Suhtaudun elämäntapojen muutokseen suhteellisen vakavasti. Hyvin harvoin aloitan jonkun asian tekemisen vain kokeillakseni sitä vähän. Kun kokeilen jotain, teen sen kunnolla ja tutkin sen vaikutusta itseeni kokonaisvaltaisesti. Jos koen että jokin asia ei toimi eikä sovi minulle, hylkään sen, mutta en ennenkuin olen voinut todeta sen huonot soveltuvuuden käytännössä.
Suunnittelin kirjoittavani noin kolme viikkoa sitten tästä aiheesta, eli jollain tasolla ajatusmaailmaani avanneesta lukukokemuksesta. Luin nimittäin erään lääkärin, Antti Heikkilän, kirjoittaman kirjan jossa hän kertoilee kaikenlaista terveyden ja ravinnon nykykäsityksistä. Silloin kuitenkin tulin toisiin aatoksiin, sillä päätin, että haluan testata Heikkilän ajatuksia käytännössä ja muuttaa omia elintapojani ehkä jopa radikaalisti toisten mielestä. Toki kolme viikkoa ei ole vielä paljoa, siinä ajassa tuskin elimistöni on vielä ehtinyt tehdä muuta kuin nikotella uutta menoa. Toisaalta olen voinut todeta ainakin yhden asian jo käytännössä: En ole voinut päivääkään huonommin kuin ennen ruokatottumusten muuttamista ja moderneista terveyskäsitteistä poikkeamista.En ole lihonnut kiloakaan, enkä koe olevani väsyneempi.
Lisää tietoa tulee kertomaan kesän lopussa mitattava kolesteroli sitten, ja voisin oikeastaan samalla tehdä kokonaisvaltaisen hivenainemittauksen.
Tänään päätin sitten kokeilla vielä yhtä pientä kikkaa ja varoivaisesti kokeilla villien kasvisten valmistamista ruuaksi. Kesää riittää vielä, joten tämä lienee paras aika kokeilla myös miten pitkälle pääsen raakaruuan parissa.
