Ja nyt olen sitten taas Vantaalla. Saapumiseni Helsinki-Vantaalle oli jotenkin typerryttävä kun huomasin, kuinka tyhjää jokapaikassa on. Thessalonikin vilskeeseen verrattuna tunsin hetken olevani täysin yksin kun bussin 61 muut kanssamatkustajat olivat keskiyöllä kolme spurgua ja ikkunoiden takana vilisi hiljaiset kerrostalot ja pellot. Eilinen oli kuitenkin kaunis ja lämmin päivä ja lähdin saman tien keskustaan ostoksille ja tapaamaan ystäviä. Helsinki on edelleen kaunis kaupunki, jotenkin herkkä ja hauras verrattuna Thessalonikin tuoksujen ja äänten täyttämään vilkkauteen. Molemmat kaupungit ovat hieman samantyylisiä merenrantakaupunkeja, mutta niin erilaisia ja itse voin todeta, että siinä missä Helsinki tuntui joskus kodiltani, on Thessaloniki vienyt sen paikan nyt.
Täällä on monet asiat niin hyvin, mutta jotain puuttuu. Ehkä se on koti, ehkä kaikki ne äänet ja tuoksut, ehkä se toisenlaisen rauhallisuuden tunne. Niin tosiaan, Thessalonikissa ei koskaan ole rauhallista, mutta jotenkin ihmiset ovat silti usein rentoutuneempia ja rauhallisempia räiskyvän kuorensa alla. Kreikkalaisilla ei ole niin kiire muutokseen joka on varmasti huono asia valtiontaloudellisesti, mutta ehkäpä ihmisillä on juuret syvemmällä maassa. Ja tietenkin aurinkoinen sää auttaa aina. :)
Lähdenpä tästä uimaan, sillä lupasin itselleni pienen positiivisen muutoksen kuntoilutottumuksiini nyt kun kerta olen taas täällä pohjoisen tehokkuuden maassa. ^^
No comments:
Post a Comment