Päivät rullaavat eteenpäin ja yhden löysäilyviikon jälkeen päätin ottaa itseäni taas niskasta kiinni ja käydä kuntsarilla joka päivä tällä viikolla, kunnes jäsenyyteni loppuu 17.8. Synttärini vietettiin lauantaina ja sunnuntaina nelistään Kostan serkun ja hänen miehensä kanssa menemällä Halkidikiin rannalle. Sain heiltä lahjaksi lisäksi ihanan leningin ja sunnuntai-iltana minulle oli ostettu kakku, jossa oli oikein kynttilät päällä. Oloni oli siis varsin synttärisankarillinen. No, miltä nyt sitten tuntuu olla 25-vuotias? Oikeastaan tunnen olevani todella onnellinen. Ei ole ongelmia joita en voisi ratkaista päättäväisyydellä ja rohkeudella. Tunnen olevani nuori ja elämän olevan juuri oikeassa vaiheessa. Hieman harmittaa se, että jostain syystä murehdin aina 18 vuotiaasta 24 vuotiaaksi, että olen jo vanhempi mitä haluaisin olla. Todennäköisesti kasvoin siis ulos teinivuosista vasta viimevuoden lopussa.
Lisäksi olen varma siitä että Suomalainen kulttuuri ihannoi enemmän alle 25 vuotiaita kuin 35 vuotiaita, joka taas näyttäisi Kreikassa olevan menestyksen, kauneuden ja parhaiden vuosien aikaa. Täällä TV:ssä tapaa 17 vuotiaita ainoastaan saippuasarjan perheen lapsina, ei aikuisina. Toisaalta taas 25-vuotias, joka asuu kotona vanhempiensa luona on aika tavallinen näky eikä millään tavalla saamattomuuden tai löysyyden merkki. Ennenkuin alkaa paheksumaan Kreikan systeemiä on hyvä muistaa, että Suomessa opiskelija saa rahaa valtiolta vuokraan ja menoihin opintotuen muodossa, täällä rahat täytyy tulla omalla työllä tai vanhemmilta.
Jokatapauksessa on cool ja chick olla 25-vuotias, olen huomattavasti paljon rennompi kuin aikaisempina vuosina enkä tunne vielä velvollisuuksien painavan turhan paljoa. Lisäksi valtava itsekritiikkini on löyhentänyt otettaan joten päivät käyvät pehmeämmin noin yleisesti.
No comments:
Post a Comment