Elämäni jaksottuu aika usein siten, etten osaa tietyssä tilanteessa edes veikata, mihin päädyn seuraavaksi. Hain tänä vuonna opiskelemaan paikkaan, johon en kuitenkaan lopulta päässyt. Sinänsä asia ei haittaa, sillä kyseiseen ohjelmaan valittiin vain 3 ihmistä kaikista hakijoista. Tottakai aluksi se tarkoitti sitä, että yli puolen vuoden suunnitelmani menivät mönkään. Vietin aamupäivän tuijottaen vaaleansiniseen taivaanrantaan Thessalonikin kattojen yli ja keräten ajatuksiani.
Seuraava kysymys olikin hankalampi ja samalla erittäin mielenkiintoinen: Mitä seuraavaksi? Olen laittanut itselleni rajoitukseksi vain sen, että opiskelupaikan täytyy olla Euroopassa ja olisi hyvä, että se kestäisi korkeintaan pari vuotta ja että se liittyisi kiinnostukseni kohteisiin: Biotekniikkaan, Tekniseen dokumentointiin ja graafiseen suunnitteluun. Olisi tietenkin myös hyvä, että se liittyisi ainakin jotenkin osaamiini kieliin, englantiin, ranskaan, kreikkaan tai ruotsiin.. tai no, miksei suomeksi! Kas tässäpä siis valintatilanne.
Joskus mietin, mitä olisin sanonut, jos olisin nähnyt vähän elämästäni vaikka 5 vuotta sitten. Olisinko uskonut itsekään.. todennäköisesti en. Pelkäänkö tehdä valintoja? En oikeastaan. Minulla on ihmisiä jotka rakastavat ja tukevat minua. Uskon itseeni. Kyllä tuuli kantaa, kun uskaltaa luottaa siipiinsä. :)
"You gain strength, courage and confidence by every experience in which you really stop to look fear in the face. You are able to say to yourself, 'I have lived through this horror. I can take the next thing that comes along.' You must do the thing you think you cannot do."
- Eleanor Roosevelt
No comments:
Post a Comment