Luonnoslehtiön otoksia 1

Paperille päätyneitä hahmokonsepteja omista ja ystävien ideoista. En yleensä lataa muiden nähtäväksi luonnoslehtiöideni töitä. Ne kun ovat tavallisesti nopeita luonnoksia tai kokeellisia yritelmiä. Joskus on kuitenkin hauskaa kerätä niitä yhteen. Nämä muutamat ovat marras-joulukuussa tehtyjä ja jokseenkin julkaisukelpoisia laadultaan.

Vuoden loppua kohti

Vuosi lähenee loppuaan hiljalleen. Sitä harvoin ajattelee oikeastaan ennen kuin se todella tulee kohdalle. Kouluvuosi kun loppuu aina keväällä, tuntuu joululoma ainoastaan lyhyelle välietapille ennen kevään työnhakurumban, treeni-innostuksen ja yleisen kevätsekoilun alkua. Mutta totuus on se, että vuosi loppuu jokatapauksessa ja mukanaan se aina herättää ajatuksen siitä, mitä sain tehtyä? Teinkö kaiken sen minkä lupasin? Pidinkö lupaukseni?

Viime Uutenavuonna lupasin itselleni olla stressaamatta enää. Se toteutui hyvin usein, mutta rehellisyyden nimissä onnistuin myös stressaamaan pariin otteeseen kunnolla. En ehkä kuitenkaan niin paljon kuin mitä stressasin aiemmin. Mutta muistan hetkiä, jolloin tein sen klassisen virheen, jossa yritän arvata tulevaisuuden ja epätoivossani totean mielessäni "En näe tulevaisuutta.. mitään hyvää tästä ei siis seuraa."

Olen kuitenkin iloinen, että olen myös hyvin usein luottanut siihen, että synkimmällä hetkellä on vain loogista huijata onnetarta ja hymyillä. Herra Murphyn laki nimittäin kumoutuu samoilla periaatteilla kuin Douglas Adams kuvaa lentämistä:

".. Se vaatii vain kyvyn heittäytyä eteenpäin koko painollaan ja hyväksyä sen, että koko prosessissa saattaa satuttaa itsensä. Tai oikeastaan, prosessi sattuu, mikäli epäonnistuu maan väistämisessä kaatuessaan. Usein ihmiset epäonnistuvat väistämään maan ja silloin mitä todennäköisimmin he epäonnistuvat siinä melko pahasti satuttaen itsensä. 

Koko jutun juoni on siinä, että maa täytyy pystyä väistämään tiedostamatta koko prosessia, joten parhaiten se onnistuu kun unohtaa koko kaatumisen ja sen seuraukset samalla kun kaatuu. Tämän seurauksena saattaa hyvinkin onnistua väistämään maan ja yhtäkkiä sitä leijuu ilmassa. 

Tuolloin ei kannata kuunnella ketään ympärillä olevaa, jonka kommentti on jotakuinkin, mitä todennäköisimmin, jotain lentämiselle hyödytöntä, kuten "Voi herranjumala et sinä oikeasti voi lentää?!!" 

Lentämisen suurin juju on siinä, että mitä ikinä haluatkaan tehdä, älä ajattele sitä turhan tarkkaan vaan anna asioiden soljua eteenpäin omalla painollaan."


En ole vielä keksinyt lupausta seuraavalle vuodelle. Se voisi olla jotain siihen suuntaan, että "Löydän hyvän kesätyöpaikan ulkomailta omalta alaltani" tai "Saan valmiiksi mitä mahtavimman portfolion" (joista jälkimmäinen oikeasti kuulostaa hyvältä idealta!) mutta se  voisi olla myös jotain aineetonta. Lopulta kuitenkin, jos ei rakenna kaikkea aineellista hyvää henkisen harmonian päälle, sitä joutuu ikuisesti juoksemaan itsensä kanssa kilpaa korjatakseen elämänsä peruspalikoita. Toisaalta, en voi tehdä uudenvuoden lupausta olla onnellinenkaan, sillä onni ei tule käskien vaan eläen.


Tänä vuonna olen ollut todella onnellinen. Moni voisi kyseenalaistaa tämän ja sanoa "Sinulla ei ole vakituista työpaikkaa ja tajusit juuri, että ala jota opiskelit neljä vuotta ei olekaan se mistä pidät. Lisäksi asut tuhansien kilometrien päässä poikaystävästäsi eikä rahatilanteessasikaan ole hurraamista. Onko voittajafiilis?"

Onhan minulla. :)

Rakas typografia

Pääotsikko

Olemme opiskelleet virkistävänä välipalana pari viikkoa graafista suunnittelua ja lähinnä typografiaa, jonka seurauksena totean, että taidan preferoida Helveticaa enemmän kuin Arialia. Mielenkiintoista ettei näitä asioita tule ajatelleeksi ollenkaan kirjoittaessaan tavallisesti, sitä vain laittaa kirjaimia toisen perään oikeastaan miettimättä miltä tekstin lukeminen tuntuu.

Lisää tekstiä

Viikot menevät omituisen nopeasti nykyään. Elämäni pyörii piirtämisen ja suunnittelemisen ympärillä, välillä pelaamista, päivittäin kuntoilua, pitkään valvomista. Välillä ompelua. Luulin etten kykenisi opiskelemaan harrastustani, mutta tämähän on mahtavaa! En oikeastaan voisi kuvitella mitä opiskelisin mielummin tällä hetkellä. Ehkä minun kannattaakin lopulta harkita maisterinopintoja graafiselta puolelta, kuin biotekniikasta. Saa nähdä, mutta tällä kertaa lisää In Designin opiskelua.

Suuri Ompeluseikkailu

Päätin viime kesänä, että tekisin itselleni Designer mekon käyttämällä erikoiskaavoja. Minulle riittää lähes mikä tahansa tekosyyksi ompelemista varten, joten kun tänä syksynä on sitten luvassa jopa oikein iltajuhlia, ei mikään voinut enää estää minua. Niinpä tilasin Stockmannilta itselleni Vogue Designer Originals malliston Belville Sassoonin suunnitteleman mekon kaavan. Kyseessä on tarkalleen ottaen V2880 Misses Dress- kaava :

Belville Sassoonin luonnos mekosta. 

 Pyörittelin pitkään kaavaa sekä sen neljää manuaalilehtistä käsissäni, sillä kaavan lukemattomat palaset eivät jotenkin houkutelleet yhtään aloittamaan työtä. Lopulta kuitenkin aloitin työstämisen tänään ja ajattelin omaksi ilokseni ja muidenkin iloksi, kerätä hieman kuvia ja kokemuksia mekon valmistamisesta. En ole aiemmin tehnyt näin suuritöistä ompelusta, en ainakaan tietoisesti (vaikka olenkin ommellut useamman korsetin, vanhojentanssipuvun, historiallisia mekkoja, rooliasuja ja ties mitä) joten tästä tulee minulle suuri ompeluseikkailu! Nautin oikeasti todella paljon ompelusta, joten tästä tulee varmasti hauskaa!

~ ~ ~ 

Esivalmistelut: 

• materiaaleina olivat syvän punainen sifonki (sifonkiangstini on häipynyt ja sen tilalle on tullut taftiangsti), samaa sävyä oleva vuorikangas, sekä 'pohjakangas' punaista perla-puuvillaa. 
• Kaavan osia oli lopulta kolmisen kymmentä paperilla ja sen lisäksi asettelun jälkeen jokaista palaa tuli leikattua 1-6 kappaletta kolmesta materiaalista.

Onnistuin levittämään varsin hankalan sifongin olohuoneen lattialle ja ottamaan siitä varsin tärähtäneen foton. Pahoittelut laadusta.

• Koko kaava koostuu kolmesta osasta: 1.  'pohjasta' joka valmistetaan vuorikankaasta ja tukikankaasta (puuvilla tässä tapauksessa) ja johon kiinnitetään luut,  2. vuorista, joka koostuu ylä- ja alaosasta, sekä 3. itse mekko-osasta, joka koostuu ylä- ja alaostasta, sekä rypytyksillä ja leikkaussaumoilla tehdyistä yksityiskohdista. 

Good luck me. Katsotaan mitä tästä tulee!

Pohja : 
(Yritän keksiä tälle jonkun paremman suomennoksen kunhan saan ajatukseni kasaan)

Ompelemaan pääsin ensimmäisena harsimisen muodossa, sillä pohjaa varten täytyi kiinnittää yhdet vuorikaavat ja puuvillakaavat yhteen. Itseasiassa tykkään harsimisesta todella paljon silloin kun minulla on aikaa. Jos aikaa olisi loputtomasti ompelisin kaiken käsin, sillä siinä on vain jotain todella terapeuttista! Ompeluseurat kunniaan. 

 Tässä vaiheessa minulla oli mennut kokonaisuudessaan 4+3 tuntia (välissä kävin purkamassa energiaa lenkkeilemällä) kaavojen kanssa, sillä asettelussa sain todella nähdä vaivaa, joten päätin, että kiinnitän vielä kujat luille ja mietin vasta seuraavalla kerralla kunnolla esimerkiksi luiden materiaalia. 

 Luille ompelin kujat valmiiksi tuubiksi ommellusta nauhasta, jonka alkuperää en enää muista. Ostin sitä joskus netistä. Ihanan pro olo tuli heti. :) 

Jäin mietiskelemään tosiaan luiden materiaalia, mutta luulenpa päätyväni spiraaliluuhun, sillä päällystetty jousiteräs tuntuu liian kovalta. Kaavassa ei erikseen määritelty luiden materiaalia, joten oletan sen ehkä olevan synteettistä valaan luuta. En jaksa kuitenkaan käyttää aikaa enää materiaalihankintoihin (ja koska minulla on kotona 5m spiraaliluuta valmiina ) joten ensin mainittu kelvatkoon. 

 Spiraaliluu ja päällystetty jousiteräsluu

Tässä siis 1.11.2010 saldo, jatkoa seuraa! 

Päivitys 14.12.2010

Sen jälkeen kun aloitin tekemään mekkoani, vietin sen parissa tuntitolkulla aikaa. En ainoastaan ommellut vaan purin ja kiristelin hampaitani, sillä mekossa oli lopulta yhteensä kuusi erillistä kerrosta, jotka ommeltiin päällekkäin. Sen lisäksi siinä oli rypytettyä kangasta, laskostettua kangasta, suoraan leikattua kangasta ja vinoon leikattua kangasta. Epäsymmetriaa ja eriskummallisia sisäänottoja saumoissa. 

Kun juhliin oli enää yksi päivä, alkoi epätoivo hiipiä mieleeni. Ei tästä tule mitään. En jaksa vaikka olisi kuinka vähän jäljellä. Siinä vaiheessa minulla oli tosiaan jäljellä enää hameenhelma, joka pitäisi irroittaa kokonaan, sen 8m pitkä sifonkiröyhelö pitäisi purkaa ja avata ja rypyttää uudestaan, ommella uudestaan ja koko helma kääntää, sillä väsyneenä olin ommellut etu- ja takakappaleet väärin päin. 

Jotenkin sain kasattua itseni vielä yhden kerran ja hoidin homman loppuun. Oli viimeisen koitoksen aika. Miltä mekko näyttäisi? Olin joutunut pienentämään sitä ompelun kuluessa yhdessä numerolla, sillä syksyn kuntoilu oli selkeästi tuottanut tulosta.  Ja näin jälkikäteen voin vain sanoa, että se kaikki nysväys ja iltojen vietto ompelukoneen edessä tuotti tulosta. Minä tein sen, ja lopputulos ei ole yhtään vähempää kuin juuri sitä mitä halusinkin. :) 

Jälkimmäisen kuvan värit ovat oikeammat kuin ensimmäisen. Kuvat on ottanut Aleksi Joensuu, jolle kuuluu tietenkin kiitokset mahtavasta ikuistamisesta. Tuskin olisin saanut pienellä kotikamerallani mitenkään hyviä kuvia!