Summerhits 2008

Olen aina pitänyt kaikenlaisesta musiikista ja ennen kuin aloin kuuntelemaan metallimusiikkia ja raskasta rokkia, voin hyvällä omatunnolla tunnustaa kuunnelleeni Spice Girls’iä. Jostain syystä huomaan, että Kreikassa on kuitenkin yllättävän vaikeaa kuunnella metallia. Ei siksi etteikö täällä sitä kuunneltaisi, eräs tyttöystävistäni on suuri suomimetallin fani, mutta jotenkin se vain kuulostaa turhan raskaalle minun korvissani. Salilla käynnin johdosta olen alkanut kuuntelemaan dance ja pop-musiikkia mp3-soittimella ja on hienoa huomata miten mielenkiintoista on kuunnella ensimmäistä kertaa jonkun tuntemattoman artistin levyä ja uutta musiikkityyliä.

Ehkei minulla ollut edes aikaa alkaa kuuntelemaan uutta musiikkia. Kun joku pyysi minua kuuntelemaan kappaleen, ensimmäinen reaktioni oli aina mielessäni "Ei minulla ole nyt aikaa.." Olinko aina tosiaan niin kiireinen? Mitä ihmettä olen tehnyt kaikki lähivuodet, kun tällä hetkellä minulla on aikaa käydä päivittäin töissä, salilla, opiskella, kokata uusia juttuja, katsella leffoja, piirtää ja pelata tietokonetta (kohtuudella ;) ) ja kaikenlisäksi nukkua 8 tuntia joka yö. Minusta tuntuu, että epäjärjestys elämässä ja omassa mielessä kaventaa maailmaa valtavasti joten ehkäpä se ei ollutkaan aikaa jota minulta puuttui aikaisemmin, vaan mielenrauhaa.

Sovimme lähtevämme ensiviikonloppuna Kostan ja kolmen ystävämme kanssa Halkidikiin viikonlopuksi, koska meillä kellään ei ole varsinaista kesälomaa. Olemme kaikki innoissamme tästä, sillä Marmaras on todella kaunis, virkeä kylä tavernoineen ja yökerhoineen ja sitä ympäröi turkoosi meri sekä valkoiset hiekkarannat. Lisäksi porukka jolla lähdemme koostuu mukavista ja hauskoista ihmisistä joiden kanssa tietää tulevan hauska reissu! Ihanaa päästä merenrannalle, jo pelkkä ajatus saa perhosia vatsaan.

Ennen jotenkin kavahdin ajatusta merestä, mustista aalloista ja tonnien vellovista vesimassoista, olenhan kasvanut järvi-suomessa ja järvenpohja on aina korkeintaan 10m syvyydessä. Kuitenkin kuva siitä mustasta synkkyydestä jonka näkee matkalla Helsingistä Viroon öisenä marraskuun iltana on hyvin kaukana auringossa kylpevistä aalloista kesäisessä Kreikassa. Vastavuoroisesti olen kuullut kreikkalaisten suusta epäilevää suhtautumista järvivettä kohtaan. Onko se täynnä iilimatoja? Miten se vesi voi olla niin mustaa? Se vesihän on upottavaa (kun ei pysty kellumaan kuten merivedessä) Miten siellä uskaltaa uida kun ei edes näe missä omat jalat ovat? Ihan hyviä pointtejahan nuo kaikki ovat, kyllähän minäkin pienenä pelkäsin että uidessani järvessä joku iso kala tai käärme seuraa veden alla minua enkä voi nähdä sitä. Tai säikähdin kun iilimato uiskenteli jossain lähellä. Niin.. ja olen meinannut jo kahdesti melkein hukkuakin järveen. Niinpä päätän suhtautua avoimemmin mielin merta kohtaan ja polskia sydämeni kyllyydestä suolavedessä. Niin, sekin vielä, että suolavesi ja aurinko ovat uskomattoman hyvä lääke iholleni. Yksi päivä rannalla ja iho on taas heleä ja sileä. ^_^

Siispä huzaa ja biitsille mars!

...Ja annan päivän paistaa

Huh, tätä hellettä. Ainut tapa selvitä kreikan kesästä on selvästi ottaa riittävästi niitä mainitsemiani viileitä suihkuja. Ensitöikseni kun herään aamulla, otan viileän suihkun ja teen nopeasti lasillisen frappe -jääkahvia. Sitten suihku iltapäivällä ja sitten uudestaan ja vielä ennen nukkumaanmenoa. Lämpötila on ollut jo aamusta tämän viikon 30 asteen paremmalla puolella ja iltapäivällä töistä tullessa kuuma tuuli oikein lehahtaa kasvoille oven ulkopuolella. Iho on hiestä kostea oikeastaan kokoajan ulkona ollessa. Nyt ei saa missään nimessä luulla, että valittaisin. Olen onneni kukkuloilla. Olen aina pitänyt lämmöstä ja auringosta, kivoista kesämekoista ja frappe-kahvista. Nyt täytyy tunnustaa, että tänään halusin jotenkin vielä tehdä oloani muikeammaksi ja katsoin Suomen sääennusteen netistä.

Sain hyvän idean tuossa hetki sitten ja kannoin läppärin parvekkeen ovelle. Sitten vain pyyhe lattialle ja aurinkoa ottamaan. Mikäpä tässä on kirjoitellessa blogiin. Juhannus meni tosiaan Waterlandissa polskiessa Kostan kanssa ja muutoin rauhallisesti kokaten ja leffoja katsellen.

Tällä hetkellä tosin näyttää harmilliselta sen puolesta, että kaikista ponnisteluistani huolimatta en pysty valmistumaan vielä syksyn alussa. Syy on se, ettei kokeita järjestetä vasta kuin lokakuussa ja ensisyksyn valmistumispäivästä ei tunnu olevan tietoa. Saa nähdä mitä sitten ensisyksynä seuraa. Mutta, mutta. Tänään on kaunis päivä, joten en murehdi asiaa vielä.

Minä avaan syömein selälleen

..ja annan päivän paistaa.
Minä tahdon kylpeä joka veen
Ja joka marjan marjan maistaa.

Minun mielessäni on Juhannus
Ja juhla ja mittumaari
Ja jos minä illoin itkenkin
Niin siellä on sateenkaari.

Tässäpä minun juhannustraditioni eli tuon kyseisen Eino Leinon runon lausuminen. Olen ensimmäisen kerran lukenut sen Porosalmella mummin ja ukin luona. Hakotuvan pihassa on vanha ulkohuussi, jonka lattialla on vaalea räsymatto, kulmassa peltinen vesisoikko ja tynnyri ja toisessa kulmassa usein juhannuksena metsäkukkia. Siellä on viileää ja joskus hyttysiä tanssahteli vasten lasi-ikkunaa. Ja seinällä oli tuo runo jota sitten tuli luettua usein. Lapsuuden viileä kesätuuli ja rakkaat (huussi)muistot pysyvät aina mielessä ja onneksi pääsen vielä tänä kesänä Porosalmelle käymään.

Tuostapa tuli mieleen, etten ole koskaan tottunut kutsumaan lapsuuden kotiani "maalle menemiseksi". Etelä-Suomessa asuessani kaikki puhuivat aina "meidän landesta" tai "meidän maalle" joten sitä alkoi itsekin sitten käyttää, mutta todellisuudessa en ole koskaan kokenut Porosalmea landeksi. Kun tuntee jokaisen metsän ja notkelman ja suon ja muistaa missä puissa on mielenkiintoinen kaarna, uskon että Porosalmi tulee aina olemaan osa sielunmaisemaani. On kuitenkin hyvä mennä eteenpäin ja kantaa kauniit muistot sisällään.

Tänään töistä tullessani ja painavaa laukkuani raahatessa uudet kengät hiersivät hieman jalkoja. Löysin eilen torilta mustien kirsikoiden (0,9€/kilo) lisäksi kahdet kengät viidellätoista eurolla yhteensä. Mielenkiintoista oli se, että koju myi bullboxerin nahkaisia kesäkenkiä, mutta mukana oli myös samoja kenkiä kreikkalaisella merkillä. Hah, eli se on totta sittenkin että samoissa tehtaissa valmistetaan monia merkkejä ja vain nimeä muutetaan merkin mukaan. Olen varsin tyytyväinen tähän löytööni jokatapauksessa ja eiköhän ne kengätkin istu kohta. Saan aina kengistä ekalla kerralla rakot.

Kuuma tuuli on puhaltanut aina iltaan asti tämän viikon ja huomaan kylmän suihkun olevan mitä ihanin tapa rentoutua. Meidän täytyy kyllä varmaan ensiviikolla hankkia tuuletin, vaikkakin kaverit sanovat että meidän kämppä on ihanan viileä ilmastoimattomaksi huoneistoksi. En kyllä todellakaan valita lämmöstä, vaan nautin täysin siemauksin kylmästä kahvijuomasta ja paistattelusta. En tiedä milloin viimeksi olen ollut näin rento kaikista kouluhommista huolimatta. Koska emme viikolla käyneet uimassa, huomenna on luvassa vesipuistopäivä juhannuksen kunniaksi. Eli luvassa vedessä riehumista ja eväitä uima-altaalla.

Hyvää Juhannusta!

Kouluhommia

Loppuviikoksi on luvattu lähemmäs 40 asteen lämpötiloja joten voipi olla että on tilauksessa reissu Waterlandiin juhannuksena. Kävin tänään lähellä sijaitsevassa naisten kuntokeskuksessa ja paikka vaikutti oikein kivalle. Siellä oli oikein saunakin mutta vähän se oli höpsöä siellä pyyhe päällä istua kun ei ollut ketään muutakaan saunomassa. Mutta olipa ihanaa käydä saunassa! Se oli ihan samanlainen sauna kuin nuo pikkusaunat Suomessakin, puinen löylykauha ja kiulukin. Kuntosalin lisäksi päätin ottaa itseäni niskasta kiinni inssityöni kanssa ja yritän saada sen loppuun. Mielellään heti. Mutta täytynee antaa sille viikko tai pari. En tosin halua enää yhtään odotella tämän asian kanssa ja nyt kun olen kuulumiseni tänne kirjoitellut jatkan taas opiskelua.

En ole vielä saanut tietää milloin on ensimmäinen mahdollinen valmistumispäivä ensisyksynä, jonka vuoksi en välttämättä voi varata lentolippuja Suomeen. Olisi kiva varata meno-paluu samantien, mutta saa nyt nähdä sitten. Aina kun alan opiskelemaan ahkerammin tuntuu, että täytyy samassa suhteessa päästä purkamaan luovuuttaan. Siispä odottelen Saksasta tilaamaani piirtopöydän kynää ja toivon kovasti että se saapuisi. Edelliset kaksi kynää ovat teillä tietämättömillä. En käsitä minne ne ovat hävinneet!

Viikonlopun illanistujaisistamme kasvoi suuremmat kuin suunnittelimme, sillä huomasimme ystäviemme kutsuvan muita ystäviä mukaansa. Toki tunsimme itsekin ne muut ihmiset, mutta paheksuimme kyllä hetken aikaa yllätysporukkaa, sillä paikalle piti saapua vain muutama ihminen. No mutta, seuraavan kerran mennään sitten muiden juhliin, olihan se mukavaa että ainakin kerrankin kaikki pääsivät paikalle! :)