Asunnon metsästystä

Millan 10 päivää Kreikassa päättyi eilen kun saatoimme hänet ja Matt'in lentokentälle eilen. Millalla oli parempi tuuri kuin Matt'lla, sillä Ateenan lumimyrkyjen jälkeen osa lennoista oli peruttu ja myöhästynyt. Matt odotteli siis omaa lentoaan viitisen tuntia ja valitettavasti myöhästyi jatkolennoltaankin. Lopulta hänkin pääsi kuitenkin kotiin, sillä tänään saimme tekstiviestin häneltä. Viimeviikko kului varsin vauhdikkaasti, sillä vaikka olinkin vielä muutamia päiviä kipeänä, pyrimme olemaan ulkona mahdollisimman paljon. Kävimme luistelemassa, joka oli minulle ensimmäinen kerta terien päällä yli kymmeneen vuoteen. Huomasin kuitenkin että 15 minuutin jälkkeen luistelin vanhasta tottumuksesta, joka hieman ihmetytti minua. Sitten mieleeni tuli kuitenkin että monet vuodet rullaluistelua auttanee siihen, ettei sirklaaminen sun muut unohdu. Kävimme myös tanssimassa Figarossa ja vietimme noin yleisesti aikaa syöden hyvin ja käyden kahvilla.

Eilen kävin taas töissä sopimassa aikatauluista ja ilokseni sain huomata, että minulle tarkoitetut työt ovat varsin hyvin alaani ja koulutustani vastaavia. Sairaalan laboratorio on tietenkin myös hyvin automatisoitu, joten mittausepävarmuudelle ei jää niin paljoa vaihtelua. Olen varsin tyytyväinen tästä seikasta, sillä koulussa tietenkin mittausepävarmuus on aina läsnäoleva tekijä tuloksissa.

Vaikka aikaisemmin mainitsin meidän löytäneen kivan kämpän, oli tämä kyseinen paikka kai vähän liian hyvä ollakseen totta. Syy ei ollut itseasiassa meissä tai asunnossa, mutta valitettavasti vuokraisäntä osoittautui varsin hankalaksi ihmiseksi. Tästä syystä siis päätimme tällä viikolla etsi asuntoa oikein kunnolla ja käydä kastomassa niin monta paikkaa kuin mahdollista. Tänään kävimmekin kiertämässä viitisen asuntoa, mutta yksikään ei valitettavasti ollut meille sopiva. Innostuin jo kovasti yhdestä melko kaukana olevasta asunnosta, joka oli rakennettu hieman maantason alapuolelle, joka antoi sille hieman maakellarimaista tuntua. Ei se missään nimessä ollut tunkkainen tai pimeä siis, vaan minusta melko romanttinen. Ja hienoin puoli löytyi asunnon takaa, sillä muutamien sammaleisten kiviportaiden jälkeen aukesi villiviinien valloittama pieni puutarha, jonka reunat rajasi kulunut punainen tiiliseinä. Tai, puutarhan minä siinä näin heti, vaikka asunnon näyttäjä taisi kommentoida sitä 'ei kenenkään' käyttämäksi tyhjäksi takatilaksi. Asunto oli kuitenkin kaukana, joten saa nyt nähdä.

Toinen vaihtoehto voisi olla neljännessä eli ylimässä kerroksessa oleva kulmahuoneisto parvekkeella, jossa on kaunis takka olohuoneessa, muttei hissiä. "Ei hissiä..!?" on ollut oikein kantava teema tuolle asunnolle jo jonkin aikaa. Kävimme katsomassa sen jo viimeviikolla, mutta ei sitä kuulemma kukaan kreikkalainen halua kun siinä ei ole hissiä.. ja joutuu kävelemään neljä kerrosta. Olen nauranut tälle asialle jo monesti, sillä minusta neljä kerrosta ei ole matka eikä mikään, mutta jokainen kreikkalainen jolta asiasta olen kysynyt on kommentoinut jotakuinkin "Ei hissiä..!? Mieti kun tulet kotiin töistä, mitäs sitten? Miten teille voi tulla kylään?" No joo.. ei nyt ihan noilla sanoilla, mutta neljäs kerros melko selkeästi ylittää kipukynnyksen portaita kävelylle täällä. Minä taas ajattelen sitä pienenä hyötyliikuntana. No, olen varma että asuntoasia selviää tällä viikolla jotenkinpäin.

Televisiossa on näytetty paljon uutiskuvia Ateenasta, jossa näyttäisi olevan metrin verran lunta, mutta Thessalonikissa aurinko paistaa edelleen ja vaikka aamut ovat hieman koleita, päivällä kevään tuntu voittaa. Aloin tänään aivastelemaan oikein kunnolla ja mietin, olenko tulossa uudestaan kipeäksi. Syy löytyi kuitenkin pääni yläpuolelta puiden oksilta, sillä ensimmäiset vaaleanvihreät lehdet ovat puhjenneet kadunvarsien lehtipuihin. Tämä tarkoittanee myös siitepölyallergiaa minulle, vaikka toki riemuitsen kovasti kevään tulosta. Lähipäivinä olenkin huomannut lauleskelevani kovasti "Taas on aika auringon" kappaletta. Kaupungin lyhtypylväisiin ja Aristoteleen torille on ilmestynyt valtavat määrät värivaloja ja karnevaaliornamentteja, sillä tämän kuun loppu ja maaliskuun alku vietetään karnevaalitunnelmissa. Karnevaalit ovat ortodoksista pääsiäistä ja paastoa edeltäviä juhlallisuuksia, joka muistuttaa jotain suomalaisen vapun ja venetsialaisen pukukarnevaalin väliltä. Myös kaupat ovat tämän johdosta täynnä karnevaalipukuja niin lapsille kuin aikuisillekin ja tietenkin venetsialaisia naamioita.

Tältä päivältä taidan lopettaa tähän ja opiskella hieman kreikan kieltä. Sain motivaation opiskeluun taas tuossa pari päivää sitten ja tästä on hyvä jatkaa.