Kaupunkiliikuntaa

Yksi Thessalonikin parhaista puolista kaupunkina on se, että kävellä voi jokapaikkaan. Kaupunki koostuu monista eri aikojen alueista ja rakennuksista ja minä tulen todennäköisesti pian tuntemaan keskustan kuin omat taskuni. Suomalaisten vieraiden ja sukulaisten käydessä täällä tulee sekä lenkkeiltyä päivittäin varsin paljon, että opittua tuntemaan pikkuputiikit ja kävelykadut. Olemme olleet äitin kanssa liikkeellä jatkuvasti siitä päivästä lähtien kun saavuimme Kreikkaan maanantaina ja tänään olen varsin onnellinen, ettei enää tarvitse lähteä kävelemään tämän päivän osalta lisää. Niin ihanaa kuin helle, merituuli ja pikkuputiikit ovatkin, olen onnellinen myös kotimme viileästä rauhasta.

Tänäaamuna torstaiseen tapaan lähikadullemme oli noussut suuri vihannes- ja kalatori. Ostimme sitten sieltä persikoita, nektariineja, verkkomelonin, mansikoita, appelsiineja, tomaatteja, kurkkua, paprikaa sun muuta jonka jälkeen lähdimme kävelylle kaupungille. Ostettuamme vielä leipää, rinkeleitä ja keksejä äiti muistutti minua porkkanoista, mutta en siinä vaiheessa enää pystynyt muuhun kuin kotiin raahautumiseen. Toisaalta olen todella iloinen siitä, että äiti on niin aktiivinen liikkuja. En tähän päivään mennessä ole löytänyt kreikkalaista, joka lähtisi innoissaan urheilemaan, joten tämä tekee oikein hyvää! Olimme aloittaneet Kostan kanssa kuukausi sitten argnetiinalaisen tangon tanssimisen, mutta koska tanssikoulu on varsin kallis, pidämme tässä välissä ainakin kuukauden taukoa ja käymme yhdessä salilla. Mukavaa kun Kostas on niin innolla mukana kaikessa tällaisessa, eikä häntä tarvitse vongata joka päivä osallistumaan tai tekemään jotain. Toivottavasti pääsemme tosin vielä jatkamaan tangon opiskelua myöhemmin, sillä nautimme molemmat todella paljon siitä. Kokeilin tehdä uudenmakuista hedelmäpirtelöä melonista, mansikoista, appelsiinista ja rasvattomasta jugurtista, josta tulikin varsin pirteä.

Suomessa ollessani olin päättänyt pitää kunnon terveyskuurin joka tosin meni hieman överiksi parina päivänä, kun kiireen vuoksi jouduin jättämään lounaan väliin ja join vain apteekin proteiinijuomaa hieman pitääkseni energiatason ylhäällä uimista varten. Kaksi viikkoa vesijuoksua joka arkipäivä, paljon vettä, valkoista teetä ja detoksaamista teki tosin tehtävänsä ja olo on nyt varsin hoikka ja hehkeä joka näkyi myös uudessa Rils'in mekossa, jonka ostin Kostan kaverin häihin. Häihin on tulossa 700 henkeä, joten on mielenkiintoista nähdä millaiset ne ovat.

Työt lähtivät mukavasti taas käyntiin kahden viikon tauon jälkeen ja on hauskaa huomata, miten etelässä töissä käyminen tuntuu melkein lomalle. Mutta nyt taidan mennä päiväunille. Kuuma ilma väsyttää tosissaan, joten on vaikeaa edes kuvitella millaista kesällä tulee olemaan. Nythän on vasta toukokuu.

Takaisin Kreikkaan

19 päivääni Suomessa ovat ohi ja 8 tunnin päästä lento lähtee kohti Kreikkaa. 13 tunnin päästä saavun taas Thessalonikin pienelle kentälle. Minulla on viha-rakkaussuhde tuohon kenttään aina riippuen siitä olenko menossa vai tulossa, mutta luulenpa että rakastan sitä kuitenkin enemmän. Onpas jännää palata kotiin ensimmäistä kertaa Thessalonikiin. Niin tosiaan, aikaisemmin olen palannut Kreikkaan aina enemmän tai vähemmän vieraaseen maahan mutta nyt oikein odotan omaan sänkyyn nukkumaan pääsyä ja tietysti Kostan näkemistä!

Mutta mutta.. tänään en taida kirjoittaa enempää, sillä herätys on tosiaan neljän jälkeen huomenna. Äiti taisikin jo mennä nukkumaan, sillä hän on lähdössä mukaani siis matkalle. Tänään Vantaalla, huomenna Thessalonikissa.

Jo joutui armas aika

Niin siinä vain kävi että tämäkin hieman hektinen lukukausi tuli loppuun. Todellisuudessa tietenkin jatkan vielä kurssitöiden palauttelua pitkin kesää mutta kokeita minulla ei ole ennen seuraavaa elokuuta. Olen varsin tyytyväinen saavutukseeni tämän lukuvuoden osalta ja mikä parasta, olen saavuttanut kaiken sen mihin asetin tavoitteeni syksyllä. Syyskuun alussa 9 kuukautta sitten tosiaan katselin lukusuunnitelmaani joka vaati suurta työmäärää näyttääkseen edustavammalta. Opintoni olivat olleet rempallaan pitkään, samoin henkilökohtainen elämäni. Olin ollut pitkään väsynyt, mikä heijastui suoraan opintojeni edistymiseen ja niinpä päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja ottaa opintoni kiinni. Koko urakasta teki vielä hieman vaativamman se, etten olisi paikalla keväällä tekemässä kursseja Kreikkaan lähdön vuoksi.

Olin niin väsynyt ja stressaantunut jouluun mennessä. Oli kokeita, iltakursseja, koulua ja kiireapulaisen töitä. Heräsin kuuden jälkeen ja tulin koulusta tai töistä kymmenen aikaan, joskus vasta yhdeltä. Oli kaksi rakkaan poismenoa ja todellinen henkinen kasvun paikka entisestä elämästäni. Vuosi 2008 alkoi niin erilaisena mitä olin koskaan kuvitellut sen olevan. Olin tiennyt jo monta vuotta miten elämäni tulisi menemään, mutta mitään sellaista ei tapahtunutkaan. Oli hetkiä kun olin yksin vieraassa maassa, mutta tiedän ettei puhtaalle paperille ole helppoa alkaa kirjoittaa ja jokainen päivä on tähän mennessä todistanut, miten oikean ratkaisun lopulta tein. Positiivinen ajattelu on valtava voimavara, ainakin omalta osaltani. Muistan lukeneeni jostain naistenlehdestä vuonna 2004 pienen sitaatin Theodore Rooseveltiltä joka meni jotakuinkin näin:

"... Jotkut antavat unelmiensa hukkua, mutta toiset pitävät niistä kiinni, hoivaavat niitä vaikeiden aikojen yli. Kunnes aurinko jälleen paistaa, mikä aina käy niille jotka uskovat, että heidän unelmistaan tulee jonain päivänä totta."

Sain tämän lukuvuoden aikana saman verran opintopisteitä kuin kolmessa aikaisemmassa vuodessani yhteensä, tosin olen ollut jo kerran aiemmin työharjoittelussa puoli vuotta opiskeluajastani. Kesällä tiedän saavani vielä loput pisteet ja syksyllä jäljellä on enää muutamia kokeita ja valmistuminen. Tärkeämpää kuin opiskelut itseisarvona on kuitenkin se, että olen henkisesti paremmassa kunnossa kuin pitkään aikaan. Mikäpä tässä on aloittaessa Kreikan kesää ja ensimmäistä kertaa kaiken kiireen jälkeen todella pääsen keskittymään kulttuuriin, kieleen ja kreikkalaiseen luontoon.
Tässäpä suuria ajatuksiani lukuvuoden päätteeksi.

Kokeita ja koivuallergia

Niinpä kävi, että heti ensimmäisestä päivästäni Suomessa lähtien minulla alkoi kammottava siitepölyallergia. Aluksi kun antihistamiinia ei ollut vielä riittävästi veressä pääni oli niin raskas ja hengitys vaikeaa, etten päässyt sängystä kunnolla ylös. Tämä tietysti huolestutti minua kokeiden puolesta, sillä tiukan aikatauluni vuoksi minulla ei olisi ollenkaan aikaa nyt aivastella luentopapereihini. Olo on nyt hieman helpottanut viikon jälkeen, mutta koeviikon sinnikäs jatkuminen ei valitettavasti parane millään muulla kuin yhtä sinnikkäällä lukemisella.
Kolme koetta on nyt takana ja kolme edessä eli seuraavan kokeen jälkeen olen jo voiton puolella. Jei! Tämä on taas yksi niitä hetkiä, kun rymistelen eteenpäin suostumatta edes ajattelemaan luovuttamista, mutta tiedän että tämän jälkeen tulee myös se hiljaisuus kun ei olekaan velvollisuuksia joka kulman takana. Koko kevään olen tehnyt kursseja koululle ja nyt kesän korvalla sitten jäljellä on enää muutama hassu ja tietenkin inssityön loppuun saattaminen.

Olen jotenkin ihan huipputäynnä energiaa tällä hetkellä. Herääminen kuuden aikaan tuntuu jopa helpommalle kuin normaali kahdeksalta Kreikassa ja jokailtapäiväinen vesijuoksu ja kasvis/kalaruokavalio vain parantavat oloa. Toivon todella pystyväni pitämään nämä terveet elämäntavat ja välttämään myös herkuttelua kuten nyt olen tehnyt muutamien viikkojen ajan. Niin se vain taitaa mennä, että kun henkisesti kokee olevansa tasapainoinen pystyy paljon paremmin pitämään fysiikkansa kunnossa.

Kostas on lähetellyt minulle rohkaisevia tekstiviestejä joka päivä ja kertoillut kuulumisia. Kyllä minulla alkaa jo vähän ollakin koti-ikävä Thessalonikiin. On ihanaa nähdä ystäviä, puhua suomea ja katsella hieman suomalaista TV:täkin, mutta lopulta ei minusta täällä ole niin kovin erilaista kuin Kreikassakaan. Saunaa tulee toki hieman ikävä taas, mutta enköhän minä sen kestä. :)