olen saavuttanut kaiken sen mihin asetin tavoitteeni syksyllä. Syyskuun alussa 9 kuukautta sitten tosiaan katselin lukusuunnitelmaani joka vaati suurta työmäärää näyttääkseen edustavammalta. Opintoni olivat olleet rempallaan pitkään, samoin henkilökohtainen elämäni. Olin ollut pitkään väsynyt, mikä heijastui suoraan opintojeni edistymiseen ja niinpä päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja ottaa opintoni kiinni. Koko urakasta teki vielä hieman vaativamman se, etten olisi paikalla keväällä tekemässä kursseja Kreikkaan lähdön vuoksi.

Olin niin väsynyt ja stressaantunut jouluun mennessä. Oli kokeita, iltakursseja, koulua ja kiireapulaisen töitä. Heräsin kuuden jälkeen ja tulin koulusta tai töistä kymmenen aikaan, joskus vasta yhdeltä. Oli kaksi rakkaan poismenoa ja todellinen henkinen kasvun paikka entisestä elämästäni. Vuosi 2008 alkoi niin erilaisena mitä olin koskaan kuvitellut sen olevan. Olin tiennyt jo monta vuotta miten elämäni tulisi menemään, mutta mitään sellaista ei tapahtunutkaan. Oli hetkiä kun olin yksin vieraassa maassa, mutta tiedän ettei puhtaalle paperille ole helppoa alkaa kirjoittaa ja jokainen päivä on tähän mennessä todistanut, miten oikean ratkaisun lopulta tein. Positiivinen ajattelu on valtava voimavara, ainakin omalta osaltani. Muistan lukeneeni jostain naistenlehdestä vuonna 2004 pienen sitaatin Theodore Rooseveltiltä joka meni jotakuinkin näin:

"... Jotkut antavat unelmiensa hukkua, mutta toiset pitävät niistä kiinni, hoivaavat niitä vaikeiden aikojen yli. Kunnes aurinko jälleen paistaa, mikä aina käy niille jotka uskovat, että heidän unelmistaan tulee jonain päivänä totta."

Sain tämän lukuvuoden aikana saman verran opintopisteitä kuin kolmessa aikaisemmassa vuodessani yhteensä, tosin olen ollut jo kerran aiemmin työharjoittelussa puoli vuotta opiskeluajastani. Kesällä tiedän saavani vielä loput pisteet ja syksyllä jäljellä on enää muutamia kokeita ja valmistuminen. Tärkeämpää kuin opiskelut itseisarvona on kuitenkin se, että olen henkisesti paremmassa kunnossa kuin pitkään aikaan. Mikäpä tässä on aloittaessa Kreikan kesää ja ensimmäistä kertaa kaiken kiireen jälkeen todella pääsen keskittymään kulttuuriin, kieleen ja kreikkalaiseen luontoon.
Tässäpä suuria ajatuksiani lukuvuoden päätteeksi.

Kokeita ja koivuallergia

Niinpä kävi, että heti ensimmäisestä päivästäni Suomessa lähtien minulla alkoi kammottava siitepölyallergia. Aluksi kun antihistamiinia ei ollut vielä riittävästi veressä pääni oli niin raskas ja hengitys vaikeaa, etten päässyt sängystä kunnolla ylös. Tämä tietysti huolestutti minua kokeiden puolesta, sillä tiukan aikatauluni vuoksi minulla ei olisi ollenkaan aikaa nyt aivastella luentopapereihini. Olo on nyt hieman helpottanut viikon jälkeen, mutta koeviikon sinnikäs jatkuminen ei valitettavasti parane millään muulla kuin yhtä sinnikkäällä lukemisella.
Kolme koetta on nyt takana ja kolme edessä eli seuraavan kokeen jälkeen olen jo voiton puolella. Jei! Tämä on taas yksi niitä hetkiä, kun rymistelen eteenpäin suostumatta edes ajattelemaan luovuttamista, mutta tiedän että tämän jälkeen tulee myös se hiljaisuus kun ei olekaan velvollisuuksia joka kulman takana. Koko kevään olen tehnyt kursseja koululle ja nyt kesän korvalla sitten jäljellä on enää muutama hassu ja tietenkin inssityön loppuun saattaminen.

Olen jotenkin ihan huipputäynnä energiaa tällä hetkellä. Herääminen kuuden aikaan tuntuu jopa helpommalle kuin normaali kahdeksalta Kreikassa ja jokailtapäiväinen vesijuoksu ja kasvis/kalaruokavalio vain parantavat oloa. Toivon todella pystyväni pitämään nämä terveet elämäntavat ja välttämään myös herkuttelua kuten nyt olen tehnyt muutamien viikkojen ajan. Niin se vain taitaa mennä, että kun henkisesti kokee olevansa tasapainoinen pystyy paljon paremmin pitämään fysiikkansa kunnossa.

Kostas on lähetellyt minulle rohkaisevia tekstiviestejä joka päivä ja kertoillut kuulumisia. Kyllä minulla alkaa jo vähän ollakin koti-ikävä Thessalonikiin. On ihanaa nähdä ystäviä, puhua suomea ja katsella hieman suomalaista TV:täkin, mutta lopulta ei minusta täällä ole niin kovin erilaista kuin Kreikassakaan. Saunaa tulee toki hieman ikävä taas, mutta enköhän minä sen kestä. :)

Hei kuule Suomi

Ja nyt olen sitten taas Vantaalla. Saapumiseni Helsinki-Vantaalle oli jotenkin typerryttävä kun huomasin, kuinka tyhjää jokapaikassa on. Thessalonikin vilskeeseen verrattuna tunsin hetken olevani täysin yksin kun bussin 61 muut kanssamatkustajat olivat keskiyöllä kolme spurgua ja ikkunoiden takana vilisi hiljaiset kerrostalot ja pellot. Eilinen oli kuitenkin kaunis ja lämmin päivä ja lähdin saman tien keskustaan ostoksille ja tapaamaan ystäviä. Helsinki on edelleen kaunis kaupunki, jotenkin herkkä ja hauras verrattuna Thessalonikin tuoksujen ja äänten täyttämään vilkkauteen. Molemmat kaupungit ovat hieman samantyylisiä merenrantakaupunkeja, mutta niin erilaisia ja itse voin todeta, että siinä missä Helsinki tuntui joskus kodiltani, on Thessaloniki vienyt sen paikan nyt.

Täällä on monet asiat niin hyvin, mutta jotain puuttuu. Ehkä se on koti, ehkä kaikki ne äänet ja tuoksut, ehkä se toisenlaisen rauhallisuuden tunne. Niin tosiaan, Thessalonikissa ei koskaan ole rauhallista, mutta jotenkin ihmiset ovat silti usein rentoutuneempia ja rauhallisempia räiskyvän kuorensa alla. Kreikkalaisilla ei ole niin kiire muutokseen joka on varmasti huono asia valtiontaloudellisesti, mutta ehkäpä ihmisillä on juuret syvemmällä maassa. Ja tietenkin aurinkoinen sää auttaa aina. :)

Lähdenpä tästä uimaan, sillä lupasin itselleni pienen positiivisen muutoksen kuntoilutottumuksiini nyt kun kerta olen taas täällä pohjoisen tehokkuuden maassa. ^^

Pääsiäinen

Kuuntelen Bonon ja Mary J. Bligen kappaletta "One", joka vie minut muistoihin viime keväästä. Hassua miten musiikki jättää niin helposti jäljen muisitiin kokonaisista päivistä, tuoskuista, tunteista. Viime keväänä kuuntelin MP3 soittimesta tätä kappaletta todella paljon käydessäni säännöllisesti kuntosalilla. Muistan niin elävästi energiajuoman maun ja kuntosalin juoksulaitteen kahvat käsissäni, keväiset iltapäivät toukokuussa kun kävelin Pitäjänmäen juna-asemalle salin jälkeen ja kuuntelin tuota kappaletta. Kuuntelin biisiä silloin, sillä tiesin sen rohkaisevan minua siihen mitä ikinä edessä olikaan. Menneisyydessä minun on ollut hyvin vaikea myöntää asioita itselleni, joten laulujen kautta asiat oli jotenkin helpompi käsitellä.

Olin niin toiveikas viime keväänä, muistan ajatelleeni usein katsellen taivaalle, että "Jonain päivänä, jonain päivänä aivan varmasti kaikki tulee olemaan toisin, juuri niinkuin olen aina niiden halunnut olla." Ja muutos oli tietenkin tämä kaikki minkä vuoksi nyt istun kämpässäni Thessalonikissa ja suunnittelen 20 päivän matkaa Suomeen ensiviikosta alkaen. Matka lopullisiin päätöksiin ei ollut helppo eikä aina mielyttäväkään, mutta olen iloinen siitä, että olen ollut rohkea noista päivistä lähtien kun odotin junaa Pitäjänmäestä kotiin. Kaikista muutoksista ja eroavaisuuksista, niin hyvistä kuin huonoistakin kokemuksista johtuen olen onnellinen nyt. Ja se on ainut asia millä on väliä, että olen onnellinen.


Tänään yöllä siis vihdoin paasto päättyy kun Kristus nostetaan kuolleista täällä etelänmaalla ja keskiyön jälkeen monissa kodeissa ahmitaan herkkuja. Itse päädyin pitämään paastoa tämän viimeisen viikon, mutta koska minulla paastoamisen merkitys on melko puhtaasti terveydellisistä ja tieteellisistä syistä (viime keväänä tein tutkimusta paaston vaikutuksista työharjoittelussa), päätin paastota omalta osaltani punaisesta lihasta, makeisista ja rasvaisista juustoista. Täytyy sanoa, että kasvisten syönti viikon verran (ja hieman mustekalaa ja kalmaria kaverina) on tehnyt minulle ihmeen hyvää ja kunhan pääsiäisestä päästään varmaan jatkan punaisen lihan välttämistä ihan muutenkin ruokavaliossa. Jätin myös kahvin pois viikoksi joten olen nukkunut melkein 8-10 tuntia joka päivä. :)

Viikko on ollut ihastuttavan lämmin ja kaunis eilistä lukuunottamatta, jolloin satoi vettä. Sormet alkavat syyhytä kohta kauppojen kesävaatteiden ja kenkien kanssa mutta lupaan odottaa äitiäni, siskoani ja kaveriani Eveä tänne ensin ja sitten ryntäämme yhdessä ostoksille. Laitan hieman valokuvia tästä viikosta, mutten ehdi kaikkia laittaa sillä nyt pitää lähteä hieman ostoksille ennen kauppojen sulkeutumista.