Satamasta kohti kaupunkia

Koska eilen lähdin kotiin kaupungilta Thessalonikin kävelykarttakirja mukanani, oli sitä tänään alettava kokeilemaan. Kirjassa on selitetty Thessalonikin historia ja hieman pokkaria suurempaan kirjaan on kerätty 13 lyhyttä käveltävää reittiä kaupungin tietyllä alueella ja kartan sekä selitysten avulla voi havainnoida sekä kaupungin historiaa että nykyaikaa.Aluksi suuntasin satamaan merkityn reitin 2 suuntaan (1 reitin valkoisine torneineen käytännössä kävelin eilen) ja tarkoituksenani oli mennä tarkastamaan satamahalli. Jostain syystä satamassa oli kuitenkin jonkinlaiset turvatoimet kai meneillään joten en yrittänyt tunkea sinne poliisien ja muiden keskelle väkisin. Alkoi ujostuttamaan muutenkin kävellä kartan ja kameran kanssa ympäriinsä. Satamasta sanottakoon kuitenkin muutama sana. Kirjan mukaan Thessalonikin lahti on 100 km pitkä luonnollinen lahti, johon on aikoinaan kirjaimellisesti mahtunut koko Bysantin keisarin, Konstantine suuren laivasto tarvittaessa. Ajatus sadoista galleoneista satamassa kutkuttaa mieltäni kovasti. Se oli varmasti mykistyttävä näky. Suuntasin satamasta läheiselle Ladadikan alueelle, jossa on säilynyt paljon vanhempia ennen vuotta 1917, jolloin suuri tulipalo tuhosi paljon vanhoista värikkäistä rakennuksista. Alueella oli kuulemma jo ottomaanien aikana kukoistava basaari, josta löysi egyptiläisiä tavaroita ja ruokia.

Kauniiden tavernojen ja kalaravintoloiden lisäksi huomasin mielenkiintoisen näköisiä maustekokuja etsiessäni alueen pohjoispuolella frankkilaista korttelia.Korttelissa oli kuitenkin sen verran korjauksia meneillään ettei siitä jäänyt oikein kunnollista kokonaiskuvaa, vaikka yhden valokuvan nappasinkin. Tästä hieman lannistuneena suuntasin suoraan pohjoiseen kävelläkseni Egnatia katua jonkin matkaa. Tietä jolta katu on saanut nimensä ja joka kerran kulki Thessalonikin kautta, Via Egnatiaa alettiin rakentaa roomalaisten toimesta 146 ennen ajanlaskun alkua. Vaikka vanha tie onkin jäänyt maakerrosten ja asfaltin alle muutaman vuosituhannen aikana (aikanaan tie ulottui Adrianmereltä Konstantinopoliin) on siitä muistona tämä nykyinen vilkkaasti liikennöity päätie. Sen varrella on lisäksi muutama kiva kenkäkauppa. :) Thessalonikilaisesta liikenteestä täytyy taas mainita, että paras tapa selviytyä täällä kävelijänä on kävellä aina kun näyttää ehtivän eikä silloin kun vihreä valo palaa. Se ei välttämättä nimittäin tarkoita sitä ettei moottoripyörä ajaisi silti päin. Paikalliset painelevat muitta mutkitta keskelle liikennettä ja menevät mistä mahtuvat.

Tämän jälkeen suuntasin takaisin pikkuteille ja päädyin muutaman kadun mittaiselle ulkomarkettialueelle. Ajattelin ensin, että kyseessä on Hong Kongin Ladies marketin kaltainen halpismarketti, mutta aika monet myyjistä myivät myös käsitöitä jotka näyttivät omatekemiltä.
Tavarakadulle kantautui seuraavalta kadulta varsin voimakas haju josta ei voinut erehtyä: Olin saapumassa kapanin kauppakadulle, jossa käytiin kovaäänistä kauppaa meren antimista ja muista ruokatarvikkeista. Tuoreen kalan haju oli siis aika voimakas, mutta minusta oli kiehtovaa katsella millaisia mereneläviä siellä oli kaupan. Kalat olivat kyllä varsin kauniin värisiä ja mustekalojakin oli vaikka kuinka paljon, mutta kauppiaiden innokkuus myydä minulle jotain sai minut jättämään kamerani laukkuun, etten turhaan jäisi töllistelemään toisten arkiaskareita.

Tältä päivältä jätin seikkailun siis tähän vaiheeseen ja lähdimme kahvin jälkeen tarkastamaan tämän päivän tärkeintä kohdetta, eli potentiaalista uutta kotia. Kahdesta vaihtoehdosta ensimmäinen vaikutti varsin lupaavalle, joten voisin melkein sanoa suoralta kädeltä haluavani muuttaa juuri sinne. Odottelemme kuitenkin vielä maanantaihin ja katsomme jos jotain muuta löytyy. Ihanaa kun kerrankin on mahdollisuus miettiä rauhassa. Suomessa olen jostain syystä aina joutunut tilanteeseen että "Päätäppä iltaan mennessä että otatko tai jätätkö"

Tässäpä tämä tältä illalta. Nyt onkin korkea aika mennä nukkumaan.
Ainiin! Nämä kuvat on pakko laittaa tänne vielä. Aikaisemmin mainitsin ne kaupungin lukemattomat sokerileipomot. Nam!
Alimmassa kuvassa on kreikkalaista jälkkäriä, eli baklavasta eri muodoissaan. Varsin siirappinen kokemus, mutta kannattaa maistaa!

Kävely keskustassa

Kävin tänään kävelemässä kameran kanssa Thessalonikin keskustassa ja napsimassa muutamia valokuvia aurinkoisen päivän kunniaksi. Tänään tuuli oli tyyntynyt sen verran, että ulkona liikkuminen oli varsin rattoisaa ja vaikka jostain syystä uuvuin taas tunnin kävelyn jälkeen, sain muutamia peruskuvia otettua. Minun täytyy alkaa kävelemään nyt useammin ympäriinsä jo siitä syystä, että opin tuntemaan kaupungin mutta myös siksi, että se on varsin rattoisaa ajanvietettä ulkosalla.Keskustaan päästyäni lähdin siis liikkeelle taas sataman kävelykadulta ja yritin nappailla kuvia monista kahviloista joissa ihmiset istuivat viettämässä aurinkoista iltapäivää. Valitettavasti en saanut kovin montaa kuvaa otettua ihan häveliäisyyttä, sillä kaikki tietenkin katsoivat minua heti kun kaivoin kameran laukusta ja yritin näyttää siltä, että "olen vain menossa ohi"

No joo, todennäköisesti he eivät olisi kuitenkaan välittäneet, joten hätäilin taas ihan turhaan. Pari kuvaa kuitenkin otin ja vaikka kuvissa sitä ei ehkä näykkään, rantakahviloissa on todella paljon ihmisiä viettämässä aikaa selvästi keskellä viikkoakin. Kreikassa on myös tapana pitää keskipäivällä hieman pitempi tauko töistä, esimerkiksi 2 tai 3 tuntia, joten siinä ajassa ehtii ihan hyvin kahvillekin.
Vaikka rannassa ihmiset istuvatkin paistattelemassa päivää, keskustassa on edelleen monia katukahviloita, jotka eivät ole vielä käytössä. Kesää kohden nämä tietenkin täyttyvät ihmisistä, mutta nyt kylmä tuuli pitää vielä ihmiset sisätiloissa. Yläpuolisessa kuvassa näkyy myös taustalla turkkilaismiehityksen aikainen hamaami (kylpylä), jonka ympärille on kohonnut modernimpia toimistorakennuksia.Temppelin takaa löytyi myös kukkatori ja hedelmätori josta oli pakko napata kuva.
Kävin ottamassa kuvia vielä Aristoteleen aukiolta erään hotellin kattoterassilta, josta oli huikeat näkymät merelle. Yritin ottaa panoramakuvan myös mutta saa nähdä onnistunko yhdistämään sen myöhemmin. :)Lisäksi kuulin että tänään on kuulema satanut lunta aika paljon Ateenassa. Kuvistani kuitenkin voinee päätellä, ettei lumisateet ainakaan vielä tänään ehtineet pohjois-Kreikkaan.Kattoterassilta kuva alas aukiolle

Thessalonikin yksi monumentti ja tunnusmerkki valkoinen torni, joka on eteläisin ja viimeinen pystyssä oleva vartiotorni kaupungin vanhasta muurista. Nimellä valkoinen torni on varsin julma syntyperä, mutta siitä voin kertoa vaikka sitten kun saan tänne vieraita :)

Tähän vielä kaupungin ensimmäinen suuri sankari, eli Aleksanteri Suuri, joka ratsastaa rantabulevardilla kasvot kohti Persiaa. Aleksanteri on jäänyt ilman kilpeään, sillä se varastettiin patsaalta, mutta on hänellä sentään vielä miekkansa.
..Ja kuusimetriset keihäänsä, sarissat, jotka aikoinaan tekivät makedonialaisesta sotajoukosta voittamattoman ja saavuttamattoman, jopa vastapuolen hyökkäävälle ratsujoukolle.
Ja lopuksi vielä se toinen paikallinen sankari, eli vastikää kaupunkiin muuttanut suomalaistyttö.

Kaupungissa tuulee

Heräsin tänä aamuna kovaan meteliin ulkoa. Se ei ollut liikenteestä tai koneista aiheutuvaa meteliä, vaan jonkinlaista yleistä matalaa murinaa ja lasin helinää. Kysymys ei sentään ollut luonnonmullistuksesta, mutta ulkona oli ilmeisesti todella kova tuuli. Niin kova, että olin varma uloskatsomatta kyseessä olevan jonkinlainen myrsky. Siispä päätin hyvällä omatunnolla pitää kaihtimet suljettuina ja nukkua vielä tunnin lämpimän peiton alla. Vaikka kevääntulo varmasti tuo mukanaan lämpimämmät yöt, vielä nyt tammikuun yön kylmyys on todella tuntuva. Olen varma, että Suomessa jokaisessa asunnossa on lämpimämpi kuin täällä talvisin, sillä sisälämmitystä pidetään päällä korkeintaan pari tuntia päivässä ja ikkunat ovat yksinkertaiset, joskus jopa kokonaan tiivistämättömät.

Tunnin nukuttuani avasin sitten vihdoin verhot ja aurinko paistoi suoraan parvekkeelleni kirkkaalta taivaalta. Sää oli todella hieno, mutta tuuli niin navakka, että saatoin nähdä kadun toiselta puolelta parvekkeelta karkaavan vaatekappaleen narulta ja sinkoavan kauas. Kun avasin parvekkeen oven, verhoni pyrkivät samanlaiseen epätoivoiseen rynnäkköön, joten päädyin sulkemaan sen sittenkin.

Tälle tuulelle sanottiin joku nimikin, vai tarkoittikohan se koko tätä tammikuun loppupuolta säätilallisesti, jolloin vallitsee tavallisesti selkeämpi ja kuniimpi sää kuin tavallisesti talvella. Täällä ollessani ei ole vielä kertaakaan satanut, mutta enköhän ehdi vielä sitäkin nähdä.

Uskomatonta, miten nopeasti päivä menee. Tuskin olen saanut tehtyä yhtään läksyjä ja haaveilen kokoajan ulos menemisestä. On vaikeaa istua sisällä kun ulkona paistaa aurinko, se on varmasti iskostettu jokaisen suomalaisen mieleen tiukasti. Muistan myös olleeni kovasti aurinkolaseja vastaan elokuussa täällä käydessäni, sillä jos kerta kerrankin paistaa niin pitäähän se tuntea jokaisella solullaan. Paras lienee tottua kuitenkin tähän aurinkoonkin, sillä aurinkoisia päiviä vuodessa on yli 300.

Kävimme eilen lävelemässä Kalamarian alueen satamassa, jonka ymmärsin muistuttavan minua kaukaisesti Rodoksen reissustamme, kun olin 4. En tietenkään muista paljoa yksityiskohtia, mutta muistan siellä olleen samanlaiset kiviportaat, jotka laskeutuivat rantaan. Varmaankin silloin pienikokoisena huomio kiinnittyi lähinnä yksinkertaisiin asioihin, kuten siihen miten laskeutua alas kiviportaita. Ilmassa oli myös jotain muuta tuttua kaikilta aikaisemmilta Kreikanmatkoiltani ja se oli meren tuoksu.

Täytyy myöntää, etten koskaan ole ollut järin kiinnostunut merestä ja se on edustanut minulle lähinnä isoa suolaista tylsyyttä, joka on hieman pelottavakin. Nyt kuitenkin kun kävelimme pitkin laituria ja katselimme kauniita vanhanaikaisia purjelaivoja ankurissa, pystyin helposti kuvittelemaan miltä tuntuisikaan purjehtia pitkin Kreikan saaristoa heinäkuussa, kun lämpötila nousee neljäänkymmeneen ja merivesi on tumman sijasta kirkasta ja turkoosia. Bongailla eläimiä ja kaloja ja toivottavasti vihdoin nähdä delfiinejä luonnossa. Tulimme siihen tulokseen, että lähdemme ehdottomasti kokeilemaan tätä Kostan kanssa ensikesänä. Itse saatan romantisoida asioita hieman liikaa mielessäni, mutta tiedän kyllä mitä haluaisin sellaiselta veneretkeltä: Aurinkoa, lämmintä tuulta, pikkukylien idylliä ja ennen kaikkea kulttuuria. Olen varma että kaiken sen voi toteuttaa.

Loppuun sanat laulusta joka on soinut tänään mielessäni:

"Hei, koita uskaltaa vain tuulen vietäväksi sukeltaa
kaikkein vaikeinta on luottaa
mutta ilman sitä ei mitään saa
mä puhallan ja sä nouset ilmaan.."

Don Huonot - Tuulee

Ps. Täytynee vielä lisätä kreikkalaisesta tapakulttuurista, että täällä asuminen vaatii suomalaiselta varsin paljon kärsivällisyyttä. On tavallista, että sovittaessa asioiden hoitamisesta 'tällä viikolla', tarkoittaa se sitä, että 'katsotaan asiaa sitten sunnuntaina vaikka'. Minulle tämä tarkoittaa henkilökohtaisesti sitä että täytyy kerätä kaikki kärsivällisyyteni, sillä suomessa muistan raivostuneeni siitä, kun teleyhtiö ei saanut internetyhteyttäni toimimaan yhdessä päivässä. Siispä esimerkiksi asunnon suhteen tilanne on tällä hetkellä sellainen, että vaikka sopiva paikka onkin jo tiedossa, katsotaan sen tarkastamista sitten keskiviikkona ja muuttamisesta puhutaan sitten ensiviikolla. Bleh.

"Patience my young padawan.. " Kuten Obi Wan Kenobi sanoisi ..

Viikonlopun viettoa

Olimme eilen tosiaan Kostan tuttavan nimipäivillä ja huomasin ilokseni erehtyneeni neljäkymppisten juhlimisesta. Odotin melko tylsää iltaa hienossa pianobaarissa, sillä Kostas sanoi nimipäiväsankarin olevan hyvin tietoinen tyylistä ja arvostavan sellaisia lahjoja kuten hienoja sikareita ja arvokkaita taide-esineitä. Juhlat alkoivat eräässä keskustan baarissa klo 11 illalla, joten vietimme aikaa istuen kahvilla ennen sitä, puhuen niitä näitä. Puoli kahdentoista aikoihin lähdimme kyseiseen baariin, jonka pieni yläkerta oli varattu nimipäiväseurueelle ja jonne alkoi vähitellen tulla vieraita pitkin iltaa. Paikalla olivat myös Kostan kolme tyttöserkkua, jotka tiedänkin valloittaviksi persooniksi, mutta yhdessä ystäviensä ja toistensa seurassa he todella täyttivät yläkerran naurullaan ja kovaäänisellä jutustelulla.

Olen iloinen siitä, että minut on otettu niin sydämellisesti vastaan täällä ja vaikka tuonakin iltana olin porukan nuorin, ei kukaan suhtautunut minuun vähätellen, päin vastoin. Ehdin jo surkutella etten pääse tanssimaan ollenkaan, kun oman ikäiseni ystävät eivät jaksaneet lähteä ulos tänäviikonloppuna, mutta alan olla melko varma siitä, että neljä-viisikymppiset osaavat pitää enemmän hauskaa. Parin tunnin päästä kun kaikki vieraat olivat paikalla, alkoi DJ soittaa diskomusiikkia ja kaikki lauloivat ja tanssivat mukana. Jossain välissä iltaa musiikki alkoi vähitellen vaihtua perinteiseksi Bouzukia-musiikiksi, jolloin viimeistään jokainen lauloi täyttä kurkkua. Minut tempaistiin mukaan naisten muodostamaan tanssiletkaan ja yhdessä tanssimme sitten ympäri huonetta.

Taasen totean myös sen, mistä olen äärimmäisen iloinen paikallisessa tapakulttuurissa: Vaikka nimipäiväsankari tarjosi juomat auliisti koko illan vierailleen, kukaan ei juonut itseään ympäripäihdyksiin, mikä olisi varsin tavallinen näky suomalaisessa yökerhossa. Itse join yhden drinkin, joka riitti oikein maniosti, tunnelma oli itsessään niin hulvaton, ettei enemmälle alkoholille ollut tarvetta. Toinen huomionarvoinen asia on se, ettei kukaan nolostellut haluaan tanssia täydestä sydämestään dance-musiikkia. Nyt kuitenkin täytyy ottaa huomioon että vieraat olivat melko varttuneita minua ja Kostaa lukuunottamatta. Harmillista on se, ettei täällä ole tupakkakieltoa baareissa ja suurin osa tuntuu tupakoivan. Kello neljältä sitten tajusimme että on pakko mennä nukkumaan, joten nuorimpina lähdimme ensimmäisinä nukkumaan luonnollisesti muiden jäädessä bilettämään. :)

Olimme sopineet tänään menevämme serkkujen kanssa vielä syömään erääseen vähän parempaan ravintolaan ja niinpä tapasimme sitten päivällä ravintolan luona. Paikalle tuli myös muita edellisillan juhlavieraita. Lounas oli loistava ja koska ravintolan omistaja tunsi Kostan yhden serkun, pöytään kannettiin ylimääräisiä juustotarjottimia, kuohuviiniä, juustokakkua, creme bruleeta ja suklaakakkua. Kun pöytään alettiin kantaa seuraavaa kierrosta kuohuviiniä, pöytäseurue kieltäytyi nopeasti, ettei meillä menisi koko iltaa lounaalla. Jatkoimme vieressä olevaan kahvila-baariin joka oli alkuillasta täynnä nuoria. Kävimme juomassa kahvit ja koska DJ soitti taas hyvää musiikkia, tanssimme siinä samalla hieman ja jutelimme. Porukan viisikymppinen pariskunta intoutui tanssimaan oikein kunnolla ja humoristinen tilanne sattui pariskunnan teini-ikäisen tytön sattuessa heidän kohdalleen kavereidensa kanssa ja kiljaisten "OMG, äiti ja iskä, vähänkö nyt nolottaa!"
Hehehe.. olisihan se varmaan kieltämättä itseäänkin nolottanut hieman nuorempana. Nyt taasen voisin hyvin kuvitella iskäni mukaan istumaan iltaa ja tanssimaan muiden mukana.

Lähdimme paikalta taas ensimmäisenä, sillä ajattelimme selvitellä vielä muutamien muiden ihmisten lauanta-illan suunnitelmista. Jos ei muuta, niin haluaisin kovasti nähdä Star Warsin viimeisimmän elokuvan viimein, sillä se jäi minulta aikoinaan kokonaan näkemättä.