Eortastiko trimero

Eli kolme päivää lomaa. Koska vielä muistan, laitan tähän väliin viimekirjoituksesta unohtuneen valokuvan niistä suunnittelemistani koruista:Eli siis materiaaleina oli hopea, muutama Swarowski kristalli, metalli, siima ja strasseja.

Kuten on varmaan päivän selvää, Kreikassa ei vietetä juhannusta. Kuitenkin näin viikko ennen pohjoista kesäjuhlaa meillä on yksi ylimääräinen lomapäivä huomenna maanantaina, Pyhän hengen juhlapäivänä. Vähän tulee haikea olo nyt miettiessäni paistettuja muikkuja, suomalaista grillimakkaraa, uusia perunoita ja tuoretta salaattia.. mutta toisaalta, en ole juuri muuta syönytkään täällä näin alkukesästä kuin noita (paitsi suomalaisen grillimakkaran tilalla olen syönyt kreikkalaista grillimakkaraa) :) Ehkä kaipaan sittenkin enemmän vain koivujen huokauksia viileässä kesätuulessa ja metsäpolkua eteeni. On mielenkiintoista huomata, kuinka suomalaiseen kesään liittyy niin paljon kaipausta ja surua siinä missä iloa niistä harvinaisista poutapäivistä.

Täällä kesää tuskin voisi kuvailla samoilla adjektiiveilla, vaikka iltaisin merenranta onkin jotenkin samalla tavalla melankolinen kuin huokailevat metsät Suomessa. Muuten kuumat päivät ja musiikin täyttämät illat viinin ja ruoan parissa ovat jotain ihan muuta. Olemme kutsuneet tänään illaksi muutamia kavereita kylään pelaamaan Munchkin-lautapeliä ja ajattelin tehdä tuulihattuja lohituorejuustotäytteellä sekä lakka-rahkatäytteellä. Olin eilen erään ystäväni luona katsastamassa AoC-tietokonepeliä. Niille jotka asiasta osaavat olla jotain mieltä, voin itse todeta etten ole pahoillani vaikken peliä koskaan ostanutkaan. Plus, keskityn mielelläni nyt kouluhommiin kunnolla.

Koska illaksi tosiaan on paljon ohjelmaa ja leipomista ja ennen sitä pitää vielä käydä hieman asioilla, täytynee lopetella ja kertoilla lisää taas myöhemmin. Huomasin muuten, että suomalaisessa uudessa biopassissa on Eino Leinon runo etukannen sisäpuolella ja Nocturnen sanat kuvaavat ajatuksiani tänään hyvin:

Ruislinnun laulu korvissani,
tähkäpäiden päällä täysi kuu;
kesä-yön on onni omanani,
kaskisavuun laaksot verhouu.
En ma iloitse, en sure, huokaa;
mutta metsän tummuus mulle tuokaa,
puunto pilven, johon päivä hukkuu,
siinto vaaran tuulisen, mi nukkuu,
tuoksut vanamon ja varjot veen;
niistä sydämeni laulun teen.

Eino Leino: Nocturne 1903