Pari päivää Ateenassa

Tämä viikko tuntuu alkavan mielessäni jotenkin selkeämmin kuin yksikään viikko aikaisemmin. En tietenkään sano, että olisin ollut jotenkin erityisen sekavissa tunnelmissa tähän asti, vaan että tietynlainen rytmi tai järjestys on minulle ensisijaisen tärkeä perusasia keskittymiskyvyn säilyttämiseen ja luovuuteen. Tätä rytmiä en oikeastaan saavuttanut ennen kuin viimeviikon lopussa, kun huomasin käyväni töissä vihdoin säännöllisesti ja tekeväni läksyjä joka päivä. Ihmettelin vähän että minne kaikki luovuuteni on kadonnut, mutta nyt se tuli taas takaisin, samalla kun aikataulu palautui elämääni.

Olen lukio-ajoista lähtien ollut melko systemaattinen kalenterin käyttäjä siinä mielessä että kirjoitan yleensä kaiken kalenteriini, mitä mielessäni liikkuu viikon aikana. Se tarkoittaa siis yleensä sekavia listoja vaatteista, ruokaostoksista ja opinnoista sekä merkintöjä tapahtumista, piirustusideoista ja bussiaikatauluista. Alan tulla yhä enemmän siihen tulokseen että minulla on – jos ei huono muisti – niin erittäin valikoiva sellainen. Yleensä aikataulun puuttuessa muistini heitääntyy vielä erityisen valikoivaksi. Kun muutin tänne Kreikkaan huomasin, että minulle oli tapahtumassa juuri näin ja lopulta sitä päätyy vain tietokoneen ääreen surffaamaan netissä loputtomasti ja miettimään että ”Mitähän minun piti tehdä?” Mutta tämä viikko on erilainen, niin kuin viimeviikko jo todisti. Olen todella paljon aktiivisempi ja luovempi nyt, kun vihdoin pääsee suunnittelemaan uutta kotia ja työskentelemään päivittäin. Lisäksi kevään saapuminen aktivoi mieltäni yhtälailla ja riippuen siitä, miten paljon asunnon kanssa puuhailu vie, voisimme alkaa käymään tällä viikolla pelaamassa tennistä. Olen lisäksi jo pitkään kaivannut salilla käyntiä.

Perjantaina töiden jälkeen pakkasimme pienen laukullisen tavaroita ja vaatteita ja suuntasimme bussilla kohti Ateenaa. Sää oli kaunis ja lämpimämpi kuin yhtenäkään päivänä aikaisemmin ja minua jännitti vähän. Olimme itse asiassa molemmat todella hyvällä mielellä, meillä oli hyvät kirjat mukana 5 tunnin matkalle ja hieman syötävää. Pitkän matkan bussi, jolla kuljimme, oli täysin uusi kaksikerrosbussi televisioineen ja lasinpidikkeineen, joten matka sujui rattoisasti. Lisäksi sain hyvän tilaisuuden katsella hieman manner-kreikan luontoa ja maaseutua, joka vilisi ikkunan ohi. Täytyy sanoa, että Kreikka on todella paljon enemmän kuin vain merta ja biitsiä. Kuljimme bussilla jyrkkärinteisen laakson läpi, jonka pohjalla virtasi pieni joki. Vaikka onkin vielä varhainen kevät, laakson kuhmuraiset ja tanakkavartiset puut olivat verhoutuneet korkealle oksistoon ulottuvaan murattiin, joka antoi puille veikeän ulkonäön. Laakson reunoilla kohoavat jyrkät kallioreunat nousivat korkealle ja niissä näkyi siellä täällä luolamaisia suuaukkoja. Päätimme, että joku kerta kesällä otamme eväät ja reput mukaan ja tulemme tänne retkeilemään.

Olimme siis ensisijaisesti matkalla Ateenaan Tolkien-seuran tapaamiseen ja karnevaalijuhliin lauantai-illaksi. Yövyimme Kostan ystävän luona, jolla on kaunis asunto Piraeuksen satamassa ja kävimme kävelemässä lauantai-aamuna Ateenassa. Kävimme lounaalla toisen ystävämme kanssa jota minä kutsun tuttavallisesti Alfokseksi, sillä Kostas-nimisiä tuttuja alkaa olla jo monta. :D Alfos oli varsin innoissaan siitä, että olimme tulleet käymään ja hän tuli myös mukaamme karnevaaleihin illalla, kuten olimme toivoneet.

Karnevaali-ilta oli todella hauska ja olin varsin iloinen siitä, kuinka lämpimästi minut otettiin taas kerran vastaan. Tolkien-seuran jäsenten keski-ikä oli kolmenkympin molemmin puolin ja kaikki puhuivat erittäin hyvää englantia, joten illan aikana juttelimme monista mielenkiintoisista aiheista liittyen niin seuran toimintaan ja kehittämiseen kuin ihmisten kokemuksista ulkomaisten seurojen toiminnasta ja suuremmista tapahtumista. Lopulta meillä oli niin paljon juteltavaa että päätimme herätä seuraavana päivänä aikaisin ja jatkaa keskustelua lounaalla, jotta tanssimiselle ja juhlimisellekin jäisi aikaa tänään.

Kaiken kaikkiaan näyttää siltä, että jo nyt sain paljon ystäviä seuran kautta ja osa heistä päätti tulla ensiviikonloppuna Thessalonikiin meitä tapaamaan. Lisäksi sormeni alkoivat taas syyhytä kaikenlaisten projektien ilmestyessä mieleeni, mutta sentään en aio puraista liian isoa palaa tällä kertaa. Olen oppinut läksyni.. hehe, toivottavasti. Monet seuran jäsenistä myös alkoivat suunnittelemaan matkaa Suomeen kerrottuani heille omista tapahtumistamme ja harrastuksistamme boffauksen, impron sun muun kanssa. Sunnuntaina kuitenkin palasimme myös takaisin hieman väsyneinä, mutta onnellisina. Jatkoin uuden kirjani lukemista bussissa, George R.R. Martinin ”A Game of thrones”. Siinäpä olikin tärkeimmät viikonlopusta.

Kevään merkkejä

Taas meni jonkin aikaa ennen kuin muistin taas kirjoittaa blogiinkin. Itseasiassa kirjoitan tätä tällä hetkellä töissä tauolla. Labratyön yksi parhaita puolia on siinä, että taukoja tulee helposti paljon ja useasti kun erilaisten testien suoritus vaatii odotusaikaa. Sain lisäksi kirjoitettua tänään paljon koulujuttuja täällä, koska otin oman koneeni mukaan ääkkösineen ja öökkösineen näppäimistössä ja olen itseeni varsin tyytyväinen. Kurkkukipeilyni alkaa olla vihdoin takana tämän vuoden talven mukana ja olen jo mieleltänikin siirtynyt kevääseen. Päivät ovat nyt jo selvästi lämpimämpiä, noin 20 astetta ja olen ihan siinä rajoilla pitäisikö vaihtaa talvitakki kevättakkiin. Mantelipuut ja kirsikkapuut ovat täydessä kukassa ja värjäävät tienvarret ja pihamaat valkoiseksi ja hennon vaaleanpunaiseksi. Itsekin haluan kyllä kirsikkapuun jonain päivänä.

Ainiin tärkein asia kuitenkin lienee kuluneessa viikossa se, että maanantaina menimme vihdoin hakemaan uuden asuntomme avaimet ja maksamaan takuuvuokran. Valitsimme asunnon kolmannessa kerroksessa, 85 neliötä ja maakaasulämmitys. Lisäksi asunto on lähellä minun bussipysäkkiäni töihin ja hyväkuntoinen, joten ei minulla ole mitään asiasta valittamista. Aluksi mielessä pyöri kyllä pitkään se neljännen kerroksen hissitön kattohuoneistoni.. mutta lopulta tämä oli parempi ratkaisu. Lisäksi, nyt meillä on kokonainen ylimääräinen huone ja iso olohuone joten ystäviäkin kehtaa pyytää vierailulle kernaasti! Asunto täytyy nyt ensin kuitenkin siivota kaikesta pölystä ja parvekkeet puunata oikein kunnolla vanhoista lehdistä sun muusta ja sitten täytyy alkaa miettimään kaikkia kalusteita ja kodinkoneita. Aika pitkä penni niihin kuluu tietysti..

Tänä viikonloppuna olemme menossa sitten Ateenaan, sillä päätimme mennä eräisiin siellä pidettäviin karnevaalijuhliin. Juhlat järjestää kolme järjestöä fantasiakirjallisuuden ja sci-fi kirjallisuuden parista, joten itseäni kiinnostaa kovasti mennä sinne! Lisäksi ajattelin yllättää erään Ateenalaisen tuttuni ilmestymällä hänen ovensa taakse lauantai-aamuna. Toivottavasti sää on mukava viikonloppuna!

Nyt jäljellä on enää 4 minuuttia ennen tämän päivän testieni tulosten printtausta ja sitten kaupungille ja kotiin viimeistelemään oma karnevaalipukuni. Päätin tehdä jälleen yhden korsetin pukuuni, sillä suomesta niiden lähettäminen olisi aika paljon vaivaa. Kerron sitten myöhemmin toivottavasti kuvien kanssa miksi me oikein pukeuduimme sinne karnevaaleihin! Saa nähdä, siellä on kuulemma kilpailukin pukujen suhteen.. äh, kunpa olisi enemmän aikaa tähän pukujen tekoon.

Asunnon metsästystä

Millan 10 päivää Kreikassa päättyi eilen kun saatoimme hänet ja Matt'in lentokentälle eilen. Millalla oli parempi tuuri kuin Matt'lla, sillä Ateenan lumimyrkyjen jälkeen osa lennoista oli peruttu ja myöhästynyt. Matt odotteli siis omaa lentoaan viitisen tuntia ja valitettavasti myöhästyi jatkolennoltaankin. Lopulta hänkin pääsi kuitenkin kotiin, sillä tänään saimme tekstiviestin häneltä. Viimeviikko kului varsin vauhdikkaasti, sillä vaikka olinkin vielä muutamia päiviä kipeänä, pyrimme olemaan ulkona mahdollisimman paljon. Kävimme luistelemassa, joka oli minulle ensimmäinen kerta terien päällä yli kymmeneen vuoteen. Huomasin kuitenkin että 15 minuutin jälkkeen luistelin vanhasta tottumuksesta, joka hieman ihmetytti minua. Sitten mieleeni tuli kuitenkin että monet vuodet rullaluistelua auttanee siihen, ettei sirklaaminen sun muut unohdu. Kävimme myös tanssimassa Figarossa ja vietimme noin yleisesti aikaa syöden hyvin ja käyden kahvilla.

Eilen kävin taas töissä sopimassa aikatauluista ja ilokseni sain huomata, että minulle tarkoitetut työt ovat varsin hyvin alaani ja koulutustani vastaavia. Sairaalan laboratorio on tietenkin myös hyvin automatisoitu, joten mittausepävarmuudelle ei jää niin paljoa vaihtelua. Olen varsin tyytyväinen tästä seikasta, sillä koulussa tietenkin mittausepävarmuus on aina läsnäoleva tekijä tuloksissa.

Vaikka aikaisemmin mainitsin meidän löytäneen kivan kämpän, oli tämä kyseinen paikka kai vähän liian hyvä ollakseen totta. Syy ei ollut itseasiassa meissä tai asunnossa, mutta valitettavasti vuokraisäntä osoittautui varsin hankalaksi ihmiseksi. Tästä syystä siis päätimme tällä viikolla etsi asuntoa oikein kunnolla ja käydä kastomassa niin monta paikkaa kuin mahdollista. Tänään kävimmekin kiertämässä viitisen asuntoa, mutta yksikään ei valitettavasti ollut meille sopiva. Innostuin jo kovasti yhdestä melko kaukana olevasta asunnosta, joka oli rakennettu hieman maantason alapuolelle, joka antoi sille hieman maakellarimaista tuntua. Ei se missään nimessä ollut tunkkainen tai pimeä siis, vaan minusta melko romanttinen. Ja hienoin puoli löytyi asunnon takaa, sillä muutamien sammaleisten kiviportaiden jälkeen aukesi villiviinien valloittama pieni puutarha, jonka reunat rajasi kulunut punainen tiiliseinä. Tai, puutarhan minä siinä näin heti, vaikka asunnon näyttäjä taisi kommentoida sitä 'ei kenenkään' käyttämäksi tyhjäksi takatilaksi. Asunto oli kuitenkin kaukana, joten saa nyt nähdä.

Toinen vaihtoehto voisi olla neljännessä eli ylimässä kerroksessa oleva kulmahuoneisto parvekkeella, jossa on kaunis takka olohuoneessa, muttei hissiä. "Ei hissiä..!?" on ollut oikein kantava teema tuolle asunnolle jo jonkin aikaa. Kävimme katsomassa sen jo viimeviikolla, mutta ei sitä kuulemma kukaan kreikkalainen halua kun siinä ei ole hissiä.. ja joutuu kävelemään neljä kerrosta. Olen nauranut tälle asialle jo monesti, sillä minusta neljä kerrosta ei ole matka eikä mikään, mutta jokainen kreikkalainen jolta asiasta olen kysynyt on kommentoinut jotakuinkin "Ei hissiä..!? Mieti kun tulet kotiin töistä, mitäs sitten? Miten teille voi tulla kylään?" No joo.. ei nyt ihan noilla sanoilla, mutta neljäs kerros melko selkeästi ylittää kipukynnyksen portaita kävelylle täällä. Minä taas ajattelen sitä pienenä hyötyliikuntana. No, olen varma että asuntoasia selviää tällä viikolla jotenkinpäin.

Televisiossa on näytetty paljon uutiskuvia Ateenasta, jossa näyttäisi olevan metrin verran lunta, mutta Thessalonikissa aurinko paistaa edelleen ja vaikka aamut ovat hieman koleita, päivällä kevään tuntu voittaa. Aloin tänään aivastelemaan oikein kunnolla ja mietin, olenko tulossa uudestaan kipeäksi. Syy löytyi kuitenkin pääni yläpuolelta puiden oksilta, sillä ensimmäiset vaaleanvihreät lehdet ovat puhjenneet kadunvarsien lehtipuihin. Tämä tarkoittanee myös siitepölyallergiaa minulle, vaikka toki riemuitsen kovasti kevään tulosta. Lähipäivinä olenkin huomannut lauleskelevani kovasti "Taas on aika auringon" kappaletta. Kaupungin lyhtypylväisiin ja Aristoteleen torille on ilmestynyt valtavat määrät värivaloja ja karnevaaliornamentteja, sillä tämän kuun loppu ja maaliskuun alku vietetään karnevaalitunnelmissa. Karnevaalit ovat ortodoksista pääsiäistä ja paastoa edeltäviä juhlallisuuksia, joka muistuttaa jotain suomalaisen vapun ja venetsialaisen pukukarnevaalin väliltä. Myös kaupat ovat tämän johdosta täynnä karnevaalipukuja niin lapsille kuin aikuisillekin ja tietenkin venetsialaisia naamioita.

Tältä päivältä taidan lopettaa tähän ja opiskella hieman kreikan kieltä. Sain motivaation opiskeluun taas tuossa pari päivää sitten ja tästä on hyvä jatkaa.

Terveisiä Suomesta ja hieman sairastelua

Milla tuli käymään täällä Kreikassa viime torstaina ja viipyy vielä seuraavaan maanantaihin. Millan vierailua olinkin odottanut kovasti ja kun sitten juttelimme kotoisasti suomeksi bussissa, tuntui kun en koskaan olisikaan ollut ulkomailla. Huomaan myös, että vaikken olekaan aktiivisesti opiskellut kreikkaa vielä, olen oppinut jo kuuntelemaan jonkinverran ihmisten puhetta ja tunnistan suunnilleen heidän tavalliset keskustelunaiheensa. Aloitimme Millan vierailun vieden hänet perjantaina vauhdikkaalle iltapäivälounaalle kaupungille, jonne tuli muutamia Kostan lakimiesystäviä myös. Milla kommentoi jossain vaiheessa, että paikassa alkaa olla normaalirajaa korkeammat desibelit, joka oli toki ihan totta, sillä kreikkalaiset puhuvat paljon. Varsinkin jos sattuu olemaan perjantai ja olet ystävien kanssa lounaalla, kuten näytti olevan tapaus ravintolan jokaisessa pöydässä.

Olimme jo sopineet aikaisemmin, että lauantaina päivällä viettäisimme 'tyttöjen päivää' neljästään Millan, Ellan, Nandin ja minun voimin, joka käytännössä tarkoittaisi täysveristä hemmottelua välittämättä siitä, kuinka turhamaiselta se tuntuisi. Kostan serkku auttoi meitä varaamaan keskustasta manikyyrin ja päivä alkoi sitten kynsisalongissa jutellen niitä näitä kahvikupposen ääressä. Manikyyriltä jatkoimme shoppailukadulle, Agios Sofias'ille, josta emme valitettavasti ehtineet katsoa kuin kymmenisen kauppaa, kunnes olimme jo lopen uupuneita ja nälkäisiä. Kaikki olivat kuitenkin löytäneet vähän sitä sun tätä alennusmyynneistä (jotka jatkuvat ilmeisesti vielä tämän kuun loppuun), joten suuntasimme syömään ja kahville. Kello oli tässä vaiheessa jo niin paljon, että nautittuamme kahvi-ja suklaajuomia sekä juustokakkua, sanoimme näkemiin Ellalle ja Nandille ja suuntasimme Millan kanssa lepäämään hetkeksi ennen iltaa. Iltaohjelmassa olisi nimittäin viimeinkin luvassa Bouzoukia-ilta, jota olin kovasti odottanut.

Heräsin päiväunilta (tai ilta-unilta) hieman säikähtäen, sillä minua ahdisti kamalasti kurkkua. Se oli tietenkin selvä merkki siitä, että olin tulossa kipeäksi, mutta kieltäydyin ehdottomasti jättämästä iltaa väliin. Oloni parani teekupin jälkeen ja suuntasimme tapaamaan Kostan ystävät ennen Bouzoukiaan menoa.

Bouzouki tarkoittaa kreikkalaista soitinta, joka muistuttaa luuttua ja jonka mestarit ovat varsin arvostettuja täällä. Hyvä Bouzoukin soittaja on siis avainasemassa bouzoukia-illassa, joka käytännössä tarkoittaa tanssi-ja soitto-iltaa kansanmusiikin, tai paikallisen iskelmämusiikin tahtiin. Sali, jossa kaikki istuivat, oli kahdentoista aikaan vielä melko tyhjä, mutta tuntien kuluessa se täyttyi ääriään myöten ihmisillä. Pöytiin tuotiin juomien lisäksi hedelmätarjottimia ja kukkatarjottimia. Kukat näyttelivät juuri tärkeää roolia illan ohjelmassa, sillä aina kun musiikki miellytti kuulijoita tai joku nousi yleisöstä tanssimaan, hänen päälleen viskattiin annos kukkia ja terälehtiä. Lopulta sali oli niin täynnä kukkamerta, että sitä piti välillä lakaista sivuun, ettei lavalle tanssimaan nousseet liukastuisi ja kaatuisi. Terälehtiä oli myös vaatteiden sisällä, juomalaseissa ja pöydillä lopulta.

Minäkin kokeilin perinteistä 'rivitanssia' jonka nimeä en nyt millään muista, mutta jonka askeleet ovat helppo opetella. Tanssi kiihtyy loppua kohden koko ajan, mutta sen perusrytmin voisin sanoa olevan ihan suomalaisestikin tunnettu humppa. Sain illan aikana kehuja, että olen selvästi täysin kreikkalainen jo valmiiksi, kun pidän tanssimisesta niin kovasti. Milla liittyi tanssiin hetkeksi myös. Hän kuitenkin ilmoitti nauttivansa katselemisesta enemmän. Meillä oli lopulta kaikilla oikein hauska ilta, mutta lähdimme paikalta aikaisemmin kuin muut minun kurkkukipuni yltyessä vähitellen.

Joku varmasti kommentoisi nyt että "Mitäs menit? Olet sitten kipeänä." sillä todentotta olen tänään kipeänä ja makailen sängyssä yksikseni muiden katsellessa kaupungin keskustaa. En minä Bouzoukiasta kipeäksi tosin tullut, vaan täällä on jo pidemmän aikaa ollut paljon flunssaa liikkellä. Voin kuitenkin sanoa hyvällä omatunnolla että oli tämä melkein sen arvoista, sillä Bouzoukia oli mahtava kokemus. Eräs pohjois-Irlantilainen tuttumme saapui Kreikkaan myös tuossa eilen, joten muut ovat näyttämässä hänelle paikkoja. Uskon kuitenkin vakaasti että olen terveempi jo huomenna. Tänään nautiskelen Millan tuomista Suomen tuliaisista, sisuista, ruisleivästä ja tuplasta.