Toiveita ja jaksamista

Lähdimme jouluksi ja uudeksi vuodeksi Suomeen pakoon Kreikan lämpöä ja saimmekin kuin tilauksesta lumisimman joulun moneen vuoteen! Kostas oli todella iloinen, niin kuin minäkin. Olihan tämä ensimmäinen yhteinen Joulumme Suomessa ja Kostalle ensimmäinen joulu Kreikan ulkopuolella. Meillä molemmilla oli oikeastaan aika rankka vuosi, vaikka jatkuvasti tuli myös paljon uusia hienoja asioita. Henkilökohtaisesti sain läjäpäin uusia ystäviä ympäri maailmaa ja opin puhumaan Kreikkaa yksinkertaisen sujuvasti (”independent user”). Lisäksi hankin piirtopöydän, joka oli ollut jo monen vuoden haave. Joten kun uuden vuoden yö aukesi yllämme Helsingissä, ilotulitteiden paukkuessa ympärillä ja kuohuviinilasit kädessä, meidän molempien olo oli jotenkin haikea ja toiveikas.

Tänä keväänä meillä on edessämme taas aika, jolloin minä olen Suomessa ja Kostas on Kreikassa ja molemmat teemme kovasti töitä tulevaisuuden eteen. Tulevan vuoden aikana meillä on myös edessämme muutto uuteen kotiin, ehkä siihen kotiin jossa tulemme olemaan pitkään. Ehkä ei, en osaa sanoa ja niin on oikeastaan paras. Nykyään suhtaudun tulevaisuuteen huolettoman suunnitelmallisesti. Se tarkoittaa oikeastaan sitä, että teen parhaani, otan kaikki vaihtoehdot huomioon enkä pakota itseäni menemään jonkun tietyn suunnitelman mukaan. Se tulee mikä on tullakseen ja jos tekee riittävästi töitä tulevaisuutensa eteen ja nauttii samalla elämästä, ei voi kuin onnistua.

Toivon tämän vuoden tuovan mukanaan jonkinlaisen luovuuden ja innovatiivisuuden aallon minulle, niin työasioissa kuin harrastuksissa. Toivon myös ihmissuhteideni pysyvän samanlaisina kuin ne ovat, hyvinä ja ihanina ja yritän tehdä parhaani. Tein myös erään todella ison lupauksen uudelle vuodelle, jota pääsin jo rikkomaan kerran: Lupasin olla stressaamatta. Tiesin jo asiaa luvatessani että tämä tulee olemaan yksi suurimmista koitoksistani, mutta toisaalta jos onnistun siinä, tulen olemaan todennäköisesti paljon tasapainoisempi ihminen.

Suomen talvi on vihdoin todistanut minulle kauneutensa. Oli pitkä aika, jolloin en pitänyt talvesta lainkaan. Narskuva lumi ja raskaat oksat saivat minut vain uneliaaksi ja palelemaan. Joko olen oppinut pukeutumaan kunnolla tai sitten olen ylipäätänsä positiivisemmalla mielellä. Varmaan molemmat.