Viimeaikojen järkyttävät koulutapahtumat saivat minut ehkä miettimään omia kouluaikojani ja keskustellessamme koulukiusaamisesta ja luokan nokkimisjärjestyksestä äitini kanssa sauvakävelylenkillä aloin mietiskelemään erästä omaa koulukiusaustapaustani ala-asteelta. Kyseessä ei ollut mitään kovin vakavaa, sillä tapauksen jälkeen olimme taas kaikki sulassa sovussa, mutta sinä päivänä kun monta tyttöä luokaltamme ilmoitti etteivät he enää voi sietää minua, tunsin koko maailman synkkenevän.
10-vuotiaana olin kuitenkin varsin suorasanainen tyttö, eikä kiusausta panettelun ja nimittelyn muodossa ehtinyt jatkua kuin pari päivää kunnes marssin opettajan luo ja kerroin minua kiusattavan. Tarinan paras puoli onkin siinä, että luokanvalvojani, vasta kouluun tullut nuori miesopettaja otti asian vakavasti ja kiusaajakonkkaronkka istui puhuttelussa ja jälki-istunnossa sinä iltapäivänä. Kiusaus loppui siihen.
Myöhemmin muutimme uudelle paikkakunnalle ja sain huomata etten tosiaan ollut ainut jota oltiin kiusattu koulumaailmassa. Harmillista oli tietenkin se, etteivät opettajat puuttuneet kiusaukseen puolellakaan siitä rohkeudesta miten ala-asteen opettajani oli asian hoitanut. Olen nähnyt saman toistuvan myös myöhemmin ollessani ala-asteella ja ylä-asteella sijaisena. Aina on joku jota kiusataan ja syrjitään ja joka ei uskalla pitää itse puoliaan.
Mietittyäni tätä kaikkea päätin lähettää nyt 15 vuoden jälkeen kiitokseni tuolle opettajalle, mitä en ollut aikaisemmin sanonut ääneen asian näennäisen mitättömyyden vuoksi. Sähköposti meni oikealle henkilölle ja sain vastauksenkin, josta kuvastui yllättyneisyys ja positiivisuus. Luokanvalvojani oli ollut 15 vuotta sitten saman ikäinen kuin minä nyt.
Mitätön asia, kiittäminen.
Jostain syystä olen aina pitänyt sitä itse hyvin suuressa arvossa. Muistan nuoremman oppilaan silloin aikoinaan puhuneen pahaa tuosta opettajasta, jonka hän koki ankaraksi ja ideologiseksi. Jos tämä opettaja saikin negatiivista palautetta silloin, ansaitsee hän minusta kiitoksensa myös. Olen iloinen että lähetin sen viestin, vaikka arkailinkin hetken. Sain siitä todella hyvän olon itselleni.
Tämä muistuttaa minuan myös siitä, että hyvän kannattaa antaa kiertää. Se tulee takaisin itselleen moninkertaisena... ennemmin tai myöhemmin!
1 comment:
On todella tärkeää osata ilmaista kiitollisuutensa, sillä se on myös keino osoittaa arvostusta. Kiitokset piristävät niin niiden antajan kuin saajankin päivän, joten se ei suinkaan ole mitätön asia. Ihanaa, kun muutkin arvostavat kiitollisuutta nykymaailmassa. :)
Post a Comment